Toisinaan Chicky lähti iltaisin kävelemään rantakallioille ja katseli Atlantille. Se antoi hänelle aina voimia.
Seitsemän talvista päivää jäi irlantilaisen Maeve Binchyn (1940-2012) viimeiseksi kirjaksi. Maeve Binchy oli bestseller-kirjailija ja hänen kirjojaan on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Seitsemän talvista päivää on hänen 16. suomennettu romaaninsa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Irlannin rannikolle Stoneybridgessä sijaitsevaan hotelliin. Kirjan päähenkilöksi nousi kotiseudulleen palannut Chicky, joka perusti hotellin. Kirja kertoo avajaisviikosta ja loma-asukkaista sen viikon aikana. Kirjan nimi viittaa tähän avajaisviikkoon.
Ihmisillä oli taannoin ollut niin paljon rohkeutta, että he olivat nousseet pieniin, kiikkeriin laivoihin ja lähteneet purjehtimaan tuon tyrskyisän valtameren yli tietämättä, mitä siellä odotti. Ei kai yhden hotellin perustaminen niin vaikeaa voinut olla?
Jokaiselle vierailijalle on omistettu oma kappaleensa kirjasta. Toisinaan kirjan kappale jäi turhan kauaksi aikaa vierailijan omaan elämään ja vierailu hotellissa jäi hyvin vähäiseksi ajaksi. Olisin toivonut kirjalta erilaista näkökulmaa aiheeseen ts. hotelliajan kertomusta ja kuvauksia rannikolta ja miten vierailijat kokivat ne. Nyt pääosissa oli vierailijoiden omat salaisuudet ja menneisyys ja kaikenlaiset ongelmat. Ehkä päällimmäiseksi nousivat ihmisten salaisuudet ja oman elämän valheellisuus. Vedetään jotakin roolia muiden ihmisten edessä, kuten hotellin omistaja Chicky, joka tarinoi kaikille olemattomasta miehestään ja tämän kuolemasta.
Rigger ei ollut koskaan tavannut isäänsä - hän ei edes ollut kuullut puhuttavan tästä. Hän ei myöskään ollut läheinen äitinsä Nualan kanssa.
Yksi erityinen teema kirjassa nousi usein esille, eli ihmisten yksityiselämän vaikeudet ja vaikeudet omissa perhesuhteissa. Ei tultu toimeen isän tai äidin kanssa tai sitten oli erottu. Yksi vaikea ihmissuhde oli miniä-anoppi-suhde. Näitä ongelmia puitiin ja ongelmia joko paettiin rannikkohotelliin tai niistä pyrittiin eroon ottamalla aikalisä hotellin ja rannikkoilmaston vaikutuksessa. Siinä olen samaa mieltä, että aikalisän otto ja maisemanvaihdos tekee aina hyvää, kun ongelmat kasautuvat ja ne pyrkivät tukahduttamaan ihmissuhteita. Kirjan kuvioissa käytiin tiivistä dialogia ja ratkottiin ongelmia. Toisinaan ne haudattiin ja aloitettiin puhtaalta pöydältä sen kummemmin murehtimatta. Minulla kesti aikani sopeutua verkkaiseen elämänmenoon Stonebridgessä. Kirja sopii rauhalliseen lukuhetkeen, jolloin voi uppoutua mietiskelemään muiden ihmisten ongelmia ja elämänmenoa kuuman kaakaokupillisen ääressä. ***
Maeve Binchy, Seitsemän talvista päivää
suom. Päivi Pouttu-Deliére
WSOY Bon-pokkari 2014
s. 364
A Week in Winter 2012
ensim. suomenkielinen painos 2012
Marian , Jonnan , Maijan , Janen ja Irman bloggaukset kirjasta
Osallistun kirjalla Ullan kirjablogin kirjahaasteeseen ja
osallistun kirjalla Marilen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.
Ihana kirjan nimi. Bichy on vain joskus paikallaan. Oletko lukenut Pilcherin teoksen Talvipäivänseisaus? Pidän siitä valtavasti. Olin juuri tätä lukemassa, kun kommentoit haasteeseen.
VastaaPoistaLuin Leena Lumin postauksen kirjasta ja hän mainitsi kirjan muistuttavan Binchyn alkupään kirjoja. Luulen, että minulle riitti Binchyn kirjat tähän yhteen kirjaan ja sitä muistuttavatkin kirjat jätän niistä tykkääville :)
PoistaOlen aikoinani lukenut muutaman Binchyn kirjan, joista en muista enää juuri mitään muuta kuin että niiden maailma oli jollain lailla hyvin 'täysi'. En ymmärrä, mistä tuo muistikuva juontuu.
VastaaPoistaOikein muistat Kaisa Reetta, todella täyteläinen oli tämäkin kirja. Paljon henkilöhahmoja ja runsaasti dialogia ja sitten se, että ongelmat ratkesivat viikon lomareissulla tai jatkettiin roolielämää. Minä odotin koko ajan, että Chickyn ns. mies olisi tullut hotellille ja kuinkas sitten kävikään, nyt kirjasta puuttui se käännekohta, jota aina odotan.
Poista