Gillian Flynnin Kiltti
tyttö on pahantahtoinen avioliittodraamakirja. Yhteiselämän alun ihana
rakkaus oli lentänyt taivaan tuuliin ja kirjan aviopari oli suorastaan
pirullinen toisiaan kohtaan. Olisin toivonut, että pari olisi ottanut avioeron
jo hyvissä ajoin, ettei minun olisi tarvinnut lukea mitään näin ilkeää, mutta
tarina koukutti lukemaan ja jatkamaan kaikenlaisten ikävien tapahtumien
lukemista. Toinen pariskunnan henkilöistä oli suorastaan sosiopaatti,
ikävyyksien ja hankaluuksien keksijä ja toinen ilkeä pomottaja ja aviorikkoja.
Ne kuuluisat seitsemän yhteistä vuotta olivat meneillään kirjan pariskunnalla
Amylla ja Nickillä ja viides hääpäivä olisi pitänyt juhlia perinteiseen
tyyliin, mutta jotakin oli tapahtumassa, jotakin erittäin, erittäin ilkeää oli
tapahtumassa. Se ilkeys oli ollut pitkään tulollaan, sillä sitä olivat
suunnitelleet partakoneenterävät, huippulahjakkaat aivot.
Kiltti tyttö oli
jaettu kolmeen osaan: Poika menettää tytön, Poika tapaa tytön ja Poika saa tytön
takaisin. Kirjan juoni kulki siten, että ensimmäisessä osassa Nickin vaimo Amy katosi
parin viidentenä hääpäivänä. Parin naapuri soitti Nickille töihin ja ilmoitti,
että heidän ulko-ovensa oli auki. Nick ryntäsi heti katsomaan ja löysi
vesipannun kiehumassa ja silitysraudan kuumana sekä tappelun merkkejä
olohuoneessa. Nick soitti poliisit paikalle ja pian Nick oli sekä poliisin että
median hampaissa. Kohta koko maa oli sitä mieltä, että Nick oli murhannut
vaimonsa, joten Nickin oli pakko palkata asianajaja avukseen.
”En minä tiedä. Ei hän
ole mikään maailmaa syleilevä tyyppi, mutta ei myöskään niin törkeä että joku …
haluaisi satuttaa häntä.”
Se oli yhdestoista
valheeni. Nykyään Amy oli niin törkeä, että häntä halusi joskus satuttaa.
Nykyinen Amy muistuttaa vain kaukaisesti naista johon rakastuin. Oli tapahtunut
kammottava muodonmuutos kuin nurinkurisessa sadussa. Muutamassa vuodessa vanha
Amy, huoleton tyttö jolla oli röhönauru, oli kirjaimellisesti luonut nahkansa
ja sielunsa pitkin lattiaa ja esiin oli astunut uusi, herkkänahkainen, katkera
Amy. Vaimoni ei ollut enää vaimoni vaan terävä piikkilankakieppi, joka yllytti
minua suorimaan langan, mutta paksuista, turtuneista, vapisevista sormistani ei
ollut siihen.
Amy ei ole miestään parempi, joten kirjan suomennettu nimi Kiltti tyttö ei vastaa ollenkaan Amyn
luonnetta. Hän oli kyllä hyvä esittämään kilttiä tyttöä, mutta hän oli mm.
äärettömän pitkävihainen ihminen. Jokainen, josta Amy ei pitänyt, sai hänen
vihansa ja aggressionsa päälleen. Amy oli suunnitellut kaikkea ikävää
ihmisille joita vihasi, joten Nickillä oli edessä ankeat ajat.
Gillian Flynnin Kiltti
tyttö on ollut huikea myyntimenestys Yhdysvalloissa ja siitä tehdään
elokuvaversio, joka julkaistaan 2015. Lukijan ei tarvitse kauhean paljon
miettiä tarinan juonta ja lopputapahtumat olivat arvattavissa. Pariskunta oli
niin yhteensopiva, että ei voi muuta kuin toivoa onnellisempaa loppuelämää.
Parasta kirjassa olivat Amyn ja Nickin ajatukset, jotka olivat todella
raadollisia ja kertoivat kaiken.
Gillian Flynn, Kiltti
tyttö ***
suom. Terhi Kuusisto
WSOY 2013
Alkuteos Gone Girl 2012
s. 444
Tämä oli aika provo. Välillä teosta suorastaan inhosin, mutta vetovoima käänsi lukukokemuksen plussan puolelle :)
VastaaPoistaVoiko ilkeyksistä tykätä, ehkä joku voi, mutta Amy ja Nick olivat aika paha pari. Jotkut tuttavaparitkin ovat muuttuneet aika häijyiksi eron tullessa ja tiedän yhden parin, joka pysyi yhdessä, mutta kumpikin osti omat ruokansa ja teki ne erikseen, eivät juuri puhuneet toisilleen. Minä kuolisin ennemmin kuin jäisin semmoiseen suhteeseen.
PoistaSaas nähdä koska saan tämän kirjastosta, varausjono on huikaisevan pitkä, ollut koko ajan! Tästä on ollut kovin ristiriitaisia arvioita, silti haluan itse lukea ja katsoa mitä pidän :)
VastaaPoistaKannatan tuota, että luet ja päätät itse pidätkö kirjasta, sillä toiset tykkää ja toiset ei, niinhän se menee.
PoistaMai, olen koukussa siihen miten Flynn kirjoittaa! Ehkä luen nyt roskaa, mutta en voi lopettaa. Eikös yksi hyvän kirjan merkki ole, että se on PAKKO lukea. Nick ja Amy ovat niin kauheita, että nautin sataa!
VastaaPoistaSiis mun ei pitänyt lukea tätä kirjaa, mutta kun...;)
Sama täällä. Pari oli niin ilkeä, että oli pakko lukea! Taitaa olla niin, että kirjailijalla on erinomaisen kiero mielikuvitus, kun sai tämän kirjan aikaiseksi. Elokuva on varmasti paha, tosi, tosi paha ja ilkeä!
PoistaKirja oli mukavaa (parin) kierous, mutta ainakaan minulle juoni ei tarjonnut suurensuuria yllätyksiä. Ärsyynnyin molempiin hahmoihin, mutta loppuun piti lukea.
VastaaPoistaTaitava kirjailija, kun koukutti lukemaan jotain tämmöistä ilkeilyä ja sitten piti itsekin miettiä teemaa ja parisuhteita, joissa on ollut ja jotka tietää ikäviksi.
PoistaJotkut käyttävät nykyisin facebookia erojensa ruotimiseen, että sieltä sitten saa lisää materiaalia tähän aiheeseen.