torstai 14. helmikuuta 2013

Milja Kaunisto: Synnintekijä





Milja Kauniston esikoisromaanissa eletään historiassa satoja vuosia taaksepäin 1400-luvulle asti. Synnintekijä (Gummerus 2013) kertoo nuoresta Olavi Maununpojasta, joka matkusti vuonna 1425 Pariisiin Sorbonnen yliopistoon maisteriopintoihin. Hänen kasvatusisänsä Turun piispa Maunu Tavast kustansi opinnot. Eipä Olavi, joka muutti Pariisissa nimensä Olaus Magnus Meatoriksi, tiennyt millainen synninpesä ja houkutukset häntä odottivat perillä. Eikä kasvatusisä häntä näistä asioista varoittanut, vaikka itse oli oleskellut samaisessa kaupungissa.

1400-luvulla vain harvat ja valitut opiskelivat ja naiset eivät missään nimessä saaneet koulutusta, vaikka olisivat olleetkin miehiä viisaampia. Nuoren Olavi Maununpojan mielestä nainen oli Perkeleen pelinappula ja miehen palvelija. Palvelijalle ei puhuta, palvelijaa komennetaan. Palvelijalle ei anneta, palvelija antaa. Palvelijan on toteltava, tai palvelijan on kuoltava. 1400-luku ei suvainnut naisen asemaa muuna kuin miehen omaisuutena, jolle sai tehdä mitä halusi, vaikka tappaa. Naisen perimä omaisuus meni aviomiehelle ja naista voitiin syyttää noituudesta ja polttaa roviolla. Nainen voitiin raiskata ja tappaa, aika oli raakalaisten aikaa.

Synnintekijän pääkertojana Olavi Maununpoika haluaa kilvoitella tullakseen papiksi, mutta Pariisissa hän huomaa saaneensa ystäväkseen erinomaisen väittelijän ja loistavan opiskelijan Miraclen. Miracle ohjailee nuorta Olavia tutustumaan Pariisin iloihin ja pyytää Olavin kesäksi kotiinsa Serviéresin linnaan. Linnassa lihapatojen äärellä Olavi tuntee olonsa kuninkaalliseksi, mutta ainoa murhe on, että hän on rakastunut Miracleen. Synti painaa hänen harteitaan rankasti. Syksyllä Miracle ei palaa enää yliopistoon, mutta Olavi palaa murheellisena ja joutuu kokemaan loppuopiskelujensa ajan murhetta ja tuskaa, jopa häpeää. Paluumatka Suomeen iloisten hansakauppiaiden kanssa sujuu majatalosta majataloon ja Olavin syntitaakka kasvaa.

Synnintekijän tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Ranskanmaalle. Pariisi on englantilaisten valloittajien aluetta. Kirjailija on paneutunut tarkkaan historiallisiin tapahtumiin sekä paikkoihin ja kertoo niistä todella juonikkaan ja herkullisen tarinan, johon toivon jatkokirjaa kiihkeästi, sillä kirjan lopussa Olavi saa Pariisista kirjeen, jonka vuoksi hän aikoo palata saman tien jatkamaan opintoja yliopistoon. ****

Lue bloggaukseni jatko-osasta, jonka nimi on Kalmantanssi.

6 kommenttia:

  1. Miten muistelen kuulleeni, että tähän olisi tulossa kai kaksi jatko-osaa? Minulla on tämä varauksessa kirjastossa. En tiedä, milloin saan Synnintekijän käsiini, sillä tällä hetkellä taidan olla jonotussijalla kuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin jonotin kirjastosta, onneksi sain aika nopeasti...kannattaa lukea...miksihän se tuo synninteko niin kiinnostaa, ehkä siksi, että sen lukeminen on niin jännittävää ;)

      Poista
  2. Itse en tykännyt tästä mutta ihanaa kuulla, että se on toisille auennut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kovasti siitä mielikuvituksen käyttämisestä ja hyvästä tarinasta, joka jäi odottamaan jatkoa. Aika on kuvattu juuri niin raakana, kuin itse kuvittelen sen olleen. Vielä, kun tuleva pappismies katselee synnintekoa ja himoitsee sitä itsekin, kertomus on paheellisempi kuin joku muu sen kertoisi. :)

      Poista
  3. Kiintoisan oloinen kirja. Harmi vain, että oma kirjavuori vain kasvaa kasvamistaan, enkä uskalla laittaa tätä kirjaa pinon jatkoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskalla pois vain. Kirja on nopeasti luettu, sillä sitä ei voi laskea käsistä ennen viimeistä sivua. :)

      Poista