Opuscolon Valkoinen kirahvi haastoi minut kertomaan suhteestani Kirsi Kunnaksen tuotantoon. Olen blokannut Tapahtui Tiitiäisen maassa - runokirjasta, mutta rakkain Kunnaksen runokirjoista on Tiitiäisen satupuu kirja. Sain kirjan runonlausuntapalkinnoksi ensimmäisellä luokalla koulussa. Tulin kilpailussa toiseksi. Opettajani tykkäsi runonlausunnastani ja sain häneltä paljon ohjausta. Sitten kuljin monta vuotta lausumassa runoja eri tilaisuuksissa.
Kirsi Kunnas on kääntänyt myös mm. Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä kirjaan aivan uskomattoman ihanan runomittaisen tarinan.
Minulle rakkain Kirsi Kunnaksen runoista on ihana:
Tiitiäinen
metsäläinen
Tiitiäinen
metsäläinen,
pieni menninkäinen.
Posket
tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät
on siniset tähdet.
Tiitiäinen
metsäläinen,
pieni menninkäinen.
Keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta
siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen-runo oli Tiitiäisen satupuu kirjassa. Olen luultavasti loruillut tätä runoa kaikista eniten lapsilleni ja kaikille sylissä pitämilleni lapsille.
Haasteen säännöt ovat tässä:
1. Kerro, mikä
Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten
olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.
2. Kirjoita
aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä
tekstiisi haasteen säännöt.
3. Lähetä haaste
3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.
4. Kerro
osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen
koosteen vastausten pohjalta.
5. Aikaa
vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka.
Haastan mukaan Aili-mummon, Ullan ja Pihin naisen.
Kiitän haasteesta. Olen tosi, tosi tylsä. Vaikka Kirsi Kunnas on mieluinen ja voisin avartaa mieltäni, "niin en mä voi". On vain yksi, jonka osaan ulkoa ja kirja on omana.
VastaaPoistaHei Ulla, tähän haasteesseen tarvitaan vain se yksi runo :)
PoistaSitä tarkoitinkin, että yksi on ylitse muiden. Kunnas vain oli minun lapsuutta, en koskaan kasvanut Janssonin kanssa. Osaan yhä Tiitiäisen runoja ulkoa, mutta tuo yksi...
PoistaSinä olet kissaihminen, niinpä kissaruno on sinulle tärkeä :)
PoistaMinulle lapset ja luonto ovat tärkeitä, siksi Tiitiäinen, metsäläinen on minun runoni :)
Kirsi Kunnas on uskomaton kielenvirittäjä, oikea virtuoosi, sanoisinko vallan nerokas ;)
Voi miten ihanan runon valitsit!
VastaaPoistaKiitos Jonna. Osaan ulkoa suurimman osan Tiitiäisen satupuun runot, mutta tämä on se mikä aina herkistää mielen :)
PoistaVoi hyvänen aika sentään: Minäkin haastoin sinut tähän;)
VastaaPoista<3
No hupsista sentään, sehän on mennyt minulta ohi. Taidan liittää tämän saman linkin myös sinulle, jos ei haittaa ;)
PoistaEi ollenakaan haittaa, päinvastoin <3
PoistaArvaappas mitä, kun nyt näitä yhtäläsyyksiä silloin tällöin kohtaamme: Opettajani oli sitä mieltä, että olen syntynyt lausumaan runoja. Sitä sitten jatkui siihen asti kunnes lähdin muualla lukioon. Oli vaikeaa lausua vaikka koko Tirlittan ja sitten saada kuulla sitä nimeä poikien huutelevan perääni. Toisaalta oli aika huikeaa esintyä isolla salille ja lausua Eino Leinon Hymyilevää Apolloa ja mukana pianosäestys ja pianon äärellä Aulikko Eerola, os. Antola. Siihen väliin sitten mahtuu myös se vaihe, jolloin meitä oli kaksi lausujaa, kaksi tyttöä samalta kylältä, joita kiinnostivat vain runot ja kirjallisuus, siihen aikaan. Siinäpä tuli muutama Mustapään Lindblad-runo tutuksi;) Äitini rakasti noita aikoja, minä en aina niin kovasti, sillä vaikka olin runotyttö, se oli ruonojen lukemista ja niiden kirjoittamista, mutta ennen kaikkea halusin olla Vihervaaran Anna, joka löytää Gilbertinsä!
<3
Aika hassua...yhtäläisyydet vain jatkuvat :)
PoistaMinun äitiä rasittivat uudet esiintymisasut, aina piti olla uusia mekkoja, sukkahousuja ja juhlakenkiä.
Edelleenkin lausun runoja työkseni ;)
Kiitos haasteesta, Mai, otan sen vastaan:)
VastaaPoistaKirsi Kunnasta kaikki lapsenmieliset rakastavat, myöskin minä! ♥♥
Voi on se onni, että on pysynyt lapsenmielisenä. Minun äitini sanoi aikoinaan, kun hypin trampoliinilla ja tein lasten kanssa kaikkea hassua, että milloin aiot kasvaa aikuiseksi. No edelleen juoksen työpaikalla hippasta lasten kanssa, potkin palloa, askartelen jne.
PoistaKirsi Kunnas on pysynyt myös lapsenmielisenä...onneksi ;)
Tiitiäinen on yksi hienoimmista, jokaisen lapsen onnellisuuden kehto: olla näkyvä ja rakastettu. Mukavaa, että osallistuit tähän.
VastaaPoistaKirsi Kunnas on kyllä aivan uskomaton. Jotenkin nämä runot tuntuvat edelleen niin kuin ne olisivat kirjoitettu aivan juuri.
Ei ihme, että Kirsi Kunnaksen pojista tuli lauluntekijöitä, lyyrikkoja. Eppujen sanoitukset ovat klassikkoja...riimini rupiset...on sieltä äidin plakkarista jotain jäänyt mieleen.
PoistaKirsi Kunnas on aivan iki-ihana runoilija :)
Kiitos kivasta haasteesta :)