sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Emelie Schepp: Valkoiset jäljet

Hän pysähtyi niille sijoilleen, otti muutaman nopean askeleen sivummalle ja yritti piiloutua lähimmän rakennuksen pilarin taakse. Hänen sydämensä alkoi pamppailla, ja hän väitti itselleen, että hänen oli pakko erehtyä. Huppupäinen mies ei voinut olla hänen kuvittelemansa henkilö... Hän käänsi päätään ja tutki taas miehen profiilia. Väristys kulki pitkin hänen selkäpiitään.

Emelie Schepp aloitti esikoisdekkarilla Ikuisesti merkitty uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilö on syyttäjä Jana Berzelius. Ensimmäisessä teoksessa Janan menneisyys tuli tutuksi, mutta sitä käydään läpi myös tässä uudemmassa dekkarissa Valkoiset jäljet, samalla selvitetään huumekuriirin kuolemaa ja kadonneita henkilöitä. Tukholman huumemarkkinoilta katosi edellisessä kirjassa iso tekijä, joten huumemarkkinoille on tulossa kenties uusia tekijöitä tai vanhat tekijät ovat järjestäytyneet uudella tavalla.

Syyttäjä Jana Berzelius on kasvanut adoptiolapsena ja se kokemus yhdistettynä aiemmin lapsena kokemaan elämään on vaikuttanut häneen ihmisenä. Menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan ja sille on tehtävä jotain, ennen kuin Janan menestys syyttäjänä saa suurempia kolhuja. Emelie Schepp on luonut päähenkilöstään mysteerihenkilön, voimakkaan ja vahvan naisen, joka ei näytä tunteitaan. Pientä vipinää on kuitenkin ilmassa.

Hän ei enää tuntenut jalkojaan. Seuraavalla askeleella hänen jalkansa vinksahti vinoon, ja hän kaatui mahalleen jokeen. Vesi virtasi hänen ylitseen, niin hyisenä että hän ajatteli sydämensä pysähtyvän. Ja silloin hän kuuli sen taas, oksan katkeavan.

Valkoiset jäljet ottaa lukijan tiukkaan syliotteeseen heti ensisivuilta lähtien. Kirjaa ei millään raskisi jättää kesken, sillä se koukuttaa lukemaan, ahnehtimaan sivuja, sillä halu tietää Janan elämästä ja samalla hänen rikollismaailmaan liittyvästä työstä ovat melkein piinallisen kiinnostavaa luettavaa. Jana on piinkova tutkija, joka huomaa menneisyytensä johdosta paljon sellaista mitä poliisit huomaavat myöhemmin. Janan on oltava muita edellä monesta syystä, eikä hän kaihda keinoja selvitäkseen itse hankalista tilanteista. Ja niitä hankalia tilanteita on paljon tässäkin kirjassa. 

Ensimmäisestä kirjasta tutuiksi tulleista rikostutkijoista Mia on retkahtanut epämääräisistä syistä tyyppiin, johon ei kannattaisi olla repsahtanut. Tämä haittaa myös poliisityötä. Mian pari Henrik on tunnollinen perheenisä, joka yrittää sovittaa perhe-elämän ja poliisityön toisiinsa, kiirettä pitää. Heidän tiiminsä esimies on tukalassa tilanteessa, sillä Keskusrikospoliisin tutkija sekaantuu heidän työhönsä ja vähän siviilielämäänkin. Tämäkin koukku johtaa johonkin, mutta mihin? Ei hätää, sillä Emelie Scheppillä on juonenkoukut tiukasti ohjaksissa. Jännitystä on siis luvassa.

Emelie Schepp aloitti kirjailijanuransa kustantamalla teoksensa itse omakustanteina. Niistä ajoista on vain muistot jäljellä, sillä nyt Jana Berzelius-sarjasta suunnitellaan jo elokuvia ja kirjojen kustantajana toimii kansainvälinen kustannustoimisto. 

Samassa talosta kuului laukaus. Pamauksen kaiku kimposi kadun varrella olevista taloista toiseen.

Emelie Schepp, Valkoiset jäljet ****
suom. Meri Ala-Tauriala
Harper CollinsNordic 2017
s. 394
Vita spår 2015

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty


10 kommenttia:

  1. Hyvänen aika sentään, mistä sinä näitä löydät:) Minä olen lukenut muutaman vanhan Fossumin, kun piti nollata pää. Piru valoa kantaa oli niin hyvä, että haen lisää Fossumeita kriajstosta, omistan vain muutamia.

    Onkohan tämä uutuusdekkari poliisitutkintakeskeinen? Lemaitren Silumukka ei ole. Siis kysyn tosimielellä, sillä luen mielummin muusta kuin poliisioperaatioista.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emelie Schepp on ollut aika paljon otsikoissa, kun on valittu parina vuonna peräkkäin Ruotsin parhaaksi dekkaristiksi. Minua kiinnosti, kun kuulin, että hän on aloittanut sarjan julkaisemisen omakustanteina. Muitakin keinoja siis on alkaa kirjailijaksi ja silti menestyä.

      Kyllähän poliisitkin tutkivat tämän sarjan rikoksia, mutta Jana kulkee tutkimusten edellä, sillä hänellä on omat intressit. Jana on siis syyttäjä, jolla on synkkä lapsuus ja salaisuuksia täynnä olevat kotiolot. Kirjoissa kuljetaan myös niiden henkilöiden seurassa, joita rikolliset jahtaavat.
      Sanoisin, että kirja on Jana-keskeinen, ja uskon että se pysyy myös sellaisena.

      <3

      Poista
  2. Olen lukenut nämä kaksi ensimmäistä Berzelius-dekkaria ruotsiksi. Hyvää viihdettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen samaa mieltä, nämä ovat hyvää viihdettä. Sinulla on hyvä ruotsinkielentaito. Hiukan harmittaa, kun yliopiston jälkeen en ole juuri lukenut mitään ruotsiksi. Lapsille lastenkirjoja ja alaluokille pitänyt ruotsintunteja ;)

      Poista
  3. Kyllä se munkin pitää tutustua Scheppin kirjoihin selvästikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä parina viime vuonna Ruotsin parhaaksi dekkaristiksi valittu Schepp osaa kirjoittaa juonivetoisia kirjoja sangen sujuvasti, suosittelen :)

      Poista
  4. Tämä pitää muistaa ottaa lukuun jossain vaiheessa. Tykkäsin sarjan avauksesta, vaikka Janan persoona vaikuttikin aluksi jotenkin kylmäkiskoiselta ja tylsältä. Mutta vauhtia tuli sitten kirjan edetessä kivasti lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta Marika muistat varmaan miksi Jana on kylmäkiskoinen persoona. Sillä taustalla ja kotikasvatuksella hyvä, että pysyy järjissään jotenkin...
      Vauhtia ja jännittäviä tilanteita on ihan kiitettävästi tässä uutukaisessakin :)

      Poista
  5. Sujuvaa tekstiä Scheppiltä. Olen nyt lukenut kaksi ensimmäistä, ja mielestäni juonen kuljetus sekä henkilöt ovat kiinnostavat. Janan taustan tietäen muutamat lähitaistelukohtaukset ovat kaiketi perusteltuja, mutta jotenkin mieleen tulee kaupalliset intressit. Lievästi epäuskottavia ne myös mielestäni ovat, mutta kuka sen tietää. Mian tyyppi on kiinnostava: mitä Schepp mahtaa hänen kohdalleen jatkossa miettiä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla jäi Jana-sarja näihin kahteen kirjaan, mutta ehkä jossakin vaiheessa palailen hänen seuraansa. Päähenkilö on aika moniulotteinen persoona. Sellainen, että joko tykkää tai ei. Minulla jäi fifty-sixty-fiilinki päälle.

      Poista