Eija Laine: Keisarinvihreä

 

Häntä hytisytti kuin kuumeessa. Mitä hänelle oli tapahtumassa? Kaarin hamusi puhelinta ja tönäisi samalla teekupin kumolleen. Vihreä neste maalasi pellavaan keväisen heinän.

Eija Laineen esikoisdekkari Keisarinvihreä vei mukanaan maalaismaisemiin ja uinuvan pikkukylän salaisuuksiin. Kaislan Kaarin-täti oli kuollut ja häneltä oli jäänyt pieni talo, jossa Kaisla oli vieraillut monet kerrat. Nyt hän oli päättänyt jättää pääkaupungin hulinat ja ex-miesystävänsä taakseen, ja muuttaa vuodeksi tätinsä taloon. Työpaikkakin löytyi vanhusten hoidosta. Kaiken piti olla hyvin, mutta ei ollutkaan.

Ruumiinavauksessa otetuista näytteistä löytyi viitteitä pitkäaikaisesta altistuksesta arseenille.

Kaisla sai kuulla, että täti ei ollutkaan kuollut luonnollista kuolemaa, vaan hän oli kuollut myrkytykseen. Kaivon vesi piti siis tutkia. Mistä arseenia lopulta löytyikään, oli yllättävää. Kaislalle oli luvassa muitakin yllätyksiä mm. vanhemmistaan ja lähisukulaisistaan. Keisarinvihreässä on siis yllätyksiä, salaisuuksia ja kaikenlaista muutakin tapahtumaa. Lisäksi Kaislan hoidokit järjestivät tämän tästä ongelmia.

Kemikaalista kehittyi hämmästyttävän tehokas ase Pariisin rottaongelmaan. Värin myyntinimi Suomessa sekä väriaineena että hyönteismyrkkynä oli keisarinvihreä.

Mitä ihmettä oikein tapahtuikaan pikkukylällä? Kaisla päätti selvittää ainakin arseeni-ongelman, sillä tädin Meirami-koira alkoi myös sairastella talossa. Kun Kaisla päätti vihdoinkin lähteä talosta evakkoon, Meirami ja hän itse tunsivat olonsa paljon paremmiksi. 

Eija Laineen Keisarinvihreä dekkarissa syvennyttiin maalaiskylän salaisuuksiin ja olihan niitä myös itse päähenkilölläkin. Keisarinvihreä on todella hyvä esikoisdekkari, jolle toivoisin kyllä jatkoa. Ihanaa, että kirjailija puuttui tekstillään vanhusten hoitoon ja/tai sen saatavuuteen. Hyvin ajankohtainen aihepiiri kaiken kaikkiaan. Suosittelen 💚.

Eija Laine, Keisarinvihreä *****

Wsoy 2025

s. 237

Dekkari

Vanhusten hoito

Arseeni 

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Hydra

 

Ensimmäisenä lentävän dronen alle oli kiinnitetty selvästi näkyvä musta kapseli. Kiroten Henrik nosti Dronekillerin tähtäysasentoon, mutta myöhästyi, sillä dronet ylittivät vartiokopin kovaa vauhtia jatkaessaan kohti ydinvoimalaa.

Christian Rönnbackan dekkari Hydra on neljäs osa Henna Björk-sarjassa. Tällä kertaa Ruotsissa oli meneillään kaikenlaista härdelliä mm. dronet lensivät ydinvoimaloihin ja häiritsivät lentoliikennettä. Selvästi jonkin muun maan häirintää kaikilla tavoin, mutta mikä sen taka-ajatuksena oikein olikaan.

Väkisinkin Hennalle tuli mieleen, että näin laajaan vaikuttamiseen ei riittänyt enää kaksipäinen kotka, vaan siihen tarvittiin Hydraa, kreikkalaisesta mytologiasta tähän päivään värvättyä yhdeksänpäistä käärmettä, joka iski salakavalasti ja jatkuvasti.  

Supon agentin Henna Björkin työt jatkuivat siis Ruotsin puolella, sillä sieltä piti toimittaa eräs henkilö Suomen puolelle. Tuo henkilö oli vakooja, joka halusi vaihtaa puolta. Matka Ruotsissa muuttui piirileikiksi ja sitä se oli myös Suomen puolella. Oltiin siis tekemisissä inhottavan tyypin kanssa, jolla oli inhottavia yhteyksiä.

Saat valita. Luoti vai joki.

Hennalle ja hänen esimiehelleen Rautiaiselle oli luvassa kiperät paikat kirjan loppupuolella. Oli rämmittävä suolla ja uitava joessa. Luotejakin lenteli puolin ja toisin joen ylitse. Tilanteet vaihtuivat nopeasti, mutta Henna oli koulutettu agentti ja reagoi jopa ennakkoon. 

Kaikenlaisia kimurantteja tilanteita on luvassa lukijoille Christian Rönnbackan Hydran seurassa. 

 

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Hydra

Bazar 2025

s. 349

Dekkari

Henna Björk-sarjan 4. osa

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Isku

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Jahti 

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Koodi  

 

 

 

Ann Napolitano: Rakas Edward

 

"Eddie", Jordan sanoo, ja pojat vilkaisevat toisiaan. Veljekset osaavat lukea toisiaan vaivatta. Heidän vanhempansa hämmästyvät usein huomatessaan, että pojat ovat käyneet kokonaisen keskustelun ja tehneet päätöksen täysin sanattomasti. 

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon uusin  suomennos Rakas Edward oli yhtä kiehtovan tunteellinen kuin hänen aiemmin suomennettu teoksensa Kaunokaisia.  

Rakas Edward teoksen päähenkilö oli 12-vuotias Edward, joka menetti lentokoneonnettomuudessa perheensä. Kirjan sivuilla tunteeni ottivat minut usein valtansa ja kyyneleeni valuivat poskilleni. Kirjassa seurattiin Edwardin elämää onnettomuuden jälkeen 18-vuotiaaksi asti, ja toisaalta siinä seurattiin kyseistä lentokonematkaa eri matkustajien näkökulmasta.

Koneen ikkunasta näkyvät Manhattanin teräväpiikkiset rakennukset, Vapaudenpatsaan kohotettu oikea käsivarsi ja joen yli kaartuva silta. Matkustajat liikehtivät istuimissaan etsien asentoa, joka olisi riittävän mukava kuuden tunnin lentoon.

Yllä olevasta lainauksesta huomaa, että lento lähti New Yorkista, jossa Edwardin perhe oli asunut. Perhe oli muuttamassa Los Angelesiin. Muuttotavarat menivät muuttoautoilla. Keskellä matkaa muuttoautot pysähtyivät, ja muuttomiehet kaivoivat tavaroiden keskeltä Edwardin pehmolelun ja toimittivat sen sairaalaan, jossa Edward oli loukkaantuneena, sillä Edward oli ainoa, joka selvisi hengissä kammottavasta onnettomuudesta.

Hän myös tietää - ehkä, ainakin osittain - miksi tuli tänne. Päästäkseen toisen lapsen seuraan, saadakseen tauon aikuisten tiiviistä silmälläpidosta ja huolestuneista katseista.

Yllä oleva lainaus on kirjan tunteellisimpia kohtauksia. Kirjasta on tehty tv-sarja nimeltään Dear Edward, ja toivon todella, että se nähtäisiin myös Suomessa. 

Edward muutti asumaan äitinsä siskon ja hänen miehensä luokse. Heillä ei ollut lapsia, mutta naapurissa asui saman ikäinen tyttö Shay. Shaysta ja Edwardista tuli hyvät ystävät. Ilman Shayta Edwardin elämä olisi ollut todella kurjaa ja masentunutta. Se oli sitäkin, mutta päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta Edwardin surullinen olo ja menetyksen tunteet paranivat ja saivat uusia muotoja. Rakastin tätä kirjaa.

Ann Napolitanon Rakas Edward kertoi sydäntäsärkevän tarinan pojasta, joka menetti perheensä. 

 

Ann Napolitano, Rakas Edward ***** 💖

Suom. Saara Kurkela

Wsoy 2025

s. 356

Dear Edward 2020

Lentokoneonnettomuus

Suru ja menetys 

 

Ann Napolitano: Kaunokaisia 

Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri

 

Juliana Hyrrin sarjakuvaromaani Päivänkakkarameri kertoi lapsuudesta, johon kuului erilaisuuden tuntemuksia ja itsensä etsimistä eri kulttuurien joukossa. Juliana Hyrri kuvasi herkällä tavalla pienen lapsen pelkotiloja ja muita tunteita, jotka kasvoivat pelottavan suuriksi. Kirjasta nousi esille myös niitä ikävämpiä juttuja esim. kiusaamista.

 

Juliana Hyrri on taitava kuvataiteilija, ja kirjan sivuilla on sekä mustavalkoisia piirroksia että värikuvia. Kirjan hahmoissa on herkkyyttä ja tunteet näkyvät todella kauniisti ja sydämeen sattuvalla tavalla.

 

 

Ilmeisesti vanhemmat eivät ihan ymmärtäneet lapsensa itkuherkkyyttä ja pelkotiloja.

 

 

Toisaalta perhe halusi, että lapsi oppii hyvin suomen kielen ja toisaalta haluttiin, että myös syntymäkieli piti oppia hyvin.

 

 

Yllä oleva kuva on aivan kamala, kun ajattelee, miten lapsi pelkää kadottaneensa vanhempansa.

Olen aiemmin blogannut Juliana Hyrrin sarjakuvanovellikirjasta nimeltään Satakieli joka ei laulanut. Mielestäni Juliana Hyrri kuvaa lapsuuden mielenmaisemia, arkipäiviä ja koskettavia tapahtumia hyvin mieleenpainuvasti, herkästi ja runollisesti melkeinpä pelkästään kuvien voimalla. 

Juliana Hyrri, Päivänkakkarameri *****

Kuvitus Juliana Hyrri *****

Suuri Kurpitsa 2022

s.159

Sarjakuvakirja

 

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut

 

Matt Haig: Mahdoton elämä

 

Olin ylösalaisin, kun päätin lähteä Ibizalle.

Englantilaisen Matt Haigin teoksen Mahdoton elämä tapahtumat sijoittuivat Ibizalle, espanjalaiselle saarelle, joka on erittäin tärkeä paikka kirjailijalle. Niin tärkeä, että Matt Haig on omistanut kirjan Ibizalle ja sen asukkaille. 

Kirjan päähenkilö, eläkkeelle jäänyt matematiikan opettaja Grace, sai perinnöksi talon, joka sijaitsi Ibizalla. Päätöksensä lähteä Ibizalle hän teki lopulta sairaalapediltään, jossa makasi suonikohjuleikkauksen jälkeen. Hyvin tavallinen leikkaus siinä iässä. Grace eli hyvin yksinäistä elämää kotonaan neljän seinän sisällä. Mies ja poika olivat kuolleet. Jokin tarkoitus tuolla Ibizalla oli varmasti hänelle.

Taloon verrattuna oma kotini Lincolnissa vaikutti varsinaiselta Hollywood-tason kartanolta. Ehkä juuri tämän takia Christina ei ollut testamentannut taloa kellekään oikeista ystävistään. He eivät halunneet sitä.

Olipas outo talo keskellä ei mitään. Kaikenlaista muutakin oudon yliluonnollista alkoi tapahtua Ibizalla. Miksi juuri Grace oli perinyt talon Christinalta, kun Christinan tytärkin oli vielä elossa ja asui Ibizalla. Lisäksi Christina oli puhunut Gracesta ystävilleen, joten ystävät tunnistivat hänet hyvin. Mutta he eivät tienneet missä, milloin ja mihin Christina oli kuollut. Siinäpä tehtävä, jonka Grace aikoi selvittää sen lisäksi, että tutustui Ibizan maisemiin ja turistikohteisiin.

Olin ollut saari. Mutta Christinan ja La Presencian aniosta olin nyt tajunnut, että saaria ei ollut olemassa. Jos sukeltaa tarpeeksi syvälle, kaikki on yhteydessä kaikkeen. Ibiza ja Lincoln ovat osia samasta maapallosta. 

Mikä se La Presencia olikaan, sen voit ottaa selville tästä ihanan ihmeellisestä ja mielikuvituksellisesta tarinasta, joka on kuin aikuisille kirjoitettu fantasiasatu, jossa hyvä kohtaa pahan, ja taistelu saarenvaltiaasta alkakoon.

 

Matt Haig, Mahdoton elämä *****

Suom. Sarianne Silvonen *****

Aula & Co 2025

s. 414

Ibiza

Fantasia

 

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään 

 

Matt Haig: Keskiyön kirjasto 

 

Matt Haig: Mahdoton elämä 

 

 

Camilla Grebe ja Carl-David Pärson: Vaihdokkaat

 

Toisinaan kun olin oikein keskittynyt johonkin, saatoin melkein unohtaa, mitä oli tapahtunut. Ja kun tietoisuus sitten tuli, se oli kuin nyrkinisku mahaan.

Minun tyttäreni oli kuollut. 

Nuori perhe muutti syrjäiseen taloon maalle Camilla Greben ja hänen poikansa Carl-David Pärsonin teoksessa Vaihdokkaat.  Marika ja Leo olivat menettäneet 6v. tyttärensä onnettomuudessa. Nuorempi tytär suri omalla tavallaan ja se näkyi hänen villissä käytöksessään. Pian perhe huomasi, että muutto oli ollut suuri virhe, ja ennen kuin he ehtivät paeta paikalta, tapahtui jotakin todella ikävää.

"Tervetuloa Sundbyhyn", siinä luki paksuin valkoisin versaalein. Sen alta luin: "Paikkakunta täynnä mahdottomuuksia." 

Alba oli saanut siirron pienemmälle pakkakunnalle poliisin työstään, koska hänellä oli vihanhallintaongelmia. Tuo pieni paikkakunta vaikutti oudon tutulta. Hän alkoi muistaa kaikenlaisia juttuja lapsuudestaan, mutta olivatko ne tosia.

Sundbyssä Alban työkaverina toimi Tore. Heidän oli tarkoitus tutkia vanhoja rikoksia menneisyydestä. Tarina muuttui päivä päivältä yhä oudommaksi. 

On olentoja, joiden pahuus ylittää ihmisen ymmärryksen.

Tulipa luettua todella outo tarina. Ehkä en ollut ihan oikeaa kohderyhmää tällaiselle tarinalle, jossa oli jokin mystinen pahuus, joka vaihtoi ihmisiä toisiinsa, ja piti heitä jossakin pimeässä ulottuvuudessaan. Tietysti loppuelämä, jos pääsi palaamaan sinne, oli täynnnä ikävyyksiä. Alba oli yksi vaihdokkaista. Hänestä voit lukea lisää kirjan sivuilta. Vaihdokkaat teoksessa oli trillerin ja kauhukertomuksen  aineksia todella pelottavalla tavalla.

 

Camilla Grebe ja Carl-David Pärson, Vaihdokkaat

Suom. Petri Stenman

Gummerus 2024

s. 432

Lånaren 2023

Trilleri + kauhu

Kaisu Tuokko: Valhe

 

Eevi otti kirjan uudestaan käteensä ja yritti vielä lukea uudestaan sen prologin. Hetken yrittämisen jälkeen hän antoi periksi ja laski kirjan yöpöydälle pinon päällimmäiseksi. Hän ei halunnut nyt lukea mitään ahdistavaa tai pelottavaa, ja sitä ruotsalaisdekkaristin uutuus olisi epäilemättä hänelle tarjonnut.

Kaisu Tuokon Kristiinankaupunkiin sijoittuva Valhe on kolmas osa Eevi Manner-dekkarisarjassa. Eevi oli äitiyslomalla toimittajan työstään, ja äitiyshormonit tekivät päivistä ailahtelevia. Olisi tehnyt mieli olla vain kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä, mutta toimittajan mielikuvitus käsitteli aiheita, joita olisi kiva tutkia tarkemmin. Nuoruudenrakkaus oli aihe, jota Eevi olisi halunnut käsitellä syvemmin. Aihe nousi esille kirjasta, jota naisporukka käsitteli kirjapiirissä. Monella oli aiheesta omakohtaisia muistoja, niin Eevilläkin.

"Olisin vain halunnut kysyä häneltä hänen onnettomuudestaan ja siitä, miksei hän koskaan vastannut kihlattunsa Marian kirjeisiin."

Eevi erehtyi lähestymään erästä vanhempaa miestä juttuaiheesta, mutta joutuikin vaaralliseen tilanteeseen, josta joutui tekemään rikosilmoituksen komisario Mats Bergholmille, joka oli Eevin nuoruudenrakastettu. Mats ja Eevi haikailivat edelleen toisiaan. Edellisessä kirjassa tunteet kuumenivat, mutta nyt he pysyttelivät erossa. Saapa nähdä, miten heille käy seuraavassa kirjassa.

Heinäkuinen kesäpäivä ei  olisi voinut olla kauniimpi. Taivas hehkui syvän sinisenä, ja lämmin tuuli hyväili Eevin kyynelten raidoittamia kasvoja, kun hän käveli hitaasti kotiin päin. Tunteet myllersivät hänen sisällään, mutta joka askeleella hän haki voimaa itsestään.

Eevillä oli pieni Aava-tytär  ja aviomies. Koti oli kiva ja työpaikkakin oli vielä jäljellä, vaikka sinne oli tullut uusi ärsyttävä toimittaja äitiysloman sijaiseksi. Elämässä oli siis paljon hyviä tekijöitä. Eevin rakkaus Matsiin ei ollut hävinnyt mihinkään.

Kirjassa käsitellään useampaa parisuhdetta. Esimerkiksi Mats tunsi olevansa ansassa vaativan vaimonsa kanssa. Hiukan oudolta tuntui, kun poliisi keskusteli rikoksista vaimonsa kanssa ja mainitsi myös rikoksiin liittyvät henkilöt. Eivätköhän ne ole salassapidettäviä asioita. Lisäksi vaimo määräsi kenen kanssa mies saa puhua työssään. Aikamoinen määräilijä!

Kaisu Tuokon Valhe jatkoi Eevi Manner-sarjaa varsin mallikkaasti idyllisessä Kristiinankaupungissa.

 

Kaisu Tuokko, Valhe

Otava 2025

s. 297

Dekkari 

Eevi Manner-sarjan 3. osa

 

Kaisu Tuokko: Kosto

Kaisu Tuokko: Yksin