Felicia Feldt: Näkymätön tytär

Ruotsalainen Anna Wahlgren on kasvatusguru, jonka 80-luvun kasvatusoppien mukaan on hoidettu maailman lapsia vuosikausia. Lisäksi Wahlgren on ollut ahkera kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka on valittu mm. lapsiasiavaltuutetuksi. Wahlgrenin taustaan kuuluu seitsemän avioliittoa, lukuisia avoliittoja ja miesystäviä sekä yhdeksän lasta. 

Felicia Feldt, joka kirjoitti kirjan Näkymätön tytär - Kasvatusguru Anna Wahlgrenin varjossa (Felicia försvann 2011, suom. 2013), syntyi Wahlgrenin toisesta avioliitosta ja kärsi äitinsä elämänmenosta valtavasti, johon liittyi kapinointia, masennusta, itsemurhayrityksiä, psykoterapiaa, lääkityksiä ja nyt puhdistava kirja suhteestaan äitiinsä, jonka hän kokee aiheuttaneen kaiken tämän kurjuuden. Pahimpana Felicia koki sen, että äiti ei antanut hänen olla yhteyksissä oman isänsä kanssa, vaan tilalle vaihtui jatkuvana virtana uudet miehet ja lapset joutuivat seuraamaan äidin seksielämää. Äidin miehet häiritsivät tyttöjä seksuaalisesti, mutta alkoholisoitunut äiti ei siitä juuri piitannut. 

Felician mielestä äidin kasvatusoppikirjat olivat valhetta, joita ei ainakaan noudatettu heidän perheessä. Päällimmäiseksi nousi Näkymätön tytär -kirjan kertomuksen mukaisesti alkoholisoituneen äidin ankaruus, kuri, henkinen ja fyysinen väkivalta ja ihmeelliset säännöt, joiden mukaan perheen lapsista tai lapsenlapsista aina yhtä kuritetaan henkisesti siten, että häntä ei oteta mukaan yhteiseen toimintaan esim. juhliin. Felician ollessa vielä kotona, kuritus oli suoraa väkivaltaa, kuukauden kotiarestia, lisääntyneitä kotitöitä ja muun perheen puhumattomuus kuritettavaa kohtaan. Myös ruoka saattoi olla tosi kurjaa, sillä Wahlgren oli kurja kokki ja lapset joutuivat useammaksi kuukaudeksi sairaalahoitoon aliravitsemuksen vuoksi. Yhdeksänvuotias saattoi joutua huolehtimaan pitkäksi aikaa häntä nuoremmista lapsista, kun äiti oli yhdistetyillä luennointi-juopottelumatkoillaan tai senhetkisen miehen kanssa matkoilla.

Joku voi ihmetellä, että miksi lastensuojelu ei puuttunut asiaan, mutta Wahlgren huiputti kaikkia sujuvasti muuttamalla perheen vuosittain eri paikkakunnille. Kahdeksan vuoden aikana oli seitsemän muuttoa eri paikkakunnille, välillä ulkomaille. Tästä voi jo päätellä lasten häiriintymisen, koulujen vaihtumisen, ystävien puutteen ja äidin käskyvaltaan sitoutumisen, kun ei ollut muuta. 

Onneksi Felicia tutustui aikuisiällä uudelleen isäänsä ja sai lämpimän, rakastavan perheen sitä kautta, oikean perheen mallin, missä rakastetaan ja halataan eikä mollata jatkuvasti. Kirjan lapsi, Felicia, joutui kokemaan pienestä asti kipeitä asioita, joita hänen lapsenajattelu ei pystynyt ymmärtämään, mutta kasvaessaan, hän on kokenut asiat vääriksi. Toivon hänelle jaksamista siinä, että on uskaltanut tuoda julki kritiikkinsä äitinsä kasvatusmetodeja kohtaan ja sen, että on pystynyt kertomaan avoimesti masennuksestaan. ***