maanantai 23. lokakuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija


Kiuru näki aina samaa painajaista. Unessa hänen isoäitinsä oli yhä elossa, muttei lainkaan sellainen kuin Kiurun muistoissa. Hän ei ollut sydämellinen tai edes kohtelias, vaan vihainen siitä, että Kiuru oli varastanut hänen lintunsa. Hän huusi ja huusi – ja sitten hän hyökkäsi Kiurun kimppuun.

Elina Rouhiaisen uusimman kirjan Muistojenlukijan kannessa on lintuja. Linnuilla on kirjassa suuri merkitys, sillä ne kertovat kirjan päähenkilölle Kiurulle mitä muistoja ihmisillä on. 16-vuotiaan Kiurun äiti oli romani, mutta oli jättänyt sukunsa taakseen. Kiurua kiinnosti oma sukunsa ja sen kulttuuri. Hän oli läheinen isoäitinsä kanssa, vaikka isoäiti ei ollut tekemisissä tyttärensä, Kiurun äidin  kanssa. Ehkä seuraavissa kirjoissa aukeaa myös tämä salaisuus.

Muistojenlukija on nuortenkirja, joka on täynnä salaisuuksia, fantasiaa, mytologiaa, mystiikkaa, mutta joka kertoo nuorista, eri maiden nuorista, jotka ovat kokoontuneet Helsingin Vuosaareen. Osa heistä etsii oman piirin ihmisiä, mutta se voi olla vaarallista, sillä väki etsii heitä myös. Muistojenlukija on Väki-trilogian aloitusteos.

Kiuru ei pystynyt enää pidättelemään totuutta. ”Mä tiedän, mitä sä olet tehnyt. Mä näin sen sun muiston.” Hän nielaisi. ”Sä … sä tapoit jonkun. Niin sä sait sun voimat.”

Kiuru elää tässä päivässä. Hän on menossa syksyllä lukioon, mutta kesä kuluu uusien ystävien seurassa. Hän tottuu bilettämään, juomaan alkoholia ja kokee ensimmäiset ihastumiset. Kiuru on aina ollut hiljainen taustaseuraaja ja yksinviihtyjä. Nyt hänellä on ystäväporukka, jonka parissa kuluu kaikki päivät, illat ja yöt. Heillä kaikilla on jokin ominaisuus, joka erottaa heidät muista ihmisistä. Heillä on ominaisuuksia, joita yhdessä käytettynä voisi käyttää mihin vain. Siksi väki etsii heitä ja heitä on oltava viisi, että he muodostavat piirin. Heitä oli viisi, mutta yksi oli petturi ja aiheutti hankaluuksia. Maa alkoi polttaa neljän muun jalkojen alla. Oli tullut aika jatkaa etsimistä. Oli tullut aika unohtaa.

Elina Rouhiaisen Muistojenlukija jäi jännittävään kohtaan, joten toisen Väki-sarjan kirjan odottelu alkoi heti, kun sain kirjan takakannen laitettua kiinni. Mukava ja runsaasti juonikäännöksiä sisältävä kirja, jonka tapahtumat kiihtyivät loppua kohden. Kirjassa oli aihe, josta en pitänyt: huumeet, joita kasvatettiin, myytiin, käytettiin ja hankittiin rahat varastamalla aika estottomasti ilman syyllisyydentunteita. Siitä huolimatta suosittelen kirjaa nuorille lukijoille ja toivon tietysti, että kukaan nuorista ei käyttäisi huumeita eikä sortuisi niihin, ei edes bilekäyttäjiksi.

Kiuru oli jo tiennyt, että totuus oli vain harvoin ruusuinen. Nyt hän tiesi, että joskus se löyhkäsi.

Elina Rouhiainen, Muistojenlukija ***
Tammi 2017
s. 387
Nuortenkirja
Fantasia

6 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta, vaikuttaa mielenkiintoiselta nuorten kirjalta. Nuoret lukevat mielellään fantasiakirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Elina Rouhiainen on itsekin vielä nuori, joten hänellä on näppituntuma nuorten maailmaan. Mukavaa tuo fantasia yhdistettynä nuortenkirjaan.

      Poista
  2. Minustakin tämä oli erittäin onnistunut sarjan avausosa, mutta täytyy myöntää, että nuorten huumeet ja päihteiden käyttö kyllä häiritsivät myös minua... (kukkahattutätikö?) Lähinnä mietin, voisinko suositella tätä oppilaille juuri noiden päihdekokeiluiden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen kukkahattutäti täällä. William Goldingin Kärpästen herra on kauan ollut koulujen kirjalistoilla ja se on väkivaltainen kirja. Jotenkin kirjan tyyli oli yläasteikäisille sopiva, ja melkein jokaisessa nuortenkirjassa käytetään huumeita, poltetaan tupakkaa, juodaan alkoholia, varastetaan, mutta tässä kaikki hyppäsi silmille ja vieläpä niin, että se oli jokapäiväistä bailaamista. Aamu aloitettiin tupakalla ja kaljalla. Ja hiukan vanhempi oli jo alkoholisti. Vaikeita teemoja.

      Poista
    2. Minusta voi kyllä suositella. :) Teemoja on niin monissa kirjoissa nykyään ja en ole itse ainakaan huomannut että kirja veisi bilettämisen tielle. Tätä kautta voisi myös keskustella nuorten kanssa että onko käyttö ookoo ja näin päin pois. Mainio kirja, seuraavaa osaa ootellessa!

      Poista
    3. Mainio kirja Linnea, olen samaa mieltä siinä. Luulen, että nuorisolla parhaimmat suosittelijat ovat samanikäiset lukijat. Tieto kulkee lukijalta toiselle.

      Poista