Paul
Tordayn Ventovieras kertoo
englantilaisesta pariskunnasta, Michaelista ja Elizabethista. Avioliitto on
lähinnä kulissia ja molemmilla on omat harrastuksensa. Kirjan alku on yhtä
puuduttava kuin pariskunnan yhteiselämä, mutta pian lukija pääsee mukaan
Michaelin yhä oudompaan käytökseen. Kirjasta on sanottu, että se on nykyajan
kummitustarina, mutta itse huomasin aika nopeasti Michaelin
mielenterveysongelmat, joita hän osasi salata puolisoltaan ja lähipiiriltä.
Aika erikoista, että Michaelin lääkäri ei puhunut Elizabethin kanssa Michaelin
mielenterveysongelmista, jotka olivat jatkuneet lapsuudesta asti. Pari eli
englantilaista yläluokan elämää, Michael lähinnä harrasti päivät pitkät, mutta
Elizabeth yritti tehdä toimittajan
työtä. Yläluokan elämänmenon kuvaaminen oli niin jäykkää, että kirja oli
vähällä mennä lukemattomien pinoon kunnes Michaelin elämään saapui tumma nuori
nainen Lamia.
Hänellä oli tumma tukka, sydämen muotoiset
kasvot ja isot tummanruskeat silmät, niin tummat, että ne olivat lähes mustat.
Paashikampauksen alapuolella kiiltelivät rubiiniset korvakorut. Katseeni osui
tytön silmiin. Hänessä oli jotain tuttua, jonkin ammoisen yhteyden tuntua, joka
oli yhtä lailla yllättävää kuin voimakastakin. Minulta vaati hieman ponnistelua
kääntää katseeni hänestä ja tarkastella maisemaa. En ollut sillä tuulella, että
olisin jutellut muukalaisen kanssa, olipa hän kuinka viehättävä tahansa.
Kirjassa
sekä Elizabeth että Michael vuorottelevat ja kertovat samoista tapahtumista
omat versionsa. Elizabethin uteliaisuus heräsi, kun hän löysi lääkekaapista
oudon lääkepurkin, joka oli reseptilääke Michaelille. Netistä löytyi selitys
sille mihin vaivaan lääkettä käytetään, mutta Elizabeth halusi puhua myös
lääkkeen määränneen lääkärin kanssa. Kumma kyllä, myös Michael kertoi
Elizabethille oman tarinansa lääkkeestä ja kertoi lopettaneensa lääkityksen.
Samaan aikaan heidän rakkauselämänsä puhkesi kukkaan, ja Michael kertoi, että
lääke teki hänestä tunteettoman. Muutoksia alkoi tapahtua nopeaa tahtia ja samalla
Elizabethin elämä muuttui trilleriksi. Aviomies oli ventovieras, mutta samalla niin
rakas. Rakkautta ei sumentanut edes tieto Michaelin lapsuuden ja
nuoruudenaikaisista väkivallanteoista.
Kirja
on tavallaan aika erikoinen, kun siinä kerrotaan ihmismielen muuttuminen siksi,
mikä se luonnostaan on, mutta joka on muutettu lääkityksen avulla. Kirja ottaa
kantaa mielenterveyspotilaan hoitomuotoihin ja lääkitykseen ja lääkkeiden
sivuvaikutuksiin. Kirja ottaa kantaa myös yläluokan elämänmenoon ja
piilorasismiin, koska Michaelin herrasmiesseura ei hyväksy mustaa henkilöä
jäsenekseen. Seura oli niin tylsä sääntöineen ja omine juttuineen, että voin
hyvin kuvitella kaikki ne tärkeilevät miehet tärisemässä tärkeissä
kokouksissaan.
Huolimatta
siitä, että oli mielisairas, Mchael oli älykäs, eikä sairaus vaikuttanut hänen
kykyynsä toimia ikävissäkään tilanteissa, joita vastaan tuli tai hän
suunnitteli ne etukäteen. Pian Elizabeth huomasi olevansa yksin. Lukija voi
ottaa selvää mitä Michaelille tapahtui ja mitä tapahtui Lamialle. Uskoisin,
että Michaelin diagnoosissa ja varsinkin hoidossa oli puutteita, mutta ehkäpä
kirjailija oli halunnutkin, että kirjaa luetaan syvemmin kuin pelkästään
tavanomaisena jännityskirjana.
Paul
Torday, Ventovieras ***
Suom.
Jukka Jääskeläinen
Atena
2012
The Girl on the Landing 2009
s.
315
Kirjassa on kiinnostava aihe, kiitos postauksesta, Mai.♥
VastaaPoistaOnneksi luin kirjan loppuun, sillä loppu oli jännittävä ja erikoinen. Mielenterveys on aihe, josta saa erikoisia kirja-aiheita.
PoistaVaikka en muista enää kirjan loppuratkaisua, muista tunnelman, tuon pönäkän herraklubin sekä sen, että pidin kirjasta. Virkistävästi erilainen!
VastaaPoistaSitä pönäkkyyttä oli varmasti oikein tarkoituksella korostettu. Onneksi kuitenkin jaksoin loppuun asti, sillä liika hienostelu on aina liikaa. Loppu oli tosi jännittävä.
PoistaTämä on aiemminkin herättänyt mielenkiintoni, mutta nyt innostus kirjaa kohtaan hieman vielä lisääntyi. Jotenkin kirja kuulostaa sellaiselta, josta voisin pitää todella paljon.
VastaaPoistaKiva, jos löysit kiinnostavan kirjan. Tulet yllättymään juonesta ja loppua kohti jännitys tietysti tiivistyy.
PoistaIhanaa, että luit ja piditkin! Tässä oli vahva tunnelma, jotain aidosti pelottavaa...
VastaaPoistaAlku oli kyllä aika tahmeaa marjahilloa, mutta kyllä tässä vauhtiin päästiin :)
Poista