Jännitystä, takaa-ajoa, räjähdyksiä, käärmeitä, hämähäkkejä
ja karkureita riittää Janet Evanovichin kirjassa Kahdeksan kaunista (Hard Eight
2002, suom. 2012). Kirja on humoristinen, kuten kaikki seitsemän edellistä
Stephanie Plum –kirjaa. Tapahtumissa alkaa olla jo toistoa edellisistä
kirjoista, mutta uudet ihmiset ja tapahtumat tuovat maustetta tarinan juoneen.
Tarinan juoni on kadonnut äiti ja lapsi, joiden perään alkaa
yksi jos toinenkin kysellä. Heidän isoäitinsä pyytää palkkionmetsästäjänä toimivaa Stephanieta etsimään
kyseiset henkilöt, sillä häntä pelottavat ihmiset, jotka käyvät hänen luonaan
kyselemässä outoja kysymyksiä. Stephanie laittaa oitis tuulemaan ja huomaa
nopeasti olevansa rikollispomon hampaissa, joka on pelottelussa ilkeimmästä päästä.
Stephanie arvaa tietysti, että kateissa olevilla henkilöillä on jotakin mitä
rikollispomo haluaa, mutta jota Stephanie ei saa löytää.
Tarinan kuvioihin ilmestyy myös kilpaileva
palkkionmetsästäjä, joka pukeutuu upeasti nahkaan ja ajaa hienolla autolla sekä
on aina Stephanieta hiukan edellä kadonneiden etsinnässä, ja on kaunis nainen,
mikä sapettaa tietysti temperamentikasta Stephanie Plumia. Onneksi Stephaniella
on apujoukkoja ja ihana kotiväki, joihin voi luottaa hädän hetkellä. Varsinkin
isoäiti on kirjan hersyvimpiä hahmoja, jolle saa nauraa silmät kyynelissä.
Romantiikan rintamalla Stephanie junnaa edelleen kahden
miehen välillä, eikä oikein osaa päättää kumman kanssa haluaisi olla. Miehet
tarkkailevat tilannetta ja antavat Stephanien tehdä omat sekavat päätökset,
sillä Stephanien ohjaaminen olisi kuin salamalle laittaisi ohjaimet, koskaan ei
tiedä mitä tapahtuu.
Janet Evanovich, Kahdeksan kaunista ****
Wsoy 2012
Hard Eight 2002
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti