"Ryssät tulevat!" käheä ääni kuiskasi ruotsiksi, ja Hetan silmät revähtivät auki. Oli vuosi 1712, Heta oli vielä nuori nainen, ja hän työskenteli emännöitsijänä luutnantin virkatalossa.
Sofia Sjöholmin historiallisessa esikoiskirjassa, Heta Liisantyttären isoviha, oli vuosi 1712 ja emännöitsijänä toimiva nuori Heta heräsi pää keittiön työtasolla, kun luutnantti näki taas painajaisia sodasta, jossa oli loukkaantunut. Venäläiset olivat kyllä lähestymässä, ja se tiesi sitä, että ne kenellä oli rahaa pakenivat, ja ne kenellä ei ollut rahaa, otettiin orjiksi. Luutnantti äitineen pakeni Tukholmaan muiden säätyläisten kanssa, ja Heta joutui orjaksi Venäjälle muiden saman kylän asukkaiden kanssa.
"Osaatko sattumoisin tanssia eurooppalaisia hovitansseja? Haluaisin palkata tanssijattaren?"
Hetan matka jatkui Sankt Peterburgiin, Pietariin, sillä kapteeni, joka oli halunnut hänet tanssijattarekseen, asui siellä perheineen. Heta sai oikeaa tanssinopetusta, upeita vaatteita, hyvää ruokaa ja kulki työkseen juhlista juhliin tanssimassa yleisölle. Palkkionsa hänen piti kiikuttaa kapteenille. Elämään astui myös juominen, sillä juhlissa juotiin paljon. Pian Heta ei selvinnyt päivistään ilman alkoholia. Humalatila aiheutti myös sen, että kapteeni potkaisi hänet ulos talostaan ja määräsi maaorjansa Kuzjan vaimoksi.
Tuosta tapahtumasta seurasi hyvääkin, sillä Heta raitistui ja sai uusia ystäviä. He joutuivat pian pakenemaan, sillä uusi esimies vaati liikoja menestyäkseen itse. Hetan matka jatkui kasakoiden ja tataarien maille Ukrainaan.
"En ikinä arvannut, että maaorjat raahaisivat sinut tänne Jumalan selän taakse."
Kapteeni oli jälleen kerran löytänyt Hetan ja aikoi viedä hänet Pietariin. Muut orjat naisineen ja lapsineen kapteeni aikoi myydä tai lähettää pakkotyöhön Siperian kaivoksiin. Miehet kapteeni aikoi tapattaa karkuruudesta. Heta oli nopea toimissaan ja pääsi pakoon kapteenin kynsistä, sillä hän ei halunnut kenenkään kuolemaa. Eikä hän halunnut lapsensa joutuvan hänestä eroon.
"Pikkulinnut lauloivat, että lähistölle on saapunut kapteeni, joka on ollut tataarien vankina, ja hän on hyvin kiinnostunut tästä kylästä."
Kylän miesten ollessa sotimassa, naiset olivat rakentaneet kylän talot ja aitaukset ja viljelleet maata. Nyt oli tullut aika myös naisten sotia, sillä vihollinen lähestyi kylää.
Sofia Sjöholmin Heta Liisantyttären isoviha vei mielenkiintoiselle historialliselle seikkailulle 1700-luvun maailmaan. Kirjan tarina nosti esille nuoren Hetan ja hänen elämänsä erikoiset käänteet jouduttuaan venäläisten orjaksi.
Sofia Sjöholm, Heta Liisantyttären isoviha
Docendo 2026
s. 298
Historiallinen romaani
1700-luku
Orjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti