Tove Janssonin 100-vuotisjuhlahaaste

Tänään on Opuscolon Janssonin kirjakiusaushaasteen viimeinen päivä. Matka Tove Janssonin kirjojen matkassa on ollut antoisa ja mielikuvitusrikas. Osallistuin haasteeseen homssuna eli aikomukseni oli lukea sekalaisesti eri kirjoja sekä aikuisille että lapsille tarkoitettuja teoksia.
Tällaisen Tove Janssonin kirjallisen matkan sain aikaiseksi:

1. Tove Jansson, Suuri Muumikirja
2. Tove Jansson, Taikatalvi
3. Tove Jansson, Nukkekaappi
4. Tove Jansson, Kesäkirja
5. Sami Malila ja Tove Jansson, Muumilaakson puutarhakirja
6. Tove Jansson, Kuvanveistäjän tytär
7. Tove Jansson, Taikurin hattu
8. Tove Jansson, Kuka lohduttaisi Nyytiä?
9. Tove Jansson, Kuinkas sitten kävikään?
10.Moomin Characters, Viidakko Muumilaaksossa
11. Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu
12. Tove Jansson, Muumien suuria ja pieniä seikkailuja
13. Tove Jansson, Vaarallinen matka

Janssonin kirjoista suosikkini ovat Kuka lohduttaisi Nyytiä? ja Taikatalvi. Pidin valtavasti myös Kesäkirjasta.

 Samoilla kirjoilla osallistun Reetan Tove 100 -lukuhaasteeseen

Tove Jansson: Muumien suuria ja pieniä seikkailuja

Jokaiselle Muumi-kirjojen ystävälle on WSOY julkaissut Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi Muumien suuria ja pieniä seikkailuja satukirjan. Kirja sisältää Tove Janssonin upeita kirjoja, kuvituksia, reseptejä Muumimamman keittokirjasta, muumilaulujen sanoja ja sarjakuva Muumiperhe Rivieralla. Kirjan sivuilla Muumiperhe seikkailee ystäviensä kanssa. Muumiperheen ystäviä ovat Nuuskamuikkunen, pikku Myy, Vilijonkka, Tuu-tikki, niiskut, homssut, hemulit ja muut Muumilaakson asukit.

Muumien suuria ja pieniä seikkailuja satukirja sisältää Muumit ja suuri tuhotulva-kirjan, jonka alussa Tove Jansson kertoo tämän ensimmäisen Muumikirjansa syntyvaiheista sotavuonna 1939.

Sotatalvena 1939 työni oli seisahtanut, tuntui aivan hyödyttömältä koettaa piirtää kuvia (Tove Jansson piirsi runsaasti sota-aiheisia piirroksia lehtiin). Kai voit ymmärtää, että äkkiä innostuin kirjoittamaan jotakin, mikä alkoi sanoilla "Olipa kerran". Satuhan jatkosta piti tulla, ei mahtanut mitään, mutta puolustelin itseäni sillä, etten ottanut mukaan prinssejä, prinsessoja enkä pieniä lapsia, vaan valitsin sen sijaan pilapiirrosteni äkäisen tunnushahmon ja nimitin sen Muumipeikoksi.

Puolivalmis kertomukseni jäi unohduksiin aina vuoteen 1945. Silloin eräs ystäväni sanoi, että tästähän saisi lastenkirjan, kirjoita se loppuun ja kuvita, ehkä se hyväksytään.

Siitä se maailmanlaajuinen kuuluisuus lähti kasvamaan. Satu lähti elämään Tove Janssonin upeiden satumaisten kuvien ja erikoisten hahmojen ilmestyttyä paperille ja kertomusten eläessä Muumilaaksossa välillä jännittäviä aikoja ja välillä kaikessa rauhassa. Jos elämä kävi liian rauhalliseksi, lähdettiin merelle seikkailemaan. Tove Janssonin Muumikirjojen yksi elementti on aina meri jossakin muodossa. Lukijat löytävät kirjoista venehuoneen, laiturin, veneet, satamat, simpukat ja meriolennot ja kaiken muunkin mereen liittyvän.

Seuraavaksi kirjassa luetaan Muumipapan urotyöstä kolmas luku, Muumipappa ja meri kirjasta ensimmäinen ja toinen luku, Kuinkas sitten kävikään? kirja, Hattivattien salaisuus, Kertomus näkymättömästä lapsesta, Muumiperhe Rivieralla, Vaarallinen juhannus neljäs ja viides luku, Muumilaakson marraskuun kymmenes luku.

Loppulaulu

Teimme kruunun kuin kulta se hohtaa.
Hopeainen ja kirkas on kuu.
Leijonankin sen täällä vain kohtaa.
Täällä kaikki kun onnistuu.
Tämän kaiken me teimme vain jotta
satu-unta ees hetken sä näät.
Satu kauniimpi aina on totta.
Nyt sen maailmaan hetkeksi jäät.

Annan tämän ihastuttava Muumikirjan lahjaksi pienelle tytölle, joka arvostaa suuresti kirjallisuutta ja omia kirjojaan. Uskon, että tästä kirjasta on hänelle runsaasti iloa. Tove Janssonille vilkutukset ja kiitokset sinne pilven reunalle ikuiselta Muumikirjojen ystävältä.

Tove Jansson, Muumien suuria ja pieniä seikkailuja
teksti ja kuvat Tove Jansson
WSOY 2014
s. 209

Christel Kvant ja Inger Palmstierna: Kukoistava kotipuutarha

Kotipuutarhureiden joululahjatoivelistalle sopiva kirja on ruotsalaisten Christel Kvantin ja Inger Palmstiernan Kukoistava kotipuutarha teos. Tässä tietokirjassa on sivuja lähes 600, johon mahtuu sopivasti jaoteltuna tietoa ja kuvitusta. Kirjan osat on jaettu yläotsikoihin ja nämä useampaan alaotsikkoon. Tyyli, Suunnitelma, värit, luonnonläheisyys, puut ja pensaat, pensasaidat, köynnöskasvit, sipuli- ja mukulakasvit, kesäkukat, perennat, ruusut, nurmikko, kiveykset, oleskelupaikat, lampi- ja vesikasvit, hyötypuutarha, hedelmäpuita, marjakasvit, vihannekset, yrtit ja mausteet, kasvihuone, maa, lannoitus, komposti ja kastelu, kasvien hoito ja kasvinsuojelu, siinä yläotsikot. Alaotsikoista löytyy mm. valaistusta, talvenkestävyyttä, kasvilavoja, betonivaluja, puutarha Lapissa ja allergikon puutarha jne. Todella monipuolinen kirja, josta löytyy luettavaa, katseltavaa ja ideoita moneksi vuodeksi. Tälle kirjalle löytyy lukijoita puutarhaihmisistä tai puutarhanhoidosta haaveilevista viherpeukaloista.

Puutarhahuoneesta toiseen

Istutukset sijoitetaan helposti seinänvarsille ja tontin rajoille. Keskelle jäävän tyhjän tilan tarkoitusta joudutaan sitten empimään. Siitä syntyy usein nurmikko, jolta nousee epämielekkäitä kasvillisuustäpliä. Suunnitelmassa asiat voi ajatella toisesta lähtökohdasta.

Yritetään kuvitella yhteydet puutarhan osasta toiseen. Oleskelupaikka kaipaa ympärilleen suojaistutuksen Sen takaa aukeaa toinen puutarhan huone, jolla on oma tarkoituksensa. Sille johtavalle kapeikolle istutetaan luonnonmukainen pohjakasvillisuus jne. Puutarhan osista syntyy mielekäs kokonaisuus.

Suosittelen puutarhakirjoja lahjakirjoiksi varsinkin heille, joilla on uusi koti ja rakentamaton piha. Myös vanhaa pihaa pitää hoitaa ja uusia istutuksia. Alkuun voi käydä niin, että innostuksissaan istutetaan piha täyteen, eikä huomioida sitä, kuinka suuriksi pensaat ja puut kasvavat esim. Terijoen salava on nopea kasvamaan ja muutamassa vuodessa pieni pensas on kasvanut valtavan isoksi puuksi.

Kukoistava kotipuutarha kirjassa on paljon pihakuvia, joista selviää miten suuria puut ja pensaat ovat muutamassa vuodessa. Erinomainen perusteos puutarhan ystäville, multasormille ja viherpeukaloille.

Christel Kvant ja Inger Palmstierna, Kukoistava kotipuutarha *****

teoksella myös muita kirjoittajia ja kuvittajia

suom. Aretta Tiilimäki, Hannele Vainio ja Juha Vainio

s. 574

Otava 2013 toinen painos

Vår trädgårdsbok 2004

Runeberg-palkintoehdokkaat 2015

Runebergin päivänä helmikuussa 2015 kerrotaan, mikä kirja kahdeksasta ehdokkaasta voittaa kansalliskirjailijamme Runebergin nimikkopalkinnon. Hehkutan kilpailijoista Tanja Pohjolan hienoa ja herkkävireistä Lintu pieni teosta. Lintu pieni kirja on yhtenä palkintona joululahja-arvonnassani. Nyt hehkutan myös Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni kirjaa, sillä olen lukenut myös sen, hieno teos.

Palkkintoehdokkaat:

1. Tanja Pohjola, Lintu pieni
2. Juha Hurme, Nyljetyt ajatukset
3. Minna Lindgren, Ehtoolehdon pakolaiset
4. Joni Skiftesvik, Valkoinen Toyota vei vaimoni
5. Marisha Rasi-Koskinen, Vaaleanpunainen meri
6. Susanne Ringell, Tärnornas station - en drömbok
7. Merete Mazzarella, Sielun pimeä puoli. Mary Shelley ja Frankenstein
8. Helena Sinervo, Avaruusruusuja

 Lintu pieni kertoi tarinan pienestä tytöstä, jota satutti oma äiti. Lisäksi oli pienen siskon traaginen kohtalo, josta äiti syytti Doraa. Äiti syytti yleensä kaikesta Doraa.  Tanja Pohjola kirjoitti rohkeasti perheväkivallasta, jota oma äiti kohdisti omiin lapsiinsa. Kirjan miljöötapahtumat kuvasivat aidon oloisesti Doran lapsuutta vuonna 1944 Viipurissa ja vuonna 1953 Helsingissä. Dora oli yrittänyt unohtaa kaiken, mutta muistot pysyivät mukana. Lintu pieni on hienonhieno psykologinen tarina ihmismielen murenemisesta.

Valkoinen Toyota vei vaimoni on Skiftesvikin omaelämäkerrallinen teos. Teoksessa kuljetaan nykypäivässä ja jopa ajassa ennen kirjailijan syntymää, kun hänen äitinsä odotti 40-luvulla lasta norjalaiselle merimiehelle, eikä kätilö aikonut tulla avustamaan synnytyksessä, koska pari ei ollut naimisissa keskenään. Myöhemmin pari vihittiin ja perhe asui Pohjois-Norjassa. Kirjan kuvioissa kirjailijan perhesuhteet tulevat tutuiksi ja paluumuutto takaisin kotiseudulle, joka on nykyisinkin kirjailijan peruskallio, satama, josta lähdetään, mutta jonne myös palataan. Nuorin poika Kim ei palannut, vaan hukkui veneretkellään kaverinsa kanssa. Lapsen kuolema on vaikea asia ja se on yksi asia, jota kirjailija elää muistoissaan. Isällä on ikävä poikaansa.

Onnittelut palkintoehdokkaille!

Kate Jacobs: Lankakaupan talvi

Yhdysvaltalaisen Kate Jacobsin esikoisteos Pieni lankakauppa nousi julkaisuvuonna bestseller-listoille. Kirjasarjan toinen teos oli nimeltään Lankakaupan tyttö ja kolmas Lankakaupan talvi. Lankakaupan talvi kiinnosti minua jo nimensä vuoksi, koska osallistun Ullan blogin haastekisaan, jossa luetaan syksyyn, talveen ja jouluun liittyviä kirjoja. Kirjan kansikuva on herkullinen sydänlankakerä, joka on nappien ympäröimä. Siispä kuvittelin löytäväni kirjasta romantiikkaa. Kirjan päähenkilö oli Dakota, parikymppinen tyttö, joka oli perinyt äidiltään Manhattanilla sijaitsevan lankakaupan. Vaikea tilanne tytölle, jolla oli opinnot kesken, kiinnostuksenaiheet jossakin muussa kuin lankakaupassa ja se ajanhallinta, miten hoitaa lankakauppaa ja opiskella yhtäaikaa.

Hän oli käynyt hajamielisesti ajatuksissaan läpi tehtävälistaansa ja kävellyt vanhasta muistista sinne, missä hänen äitinsä oli säilyttänyt astioita silloin, kun he olivat asuneet täällä. Mutta mitä hän löysikään? Ruokailuvälineille varattuun laatikkoon oli kasattu kaikenkokoisia ja -näköisiä neulepuikkoja ja siellä, missä astiat olivat ennen olleet, oli nyt tolkuton määrä lankaa, joka valui ulos kaapeista.

Lankakaupan talvi oli jaettu Kiitospäivään, Jouluun ja Uuteen Vuoteen. Dakotan äiti oli kotoisin Skotlannista, ja hänen isänsä halusi viedä perheensä jouluksi tapaamaan isoisoäitiä ja muita sukulaisia. Dakotalla oli kuitenkin muita opiskeluun liittyviä suunnitelmia. Miten sukutapaamisten kävi, sen voi lukijat tarkistaa kirjasta. Joulu on yleensä suvun kanssa vietettävää juhlaa. Jostakin syystä voi käydä niin, että ihminen jää yksin ja viettää myös joulunsa yksin. Dakotalle ei käynyt niin, sillä hänellä oli laaja suku sekä ystäväpiiri, johon kuului monenikäisiä läheisiä. Dakotan opiskeluista ja opiskelukavereista ei juuri mainittu kirjassa, joka oli hieman outoa, koska kirja kertoi hänestä. Romanssitkin mainittiin ohimennen. Kirjan tärkein sanoma oli suku ja yhteiselo suvun kesken.

Dakota ajatteli, mitä hänen äitinsä oli unelmoinut lankakaupasta ja Dakotan tulevaisuudesta. Ja miten nopeasti kaikki saattoi murtua. Yhtenä syksyisenä iltapäivänä koko neulontakerho oli istunut hänen toipuvan äitinsä ympärillä, ja vain muutama hassu päivä myöhemmin he olivat järjestäneet tälle muistotilaisuuden.

Lankakaupan talvi on kepeää tarinointia, eikä siinä ole kertomuksiin tavallisesti liittyviä dramaattisia juonenkäänteitä, joita kaipasin kovasti. Dakotalle olisin kaivannut nuorten seuraa ja hieman särmää yhteiselossa muiden kanssa. Hän jäi kieltämättä kirjan sivuilla hieman pliisuksi päähenkilöksi. Nuorten tulisi elää omaa elämää, eikä kulkea vanhempien vaatimusten mukaisesti. Ehkä kirjailija halusi tuoda jotain omaa sanomaa kirjallaan esille nykynuorisosta ja korosti perhearvoja. Kirja on viihdekirja, jonka voi lukea kevyenä välipalana, kun kaipaa vain lukemista, mutta ei ongelmia kirjan sivuilla.

Kate Jacobs, Lankakaupan talvi

suom. Päivi Pouttu-Deliére

Gummerus 2010

s. 327
Knit the Season 2009

Astrid Lindgren: Marikki, katso, lunta sataa!

 

 

 

Ruotsalaisen Astrid Lindgrenin (1907-2002) jouluinen satu Marikki, katso, lunta sataa! on ihanan vanhanaikainen joulutarina, jonka Ilon Wikland on kuvittanut hempeillä satumaisilla kuvillaan. Astrid Lindgren on yksi lempikirjailijoistani, ja hänen kirjojensa sankarit ovat tulleet tutuiksi maailmalla. Yksi lempihahmoistani on Peppi Pitkätossu. 

 

Eemeli ja hänen metkunsa, Melukylän lapset, Ronja Ryövärintytär, Saariston lapset ja Katto Kassinen, Astrid Lindgrenillä oli ehtymätön mielikuvitus lastenkirjailijana. Kirjoistaan hän sai kymmeniä palkintoja, mutta itse Nobel-palkinto jäi jostakin syystä saamatta, vaikka Lindgren on selkeästi ollut lasten oikeuksien puolestapuhuja, tärkeä tehtävä, mutta joka on ohitettu Nobel-lautakunnassa. Lindgrenin kirjoista on tehty lukemattomia elokuvia ja lastensarjoja telkkariin.

- Marikki katso, lunta sataa!

Marikki loikkasi vuoteestaan. Ensilumi! Miten ihmeellistä ja ihanaa!

-Ensilumi on minusta ihanampaa kuin kaikki vanha lumi yhteensä, Marikki sanoi.

Kesäkummun perheeseen kuuluivat isä, äiti, Liisa ja Marikki sekä Alva, joka oli heidän apulaisensa. Lisäksi heidän perheeseensä kuului kissa ja koira. Ensilumen sataessa lumipuuhia riitti koko päiväksi. Seuraavana päivänä Marikki oli kuumeinen, eikä päässyt Alvan ja Liisan kanssa jouluostoksille kaupunkiin. Liisa osti Marikille joululahjan. Alva pyysi Liisaa kaupan ulkopuolelle odottamaan, kun hän teki ostoksensa. Alva ei voinut arvata minne Liisa katosi, kun hän teki ostoksensa, sillä Liisa oli jo kaukana kaupungista salamatkustajapuuhissa. Kaupan ohi oli mennyt reki ja Liisa nousi reen jalaksille naapurin pojan yllyttämänä. Se oli ihanaa!

Marikki, katso, lunta sataa! on oikein opettavainen satu lapsille siitä, mitä voi tapahtua kun ei tottele. Karkumatkasta voi tulla todella ikävä reissu ja vanhemmat ja sisarukset voivat olla todella huolissaan ja joutuvat etsimään joka paikasta. Kirja on ihana, mutta siinä on myös hieman pelottava opetus.

Lumessa tallustaminen sujui paremmin, kun oli oikein vihainen. Mutta pian Liisa muuttui taas surulliseksi. Hän oli surullinen ja väsyksissä, hänellä oli nälkä ja pissahätä ja hän oli ypö yksin. Miten osasikin olla kamalaa!

- Äiti! Äiti tule hakemaan minut! hän huusi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämä luminen lastensatu päättyi onnellisesti. Kirjan viehättävä tunnelma, kauniit kuvat ja opettavainen vanhanajan tarina hevosrekineen ja -ajeluineen viehättää pienempiä ja vähän isompiakin lukijoita.

 

Astrid Lindgren, Marikki, katso, lunta sataa! ****

kuvitus Ilon Wikland

suom. Riitta Mäyrälä

WSOY 1983

s. 32

Titta, Madicken, det snöar! 1983

Lastenkirja

Inspiraatiohaaste

Blogeissa on kiertänyt ahkerasti inspiraatiohaaste, jonka mukaan tulisi kertoa itselle kolmesta inspiroivimmasta blogista. Sain haasteeseen kutsun 23. marraskuuta Opuscolon Valkoiselta Kirahvilta, josta kiitän häntä todella sydämellisesti. Ohessa hieman Opuscolon tunnustusta:

Toinen kiitokseni lennähtää Maille, jonka blogia, Kirjasähkökäyrä, seurailen myös siksi, että tartumme usein samantyyppisiin kirjoihin. On ilo jakaa luetusta heränneitä ajatuksia. Main lukutahti on huikea.  Hänellä on mukavan persoonallinen kirjoitustyyli, jossa yhdistyy rempseys ja  ajattelu. Pidän siitä, että Mai kirjoittaa usein kirjoista toisenlaisesta näkökulmasta käsin. Hänen tekstiensä äärellä myös lukijalle herää ajatuksia, joita työstää eteenpäin. Kirjoittaminen on vaikuttamista, se on ajattelua ja vuoropuhelua lukijan kanssa. Tämä toteutuu hienosti Kirjasähkökäyrän teksteissä. 

Seuraavaksi haluan jakaa myös vastaukseni Opuscolon antamista kiitoksista, sillä bloggaaminen on myöskin vuoropuhelua:

Lämpimät kiitokset sinulle kiitoksista :) Blogini sai nimensä aivosähkökäyrästä eli lukeminen on kognitiivinen toiminto, joka näkyy aivoissa, kun ihmiselle tehdään lukemisen aikana aivosähkökäyrämittaus. Jos tämä alue on vaurioitunut tai vaurioituu, ei ihminen pysty lukemaan tai se vaikeutuu esim. lukemisen ymmärtäminen. Puhutaan dysleksiasta.
Oma blokkaamiseni on lähinnä yhteisöllistä osallistumista ryhmään, jonka koen itselleni läheiseksi. Blogi syntyi siitä, kun opiskeluissa piti arvioida kirjoja, elokuvia ym.
Luen paljon, mutta näin loppuvuotta lähestyttäessä muut asiat vievät aika paljon aikaa mm. jouluiset salaisuudet yhdessä tonttulan väen kanssa. Mutta luen joka päivä ainakin lasten kirjoja. Niistä tulee vain vähemmän arvioita, ehkä voisin lisätä sitä puolta :)

Minun on erittäin vaikea valita kolmea inspiroivaa blogia, sillä kierrellessäni kirjablogimaailmassa olen saanut valtavan paljon erilaisia inspiroita, ideoita, lukuvinkkejä, haasteita ja kuvallisia reissumatkoja eri puolille maailmaa, joista haluan sanoa kiitokset kaikille blogeille, kustantajille, kääntäjille, kuvittajille, kirjailijoille ja inspiroiville kirjoille. Minusta on hienoa kuulua tähän kirjablogiyhteisöön, johon kaikille ovat avoimet ovet tulla ja mennä.

Opuscolo itse on inspiroinut minua todella paljon. Tänä vuonna olen ollut mukana hänen Janssonin kirjakiusaus-haasteessa, Keltainen kesä-haasteessa, Limerikki-runohaasteessa ja Kirsi Kunnaksen 90-vuotisjuhlaruno-haasteessa. Opuscololla on innostava tapa viritellä lukemisen suuntaa tiettyjä kirjoja kohtaan, ja huomaan tarttuvani koukkuun, sillä haasteet ovat aina kuin tehtyjä minun makuuni. Kesällä ajattelin jättää Keltaisen kesä-haasteen huomioimatta, mutta lukiessani Keltaisen sarjan kirjaa, ilmottauduin heti haasteeseen mukaan. Tänä vuonna olen kyllä osallistunut todella moneen haasteeseen.

Jokken blogi on todella kiva ja hänen esittelynsä kirjoista ovat välillä sen verran rehellisiä, että meikätytön posket helottaa lukuhetkellä, että hupsista vaan, Jokkella on uskallusta sanoa mielipiteensä. Tänä vuonna osallistuin Jokken Nobelistihaasteeseen. Jokke mainitsi blogini omassa inspiraatiobloggauksessaan yhtenä monista muista, sillä ei hänkään pystynyt nimeämään vain kolmea blogia. Blogini oli hänen mielestään korkeatasoinen, kiitos Jokke. Plussaa saat siitä, että lainaamme kirjat samasta paikasta, ihanalta Ninalta, joka lukee vain dekkareita.

Jokkeen verrattava älyllisesti kiinnostava uusi blogituttavuuteni on MrRainfoldin blogi KIRJA-AITTA. Toivon mahdollisimman monen löytävän hänen upean kirjastonsa ja erinomaiset kirjaesittelynsä, sillä yleensä kirjat ovat hänen oman kirjahyllynsä antia. Olen todella kateellinen hänen upeista kirjoistaan ja hyvistä bloggauksista, joillakin on taito hyppysissään kirjoittaa ytimekkäästi. Tietysti plussaa on, että hän on pohjoisesta kotoisin, kuten minäkin.

Ullan Luetut kirjat blogi on tullut minulle todella läheiseksi. Ulla on suoranainen superlukija ja kuulun myös hänen puutarhabloginsa Siniunikon lukijoihin, tietysti koska olen puutarhafani. Ullalla on menossa Talvinen lukuhaaste, jossa olen mukana, tietysti kuinkas muuten. Kiitos Ulla inspiroivista lukuvinkeistä, sillä sinä olet jo blogannut kirjoista, kun minä vasta haaveilen niistä.

Oksan hyllyn Marika lukee todella valtavasti kirjoja. Mistä sinä saat aikaa lukemiseen, onko sinulla jokin taikapussi, josta lisäät vuorokauteen lukutunteja? Bloggauksesi ovat kiinnostavia ja koska rivien välistä saan lukea juttuja Oulusta, olen blogisi fanittaja aina. Marikalla oli hauska dekkarihaaste tänä vuonna ja taisin voittaa sen. Tuli oikein dekkariähky tuon haasteen jälkeen, mutta sen lääkitsi ihana Nina Hurman Hatuntekijän kuolema.

Voi että minä haluaisin luetella kaikki inspiroivat blogit, mutta yhdestä blogista löytyy se itse suloisuus ja herttaisuus, kirjallinen taituri ja yhteiskunnallinen vaikuttajanainen: Aili Mummo. Mitkään sanat eivät riitä tarpeeksi, jotta voisin tarpeeksi kiittää tuesta ja kannustuksesta sekä yhteistyöstä täällä blogimaailmassa. Olen Aili Mummon molempien blogien lukija, mutta enimmäkseen luen Aili Mummon arkea. Voi niitä aikoja on toinen hänen bloginsa. Kiitos Aili Mummo blogiystävyydestäsi. Rakastan Tommy Tabermannin runoja ja ilahdun joka kerta kun huomaan sinun postanneen Tommyn runon.

Leena Lumi on kirjablogimaailman Lumikuningatar. Vaikka hänellä on hurjan paljon kiireitä, hän ehtii välillä piipahtamaan blogissani, ja olen iloinen Leenan vierailuista, sillä olemme kiinnostuneita monesta yhteisestä asiasta mm. samoista kirjoista. Kauneus, luonto, puutarhanhoito, ihmismieli ja terveys yhdistävät meitä. Kiitos Leena ystävyydestäsi, tuestasi ja mielenkiintoisista kannanotoistasi. Rakastan blogisi luontokuvia.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!