lauantai 29. marraskuuta 2014

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

 On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.

Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu on sopiva kirja päättämään syksy ja harmaa sekä sateinen marraskuu. Voin hyvin kuvitella, että Tove Jansson on kaivannut hieman piristystä marraskuun ankeuteen ja siksi kirjoittanut tämän hulvattoman hauskan kirjan. Kirjan sivuilla ei tavata Muumiperhettä, mutta he ovat henkisesti läsnä. Muumiperhe on seikkailemassa veneellään, mutta seikkailusta ja olinpaikasta ei kerrota kirjassa. Tällä välin useampi laakson henkilö kaipailee Muumiperhettä ja tulee vieraisille heidän taloonsa. Muumitalon ovat ovat aina auki, joten otukset asettuvat saman tien asustamaan taloon, sillä he ovat tulleet vieraisille useammaksi päiväksi.

Hän lähtisi kyläilemään. Hän halusi nähdä tuttavia. Tuttavia jotka juttelivat ja olivat mukavia ja juoksivat sisään ja ulos ja täyttivät päivän, niin ettei siihen mahtunut kamalia ajatuksia. Tuttavia - mutta ei Hemulia. Eikä Mymmeliä, Mymmeliä ei millään muotoa! Hän halusi tavata muumiperheen. Hänen olisi jo aika käydä tapaamassa Muumipeikon äitiä. Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi.

Muumitalolle ilmestyi siis Vilijonkka, joka oli ollut sulkeutunut pitkäksi aikaa omaan taloonsa, eikä ollut tavannut ketään aikoihin. Vilijonkka täytti yleensä päivänsä siivoamisella, mutta nyt hän oli saanut yliannoksen siivoamisesta, hän sai selvästi siivoamisesta paniikkikohtauksia. Vilijonkka kaipasi Muumimammaa, kun taas Hemuli kaipasi Muumipappaa. Hemuli oli huomannut myös, että hän oli yksin, eikä tehnyt muuta kuin siirteli tavaroita paikasta toiseen. Oli tullut aika jättää kaikki se taakseen.

Homssu nukkui kotvan aikaa. Kun hän heräsi pimeässä, hän tiesi mitä tehdä. Hän päätti lähteä matkoihinsa Hemulin veneestä, löytää tien laaksoon ja kiivetä kuistille ja avata oven ja kertoa kuka hän oli. Kun homssu oli tehnyt päätöksensä hän nukahti uudestaan ja nukkui koko yön unia näkemättä.

Homssu Tuhto asui Hemulin purjeveneessä, jota Hemuli ei käyttänyt koskaan. Homssu vaelsi myös Muumitalolle. Neljäs henkilö, joka saapui Muumitalolle, oli Ruttuvaari, oikea vanha persoona. 

Iltapuolella hän yritti keksiä itselleen nimeä voidakseen nousta vuoteesta. Äijärämppä? Papparuppana? Kurttuvaari, ruttuvaari? Ukkoruttana? Ruttis... ?

Viides vieraaksisaapuja oli Mymmeli, joka oli alkanut kaivata pikkusiskoaan Myytä. Vilijonkka joutui siis tapaamaan juuri ne henkilöt, joita ei halunnut missään nimessä tavata. Tove Jansson on siis kirjoittanut kirjaansa kepposia otuksilleen, kepposia, joista voisi ottaa oppia, kun niihin syventyy tarkemmin. Mielestäni Tove Janssonin tarinoissa on kaikissa jokin opetus takana. Tässä kirjassa niitä oli useampia. Tärkeintä on oppia elämään muiden ihmisten ja otusten kanssa ja arvostaa erilaisuutta ja vanhuutta. 

Kuudes otus, joka pystytti telttansa lähelle Muumitaloa oli Nuuskamuikkunen. Kukin otuksista otti jonkin tehtävän tai askareen, josta huolehti vierailunsa aikana. Yhdessä syötiin ja huolehdittiin talon siisteydestä. Lopulta kukin vieraista alkoi kaivata omaan kotiinsa ja Nuuskamuikkunen maailmalle lähtemistä. Ainoa, joka jäi odottamaan Muumiperheen paluuta oli homssu nimeltään Tuhto.

Ja nyt homssu näki myrskylyhdyn, jonka Muumipappa oli ripustanut maston nokkaan. Lyhty oli lempeän värinen ja paloi tasaisesti. Vene oli vielä hyvin kaukana, homssulla oli hyvää aikaa palata metsän poikki laaksoon ja kulkea rantaa myöten venelaiturille. Hän ehtisi perille juuri parahiksi ottamaan vastaan veneen kiinnitysköyden.

Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu *****
suom. Kaarina Helakisa, kiitokset upeasta käännöksestä :)
kuvitus Tove Jansson
WSOY 2010
s. 161
Sent i November 1970



15 kommenttia:

  1. Hienoa, olet erinomainen lukija, Mai♥
    Olipa kiva postaus, en ole lukenut tätäkään ihanuutta!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :)
      Nämä ihanuudet ovat tällä hetkellä hurjan kalliita kaupoissa, joten luen kirjaston kirjoja. Nämä olisi kivoja olla kirjahyllyssä ja silloin niitä voisi lukea aina silloin tällöin :)

      Poista
  2. Mai, niin meitä on sekä lähtijöitä että paikalleen jääviä. Muumilaakson marraskuussa monet lähtevät kohti sinne, mistä on kivoja muistoja. Pidin hirveästi Ruttuvaarista ja oli kiva kerrankin lukea Vilijonkasta vähän muuta kuin mihin on totuttu.

    Ihana, ihana kirja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilijonkka on mainio tyyppi tuolla Naantalin Muumimaailmassa.
      Kirjassa Vilijonkka oli käpertynyt yksinoloon, joten onneksi hän innostui lähtemään välillä pois. Janssonilla oli hyviä ajatuksia yksinäisyydestä ja yksinolosta.
      Ruttuvaari oli symppis. En ole häntä ennen tavannutkaan :)

      Poista
  3. Tämä kirja on saanut ansiostaankin blogiaikaa nyt marraskuussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kirja on ansiokas ja hienoa, että siitä on postattu nyt marraskuussaa ja paljon aiemminkin. Sinun blogistasi taitaa löytyä koko sarja :)

      Poista
  4. Juuri mietin, että saanko kirjoitettua tästä kirjasta huomenna esittelyn blogiin, vaikka oikeastaan pitäisi keskittyä parin esseen kirjoittamiseen. :)

    VastaaPoista
  5. Tämä marraskuinen ihanuus on tainnut päästä viime aikoina aika monen luettavaksi ja hyvä niin - ihana tämä onkin, niin haikea mutta myös lempeä ja suloisen lohdullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas löysin Tove Janssonille ominaista huumoria aika monesta kohdin. Vilijonkan kattoseikkailu ja Ruttuvaarin keskustelut "esi-isän" kanssa olivat todella hauskoja.
      Ihana kirja :)

      Poista
  6. HIeno teksti upeasta kirjasta, jossa on kaipuun ja lähtemisen tematiikka vahvasti esillä. Tuo ensimmäinen sitaatti on mielestäni niin valtavan oivaltava ja hieno! Se on juuri niin kuin elämässä usein on: on lähdettävä, on jäätävä ja koskaan ei saisi antaa kokonaan periksi. Hieno elämän ohje.

    Vilijonkka on kiinnostava hahmo, jota Sirke Happonen on paljon tutkinut. Tämä kirja on tärkeä juuri Vilijonkalle, joka ensimmäisen kerran murtautuu ulos odotusten, vaatimusten ja pitää-tehdä-elämässä-lauseiden kahleista. Hieno, hieno kuvaus siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun valitsee toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Vilijonkka on oikeassa siinä, että päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja nopeasti, ettei vire mene ohi. Itse teen matkapäätökset nopeasti ja olen löytänyt itseni todella mukavista paikoista maailmalta.

      Poista
  7. Marraskuun lapsena otin tämän jo pienenä tyttösenä 'omaksi kirjakseni'. Toven taika on katoamaton.

    Oli ihana palata tähän tarinaan tekstisi myötä, kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinun kirjasi on tämä Muumilaakson marraskuu :)
      Minun kirjani on Tiitiäisen satupuu :)
      Toven kirjat ovat ihania :)

      Poista
  8. Minä koin tämän enemmänkin haikeaksi kuin hauskaksi, vaikka iloa tästä löytyykin. Ihana kirja <3

    VastaaPoista