tiistai 8. joulukuuta 2015

Älyttömät joululahjat



Älyttömät joululahjat -haasteessa pitää kertoa kolme sellaista joululahjaa, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei kaiken järjen nimissä todennäköisesti tule saamaan. Sitten pitää haastaa kolme bloggaajaa kertomaan omat toiveensa.
 
Minä olen kyllä aika haka toivomaan kaikenlaista. Ekaluokkalaisena toivoin itselleni hevosta ja flyygeliä, ja osasin kyllä näyttää tunteeni, kun en niitä saanut. Asiasta käytiin vanhempien kanssa filosofisia pohdintoja, että miten se muka olisi mahdotonta. En ymmärtänyt silloin, ja esitin pikku-Myytä aika kauan joulun jälkeenkin. Nyt ymmärrän, että se flyygeli olisi maksanut hirmu paljon, eikä olisi mahtunut meidän olohuoneeseen, ja se hevonen, sille olisin kyllä keksinyt tallipaikan. Olen kyllä katkera, koska serkkutytöillä oli monta hevosta ja poneja. Asia on selvästi jäänyt kaivelemaan minua, koska edellenkin toivon sitä flyygeliä, vaikka en osaa soittaa. Tietystihän minä oppisin heti soittamaan, jos minulla olisi se flyygeli, joten...

Ensimmäinen älytön joululahja olisi se flyygeli. Jotta se olisi vielä hankalampi saada, en ole päättänyt, että olisiko se valkoinen vai musta, ehkä valkoinen, sopii sisustukseen... ja se soittotaito pitäisi tulla bonuksena...

Nyt kun pääsin valikoimaan älyttömiä joululahjoja niin se toinen älytön joululahja olisi sellainen piparkakkumökkitalo, ihan oikea talo meren rannalla. Tietysti sen talon voisi siirtää aina siihen maahan, johon haluaisin matkustaa. Kaikki omat mukavat jutut pysyisivät kätevästi mukana, kuten oma sänky ja se flyygeli ja mies ja koira ja tietysti kirjat.

Kolmas älytön joululahja liittyy siihen, että saisin tuon mieheni houkuteltua vaeltamaan reppu selässä ja varpaankynnet ruvella, tietysti minun kanssani. Vitsit, että olisi ihana kiivetä jonnekin Perun vuorille tai Kanadan vaellusreitille. Hiki virtaisi ja hengitys repisi keuhkot riekaleiksi, mutta se valtavan ihana tunne, että on tehnyt jotain älyttömän mahtavaa omasta mielestä, niin se olisi todella hieno joululahja. En tietenkään halua olla vaeltamassa talvisaikaan pakkasella, sen verran järkeä on vielä tallella. Sitten minä haluan ne älyttömän hyvät vaellusvarusteet. No ei paljon pelkoa, että tämäkään toive toteutuisi, koska mies on sanonut, että se ei vaella.



Mitä sinä toivoisit joululahjaksi?

8 kommenttia:

  1. Mai, olisit voinut varoittaa. Söin iltapalaa ja meinasin tukehtua kahteen ensimmäiseen riviisi. Ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ne isä ja äiti osanneet tietenkään odottaa tällaista pikkuvanhaa viisastelijaa, joka haluaisi konserttipianistiksi ja ratsastelisi auringonlaskuun valkoisella hevosellaan ballerinapuku päällä ja nilkat ojennuksessa :)

      Poista
  2. Sain nautittua iltapalan ja selvisin hengissä. Ihanaa flyygeli tai hevonen. Anteeksi flyygeli ja hevonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo ihan peljästyin, hyvä että selvisit hengissä. Nämähän olivat ihan viattomia älyttömiä joululahjoja. Eikö kaikilla ole sellaisia?

      Poista
  3. Kiitos älyttömän hauskasta haasteesta! 😊 minäkin muuten toivoin lapsena hevosta, mutta taisin käsittää, että se on mahdoton toive. Suurempi mökötys ja parku seurasi, kun en saanut toivomaani marsua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tähän päivään mennessä edes ratsastanut, mutta taisin olettaa ekaluokkalaisena, että se ratsastustaito tulee automaattisesti, kun omistaa hevosen. Sain lahjaksi ison mustan pehmokoiran ja jotenkin sekin on jäänyt alitajuntaan, sillä meillä on tälläkin hetkellä juuri samanlainen elävä koira, joka muistuttaa tuota lapsuuden pehmokoiraa :)

      Tulen sitten katsastamaan vastauksesi :)

      Poista
    2. Ajattele, jos olisit saanut lahjaksi mustan pehmokoiran sijaan esimerkiksi pehmotiikerin tai elefantin... ;)

      Poista
    3. Voi ihana Kia, pelastit tämän päivän. Nyt minä vain mietin miten toimisin näin aikuisena tiikerin tai elefantin kanssa. Olisinko töissä sirkuksessa, vai eläintarhassa :) Kyllä aikuisten on tehtävä viisaita päätöksiä lasten toiveiden kanssa, vai mitä!

      Poista