Veijo Meri: Suku

Isänpäivän lukemiseksi sopi akateemikko Veijo Meren Suku (1968), joka perustui hänen oman sukunsa, Alina Uittamon ja Esaias Meren perheeseen, suvun historiaan ja sen ympäristöön Ryttylän kartanon liepeillä. Perheeseen syntyi kolmetoista lasta, joista Veijo Meren isä oli viides. Kirja kuvasi 1930-luvun lopun maaseutuelämää pienen pojan näkökulmasta. Maata kyntäessä pellosta nousi hylsyjä, mutta niitä ei pahemmin noteerattu, ne kuuluivat elämänmenoon. Suojeluskunnasta puhuttiin ohimennen, kun yhden pojan vaatteita pakattiin ja matkalaukkuun piti saada mahtumaan myös suojeluskuntapuku. Aseita oli useita ja niillä saatettiin leikitellä. Aika oli sotien välistä rauhan aikaa. Maaseudulla ei juuri politikoitu, tärkeämpää oli nuorten löytää omaa mielitiettynsä. Nuoret kohtasivat toisensa kyläteillä ja tansseissa. Kiihkoon vastattiin kiihkolla, mutta varottiin raskaaksitulemista. Vahinkoja kuitenkin sattui.

- Onneksi nyt olkoon, ettei unohdu, Raimo sanoi.
- Kiitos vaan, Jussi sanoi.
- Kuka vihki? Raimo kysyi.
- Rovasti. Ei meitä siellä ollut kuin Toini ja minä ja Autio ja Pesola ja Pesolan rouva, olivat Pesolan autolla ja ottivat Nissen autoon. Mä ajoin pyörällä ja Toini lainasi Aution Maijan pyörän.

Ylläoleva teksti kuvasi veljesten vierailua naimisiinmenneen veljensä luona. Vihkiäiset olivat pienet, mutta myöhemmin niitä juhlittiin viinan kera. Meri on kuvannut Suku-kirjassaan köyhien ihmisten arkipäivää, jolloin nuoren parin alkutaipaleella ei ollut juuri mitään, sänky, pöytä ja hieman astioita. Nuorella rouvalla oli ennestään pieni poika ja nyt toinen tulossa. Ajan henki näkyi myös siinä, että ei ollut juuri keinoja siihen, että lapsia ei syntynyt joka vuosi. Ainoa keino oli pysytellä miehistä erossa. Siitäkin huolimatta oli mahdollista, että miehet raiskasivat. Nainen oli silloin hutsu, joka puhui omiaan. Hutsu oli Meren kirjoissa yleinen nimitys naisille.

"Jos sua huvittaa, jos sä tahdot mua, mulla on vaaraton aika, mensikset nääks. Se on mahdollista nyt." Jukra, ajattele. Hänestä se oli oikein, hällä ei ollut vaaraa ja mä näkisin, että hän luotti minuun ja halus olla mun kanssani. Multa loksahti suu auki.

Naapuritilalle oli tullut kaksi nuorta naista töihin ja kylän nuoret miehet kävivät kuumina. Kesä oli kuuma ja kärpäset pörräsivät. Meren teksti oli hauskaa ja voi vain kuvitella, mitä pieni poika on ajatellut vanhempiensa sisarusten, setien ja tätien käytöksestä. Varsinkin sedät olivat aika velikultia. Aikuiset yrittivät hätistellä poikaa pois jaloistaan, mutta hän löysi keinot piiloutua ja kuunnella salaa. Tämän kirjan parissa viihdyin todella hyvin. Kirjassa olivat kaikki kohdillaan, teksti, tarina ja rauhallinen elämänmeno.

Lähdin ja juoksin lujaa puimaladolle. Sirkka mätti lattialle levitetyiltä vanhoilta säkeiltä kousukalla apulantaa säkkiin. Raimo piteli sitä. Heikki istui syöttöjakkaralla puimakoneen päässä. Livahdin äkkiä ulos ja nurkan taakse. Katsoin sisälle lautojen välistä toinen silmä kiinni.

Veijo Meri, Suku *****

Otava, 2009

s. 175

Teoksen ensim. julkaisuvuosi oli 1968