Louise Kennedy: Rikkomuksia

 

Michael lähti samaan aikaan Cushlan kanssa, piti ovea, jotta Cushla pääsi menemään edellä. Ohi mennessäCushlan käsivarsi pyyhkäisi Michaelin käsivartta. Mies tuntui kiinteältä, aineelliselta.

Irlantilaisen Louise Kennedyn esikoisromaani Rikkomuksia kertoi Pohjois-Irlannin levottomien vuosien ajasta 1970-luvulla, ajasta jolloin katolisten ja protestanttien välille oli kasvanut ylitsepääsemättömiä esteitä.  Kirja on rakkauskertomus. Protestanttinen Michael ja katolinen Cushla rakastuivat toisiinsa. Rakkaudella oli useita esteitä. Kumpikaan uskontokunta ei olisi hyväksynyt heidän yhdessäoloaan. Tuo aika oli verinen. Lisää verisyyttä toi mukanaan brittien varuskunnan sotilaat. Belfastin poliittinen ilmapiiri oli väkivaltainen ja pommit räjähtelivät harva se päivä.

Puhutko iiriä? Michael kysyi. Cushlasta oli mukavaa, että hän ei sanonut gaelia.

Opiskelin sitä ylioppilastutkintoa varten. Ja opettajaopinnoissa. Ei sitä täällä paljon tarvitse.

Cushla opetti katolilaisessa koulussa alaluokan oppilaita. Kun hän puolusti erästä oppilastaan, hän joutui useamman kerran puhuttelun alaiseksi. Kyseistä pientä oppilasta kiusasivat oppilaiden lisäksi rehtori ja pappi. Syy oli se, että hänen vanhempansa olivat seka-avioliitossa. Toinen katolinen ja toinen protestantti. Tuo perhe joutui kokemaan kaikenlaista ikävää. Cushlan apu oli hienoa, mutta sekin meni pieleen.

Yritän muutaman ystävän kanssa opetella iiriä, Michael sanoi. Tapaamme parin viikon välein ja kohtelemme kieltä kaltoin Pennyn keittiönpöydän ääressä. Ehkä voisit opettaa meitä.

Michael oli ihastunut Cushlaan ja Cushla kiinnostui päivä päivältä enemmän Michaelista. Michaelin asunto tuli pian tutuksi, sillä he rakastuivat päivä päivältä yhä enemmän.  Tietysti heidän rakkaudelleen oli muitakin esteitä, kuin uskonto, politiikka ja ikäero. Michael oli naimisissa, jota hän peitteli kaikin keinoin. Lopulta sekin tuli esille. 

Yhden oppilaani isän kimppuun hyökättiin viime yönä, Cushla sanoi. Onko hän se mies, joka löydettiin aamulla? On. 

Belfastin kaduilla ei ollut 1970-luvulla turvallista mihinkään aikaan vuorokaudesta. Turvallista ei ollut myöskään asunnoissa, sillä tappajat saattoivat tulla milloin tahansa paikalle. Aloitettuaan suhteensa Michael ja Cushla olivat koko ajan vaaravyöhykkeellä, että heille tapahtuisi jotakin pahaa. 

Louise Kennedyn palkittu esikoisromaani Rikkomuksia perehtyi Pohjois-Irlannin verisiin vuosiin rakkaustarinan avulla. Pohjois-Irlanti on osa Yhdistynyttä Kuningaskuntaa. Sen pahimmat vuodet olivat 1970-luvulla, kun katolilaiset halusivat liittyä osaksi Irlantia ja protestantit halusivat pysyä Yhdistyneen Kuningaskunnan jäseninä. Protestantit syrjivät katolilaisia kaikin tavoin. Asiasta kiinnostuneille netistä löytyy lisää tietoa kirjan aihepiiristä.

Louise Kennedyn Rikkomuksia syventyi järkyttävällä tavalla 1970-luvun levottomiin tapahtumiin Pohjois-Irlannissa. Kirjan tiiviit tunnelmat veivät mukanaan levottomuuksiin ja pinnanalaisiin rikkomuksiin. Kun rakkaus on väärin kaikilla tavoin, voiko se olla rikkomus, joka ansaitsee pahimman mahdollisen rangaistuksen? Rikkomuksia teoksen tosipohjainen tarina nosti sen heti parhaimpiin kirjoihin, joita olen koskaan lukenut.

 

Louise Kennedy, Rikkomuksia *****

Suom. Maija Heikinheimo *****

S&S 2025

s. 363

Trespasses 2022 

Belfast 1975

Katoliset ja protestantit

Rakkaustarina

 

 

Han Kang: Älä jätä hyvästejä

 

Näin unen ensimmäistä kertaa kesällä 2014, jolloin oli kulunut lähes kaksi kuukautta siitä, kun kirjani sen kaupungin verilöylystä oli julkaistu. Seuraavien neljän vuoden aikana en kertaakaan epäillyt, mitä uni merkitsi.

Etelä-korealaisen nobelistin Han Kangin (1970-) teos Älä jätä hyvästejä kertoi vaietusta etelä-korealaisesta tragediasta, verilöylyistä ja pitkistä vankeustuomioista. Kirjan päähenkilö matkasi Jejun saarelle ystävänsä pyynnöstä. Ystävä oli joutunut sairaalaan leikkaukseen, ja hän pyysi Gyeonghaa matkustamaan hänen kotiinsa hoitamaan lemmikkilintua. Matka oli pitkä, ja vastassa  saarella oli lumimyrsky, jollaista Gyeongha ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Vedenpinnasta heijastuva valo kaksinkertaistuu luoden illuusion meren yllä kiitävästä, valkeiden lintujen pitkästä ja hohtavasta vyöstä.

Inseon oli kertonut aiemmin Gyeonghalle ikääntyneen äitinsä vaietusta lapsuudesta saarella. Siitä, miten äiti oli siskonsa kanssa löytänyt muun perheen tapettuna. Koko kylän ihmiset oli tapettu. Ainoastaan veljen ruumista ei löytynyt. Lopulta veli löytyi. 

Aina kun täti oli käskenyt äitiä katsomaan tarkasti ja kertomaan näkemästään, äiti oli avannut silmänsä ja katsonut vastahakoisesti. Sinä päivänä hän oli oppinut tasan tarkkaan. Että ihmisen kuoltua ruumis kylmenee. Että lumi kinostuu poskelle ja jäätyy verensekaiseksi riitteeksi.

Etelä-Korean menneisyys on kammottava, jonka seurauksena tehtiin hirveitä teurastuksia vuonna 1948. Inseonin äiti ei ollut pystynyt kertomaan lapselleen suvun ja läheisten joukkosurmasta, ennen kuin eräs tapahtuma aukaisi menneisyyden haavat. Voiko kukaan jatkaa elämää tuollaisen tragedian jälkeen?

Han Kang on Etelä-Korean kirjallinen omatunto. Hän kirjoittaa kirjoissaan Etelä-Korean menneisyydestä pakahduttavia teoksia. Hänen tekstinsä vyöryy mustana verenä valkealle iholle ja jäätyy siihen. Luin Han Kangin teosta Älä jätä hyvästejä useamman päivän. En pystynyt muutaman sivun jälkeen etenemään. Teos on niin vahvasti tunnelatautunut. Tuntui kuin edessä olisi se valtava lumimyrsky, joka esti lukemisen.

Älä jätä hyvästejä on nobelistin taidonnäyte.

 

Han Kang, Älä jätä hyvästejä *****

Suom. Taru Salminen

Gummerus 2024

s. 268

Ilmestyi koreaksi 2021

Prix Médicis 2023

Nobel 2024

Booker 2016

Etelä-Korea

 

Han Kang: Vegetaristi

Han Kang: Ihmisen teot

Saara Henriksson: Kerjäläiskuningatar

 

Piispa painoi hopeisen vanteen hänen päähänsä, koska keisari ei ollut saapuvilla sitä tekemään. Se laskeutui valkoisen päähineen ympärille kevyesti mutta lujasti, kuten hänen valtansa tästä eteenpäin.

Saara Henrikssonin historiallinen teos Kerjäläiskuningatar sijottui 1460-70-lukujen yhteiskunnallisiin valtajuonitteluihin, joissa lopulta turvattiin jopa muinaisiin jo haudattuihin kuninkaisiin. 

Kun Hedvig, Saksin vaaliruhtinaan Fredrik II:n tytär, siunattiin luostarin ruhtinatarabbedissaksi, hänet siunannut Halberstadtin ruhtinaspiispa Gebhard oli luvannut tukea häntä sanoissa ja teoissa. Kävikin toisinpäin, sillä ruhtinaspiispa halusi lisää valtaa ohjata kaupungin elämää itse. Hedvig joutui ilkeiden juonitteluiden kohteeksi, mutta oppi pian itsekin kieroilun jalon taidon.

Kaupungin pormestari Lothar Mainio kiirehti vastaanottamaan häntä. Välillä Hedvig mietti, miksi hallintoelimiä ja vallan kerroksia piti olla niin monta näinkin pienessä kaupungissa, mutta kaipa perinteet velvoittivat.

Hedvigin johtama luostari sijaitsi Quedlinburgissa, jonka väestöä oli noin 4000. Kaupungissa asui kauppiaita ja käsityöläisiä, porvareita, jotka halusivat liittyä Hansa-liittoon ja lopettaa verojen maksamisen luostarille. Hedvig vastusti Hansaa, mutta Gebhard oli liittoutunut porvareiden taakse. Samaa asiaa ajoi kapteeni Christoph. Jos he onnistuisivat, Hedvigin luostari jäisi ulkopuolelle, köyhtyisi ja lakkaisi olemasta.

Hän työnsi seinämää kädellään, ja se antoi periksi. Kivilohkare, jolla hän oli seissyt, vierähti hänen jalkojensa alta. Hän horjahti suoraan kallionkoloon, ja pimeyteen.

Saara Henrikssonin Kerjäläiskuningatar pureutui 1400-luvun valtataisteluihin. Kysymyksessä oli tietysti taloudelliset intressit. Hedvig etsi tietoa muinaisista kirjoituksista, mutta hän ei tiennyt, että niitä oli lukenut eräs toinenkin henkilö. Oli mahdollisuus käyttää noita muinaisia tietoja ja henkimaailmaan kuuluvia keinoja apuna valtataistelussa. 

Tuli lopulta aika, jolloin Hedvigin kannattajineen piti vallata luostari takaisin. Mutta miten kävi lupauksen kanssa, jonka hän antoi avustajalleen, siitä voit lukea kirjan sivuilta. Suosittelen kirjaa kaikille historiallisten valtajuonittelujen lukijoille.

Ruusut hehkuivat illan pimeydessä. Köynnökset olivat kiivenneet ylös muurille ja niiden tuoksu tuntui hetki hetkeltä voimakkaampana, ympärillä koko muu kesä lakastui, mutta ruusut vain jatkoivat kukkimistaan.

 

Saara Henriksson, Kerjäläiskuningatar

Into 2025

s. 309 

1462-1477

Luostarielämä

Saksi

Mikael Viima: Verijälki

 

Marraskuun viimeinen yö on vaihtunut joulukuuksi Pasilan Poliisitalon ylimmässä kerroksessa. Väkivallan yövuoro. Pöytäni pinta kiiltää kohdista, joissa kyynärpääni ovat levänneet yli vuosikymmenen. Vanha pöytä. Vanheneva poliisi.

Mikael Viiman dekkari Verijälki aloitti uuden rikoskirjasarjan, jonka päähenkilönä toimii väkivaltarikostutkija Aarni Susi. Jo kirjan nimi kertoi siitä, että nyt ollaan astetta väkivaltaisemman tarinan parissa, joten en suosittele tätä sarjaa herkemmille lukijoille. Unet meni päähenkilöltäkin monet kerrat, mutta silti  hän jaksoi jahdata rikollisia.

Herään. Suihkukoneen moottorien hiljainen kohina velloo äänieristetyssä matkustamossa. Pääni nojaa ikkunaan. Raotan silmiäni. Kone nielee Atlantin ilmatilaa maili toisensa jälkeen. Nopea kone.

Kirjan tarina etenee kahdessa tasossa: joulukuun alku ja joulu. Mitä ja mikä rikos tapahtui? Miksi Aarni Susi siepattiin, huumattiin ja mitä häneltä haluttiin kuulla? Kenellä oli vara lennättää Sutta ympäriinsä ja mikä oli määränpää? No selvisihän kirjan tarinassa lopulta, kuka tahtipuikkoja heilutti ja mikä oli motiivi. Mutta se, että velipoikakin oli vaarassa, oli pahinta. 

En ole kehdannut kertoa kenellekään, mutta tästä minä pidän, tästä minä täydestä sydämestäni pidän, vaikka minulla olisi jäljellä vain kädet, joilla raahaisin jalantynkiäni eteenpäin.

Minä pidän ihmismetsästyksestä.

Mikael Viiman dekkari vei rikostarinan perään, jonka seitit ulottuivat vuosien taakse. Rikollinen sai lopullisen tuomionsa, mutta rikostutkijallekin meinasi käydä ikävästi. 

Mikael Viiman Verijälki tutustutti öiseen Helsinkiin rikostutkijan silmin.

 

Mikael Viima, Verijälki

Wsoy 2022

s. 355

Dekkari

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö

 

Oranje zal overwinnen. Oranssi voittaa.

Yhdysvaltalaisen Buzzy Jacksonin esikoisromaani Punatukkainen tyttö kertoi hollantilaisesta vastarintataistelijasta Hannie Schaftista, joka kuoli kolme viikkoa ennen sodan päättymistä 1945. Kirjailija on halunnut tuoda fiktiivisen tarinan kautta esille, miten natsit miehittivät Hollannin ja aloittivat saman etnisen puhdistuksen, mitä he olivat tehneet jo muissa valloittamissaan maissa. Oranssista väristä tuli Hollannin vastarintaliikkeen väri.

Voor Joden verboden. Juutalaisilta kielletty. 

Vuosi vuoden jälkeen olot Hollannissa pahenivat. Natsit olivat tehneet ihmisistä toistensa ilmiantajia. Mutta silti vastarinta vain vahvistui. Hannie Schaftista tuli henkilö, jota etsittiin ja josta tehtiin etsintäkuulutuksia. Hän osasi esiintyä huomaamattomasti. Kun piti toimia, hän toimi kylmän rauhallisesti. Hän ampui useita natsijohtajia ja teki attentaatteja muiden vastarintaliikkeen henkilöiden kanssa. Sen lisäksi hän pelasti kaksi ystäväänsä, jotka olivat juutalaisia.

Elin elämääni kahdessa erillisessä maailmassa: toisella puolella vastarintatyön jännitys ja ajoittainen kauhu, toisella kodin suhteellinen turvallisuus ja siihen saumattomasti kiinnittyvä ilottomuus.

Buzzy Jacksonin Punatukkainen tyttö kertoi Toisen maailmansodan aikaisen tarinan, joka sijoittui ajanjaksolle 1940-1945. Kirjan aloitti prologi, jossa Hannie Schaft oli Amstelveensewegin vankilassa Amsterdamissa vuonna 1945. Rauha oli jo solmittu ja sovittu vankien vapauttaminen ja se, että vankeja ei kidutettaisi ja teloitettaisi. Siitä huolimatta natsit tekivät sitä viimeiseen päivään asti. 

Buzzy Jackson on yhdysvaltalainen historoitsija, joka on julkaissut kolme tietokirjaa, ennen kuin hän julkaisi esikoisromaaninsa Punatukkainen tyttö. Lomallaan Amsterdamissa hän tutustui Hannie Schaftiin ja kävi vielä useita kertoja Hollannissa tapaamassa Hannie Schaftin tuttavien ja sukulaisten jälkeläisiä. 

Hannie Schaft haudattiin hiekkadyyneille teloituksensa jälkeen. Kuviteltiin, että hänet unohdettaisiin tuntemattomana, mutta toisin kävi, vaikka Alankomaiden hallitus yritti estää vuosikymmenet Hannie Schaftiin viittaavat muistotapahtumat. Hänen maineensa palautettiin vasta 1990-luvulla. Ihmiset eivät unohda.

 Zij diende. Hän palveli. 

Buzzy Jackson, Punatukkainen tyttö *****

Suom. Annamari Korhonen *****

Wsoy 2025

s. 443 + Henkilöistä + Kirjailijan jälkisanat + Huomautuksia

To Die Beautiful 2023 

1940-1945

Hollanti 

Vastarintaliike

Sanna Kotajärvi: Valon vapahtajat

 

Löytäjä saapui liian aikaisin, sillä mitään muuta ei ollut ehditty kätkeä sammalen, heinänkorsien tai mättäiden alle kuin kultainen risti.

Sanna Kotajärven toinen dekkari Valon vapahtajat jatkoi hyvin kiinnostavalla tavalla Pimeydenkylväjät-sarjaa. Tällä kertaa turkulainen kolmekymppinen rikospoliisi Kasper Rahkonen joutui tutkimaan uskonnollisen lahkon erikoisia touhuja, sillä heidän asumusten läheltä löytyi ruumis. Sarjan ensimmäisessä dekkarissa, nimeltään Pimeän peto, liikuttiin myös metsämaisemissa.

"Olemme yhtä valittuja kuin Kristuskin aikanaan." 

Sanna Kotajärvi on asettanut vastakkain erikoisen uskonnollisen lahkon ja lahkon touhuja tutkivan poliisin, joka oli ateisti ts. uskonnoton. Kirjan sivuilla oli mielenkiintoisia keskusteluja lahkon uskonnosta, ja toisaalta uskonnottomuudesta. Outoja lahkoja on ollut ja tulee varmasti olemaan. Pelottavaa vain on, jos he käyttäytyvät kuin tässä kirjassa.

Kasperille tuli paha olo. Mitä lahko poltti sisällä? Hän oli nähnyt latoon menevän aikuisia ja yhden vauvan. Uhrasivatko he jumalalleen jotain?

Miten lahkon touhut oikein menivätkään, sen voit lukea lähemmin kirjan sivuilta. Sen verran voin sanoa, että tämä sarja ei ole cosy crime-tyyliä, joten herkemmille lukijoille tämä kirja voi aiheuttaa unettomuutta ja painajaisia. Pientä vitsinpoikastakin oli ilmassa liittyen berliininmunkkeihin, joita Turussa kutsutaan piispanmunkeiksi. Entäs miten se salainen romanssi oikein sujuikaan?

Kylläpä oli jännittävät kuviot Sanna Kotajärven Valon vapahtajat dekkarissa. Toivon yhtä jännittävää lukukokemusta muillekin tämän kirjan parissa.

 

Sanna Kotajärvi, Valon vapahtajat

Into 2025

s. 309

Dekkari

Pimeydenkylväjät-sarjan 2. osa

Frida Skybäck: Musta lintu

 

Jostain kaukaa kuului vaimeaa natinaa. Ääni tuntui kiirivän poukamaa pitkin, kuin värähtelynä järven jäätyneessä vedessä, ja Gun tiesi, mitä se tarkoitti. "Varo!" hän huusi täyttä kurkkua, mutta jään pettäessä kaikki kävi niin nopeasti, ettei hän ehtinyt silmäänsä räpäyttää.

Nainen katosi järven syvyyksiin hetkessä. 

Ruotsalaisen Frida Skybäckin Musta lintu aloitti uuden dekkarisarjan. Kirjan päähenkilönä toimi rikostutkija Fredrika Storm, joka oli palannut kotiseudulleen, ja alkoi tutkia tapausta kollegansa Henry Calmentin kanssa. Yllä olevan tapahtuman silminnäkijänä toimi Fredrikan isoäiti, joka oli kasvattanut perheen maatilalla Fredrikan Harlösan pikkukylällä. Isoisä oli kuollut, ja nykyisin Fredrikan isä johti maatilaa. Kirjan tapahtumissa kaikki Fredrikan sukulaiset tulivat tutuiksi.

Fredrika istui autoon, ja kaikki vyöryi päälle. Hän oli hirveän kyllästynyt siihen, ettei tiennyt, että tunsi itsensä muukalaiseksi omassa elämässään.

Onneksi Fredrika sai uudesta työpaikasta kivoja työkavereita ja välit sukulaisiinkin alkoivat lämmetä, vaikka Fredrika joutui puhuttelemaan heitä työasioissa. Isä olisi halunnut, että Fredrika olisi jatkanut maatilan pitämistä yhdessä hänen kanssaan, mutta Fredrika oli kiinnostunut poliisin työstään. Hän halusi, että oikeus toteutuisi, ja jäihin pudonneen naisen tapaus ratkeaisi. Hän oli hyvä ratkomaan rikoksia, jotka valitettavasti koskivat myös sukulaisia. Syyllinen saatiin lopulta kiinni.

Vombsänkan männikköineen, ryhmyisine koivuineen ja tiheine vesakkoineen oli hänen oma paikkansa. Hänestä oli ihanaa olla sen kaiken keskellä, tuntea marjoista painavien pensaiden oksat sormissaan, löytää sammaleen seassa kullan lailla kimaltavia sieniä ja makoilla maassa katselemassa puiden latvojen yllä liiteleviä mustia lintuja.

Ehtihän se Fredrika nauttimaan myös luonnosta. Hän löysi kivan ystävän paikallisesta oikeuspatologista, Jonaksesta, jonka seurassa olisi kiva kulkea metsämaisemissa. Frida Skybäck taitaa myös luontokuvaukset ja mikä ettei myös dekkarit. Hän on aiemmin kirjoittanut ihmissuhderomaaneja esim. Kirjakauppa Thamesin varrella, Lukupiiri maailman laidalla ja Kirjahyllyn salaisuus ovat hyvin menestyneitä meillä ja maailmalla.

Frida Skybäckin dekkarissa Musta lintu ratkottiin pikkukylän rikoksia.

 

Frida Skybäck, Musta lintu

Suom. Jonja Rajala

Wsoy 2024

s. 459

Svartfågel 2022

Dekkari