Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin

Valmistaudun syntymääni. Aloitan möreän äänen, joka nousee pikkuhiljaa kirkkaaksi ammuuksi. Tyrskähdän nenän kautta nauruun. Se on pahinta, mitä voi tapahtua. Tero väläyttää hymyn, jonka sitten nopeasti peittää.

-Mitä se meidän Serafiina teutaroi?

Olavi Koistisen esikoiskirja Mies joka laski miljardiin sisältää miesten elämänvaiheisiin liittyviä novelleja. Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä, vaan hakuammuntoja tapahtuu kaikille. Kirja sisältää 10 novellia. Yllä oleva lainaus on novellista Siilit tuijottavat. Kyseisessä novellissa mies on halunnut toteuttaa elämänsä fantasian, ja hänpä haluaa fantasiassa esiintyä eläimenä. Siilit tuijottavat novelli on niin omituinen, että en tiennyt pitäisikö nauraa sisäisesti vai ulkoisesti, mutta päätin sitten, että onhan se tietysti jokaisen oikeus pukeutua välillä fantasia-asuunkin. Novelliin sisältyy yksi kiperä paikka, jossa jännitin melkein yhtä kovasti kuin novellin päähenkilökin.

Seison Tyynen vieressä. Meikki tuoksuu, mutta tytöt nyt tuoksuvat eikä kikkeli sojota mihinkään.

Eerik Kokkonen on omanlaisensa tyyppi, ehkä hänelle on diagnosoitu jokin autismiin tai Aspergeriin liittyvä tauti. Hän viihtyy yksin ennemmin kuin muiden seurassa. Jostakin syystä hän osallistuu kuitenkin luokkakokoukseen, vaikka ei alunperin aikonut mennä sinne. Voi hyvin kuvitella miten kiusattu lapsi ja nuori Eerik on ollut. Kiusaamisteema on yksi kirjan teemoista. Kouluaika on se mikä jättää ihmiseen jäljen, vaikka ei haluaisikaan. Sitä kiusaamista on paljon yhteiskunnassa, eikä se liity vain kouluun, sillä myös työpaikoilla on vahva kiusaamiskulttuuri ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän häntä voidaan piilokiusata.

Esimerkiksi vanhukset eivät välttämättä osaa käyttää puhelinrobotteja pankeissa jne., josta yksi novelleista kertoo. Olen itse ihmetellyt, että miten vanhukset pääsevät lääkäriin, röntgeniin ja laboratorioon, kun itsekin välillä ihmettelen, että mistä ne varaussivut löytyvät tällä kertaa. Elämä ei välttämättä ole helpottunut kaikille sähköisten palveluiden tullessa kaikille käytettäviksi yhteiskunnan eri instituutioissa.

Luvun 1191001 kohdalla Raimo katsoi Maisan harsopaitaa sopraanorivistössä, nätti paita, kuin limonadipullon suusta avattaessa nousevaa usvaa. Maisan harsopaita oli siitä lähtien 1191001 ja oikeastaan myös Maisa ylipäätään.

Olavi Koistisen novellit ovat yllättävän raikkaita ja novellien miesnäkökulma on vahva, joka on mielestäni hyvä juttu. Kirjailija ei ole unohtanut elämän sivureunalla kulkevia miehiä, heitä, jotka sosiaalinen elämä yleensä unohtaa. On heitä, jotka valitsevat yksinäisen elämän itse, mutta on heitä, jotka elävät yksinäisyydessä, vaikka haluaisivat muuta. Novellien seurassa mieselämän valot ja varjot avautuivat erityisellä ja elämännälkäisellä tavalla.

Kirja on yksi vuoden 2017 Runeberg-palkintoehdokkaista.

Olavi Koistinen, Mies joka laski miljardiin ****

Kosmos 2017

s. 216
Novellikirja

Osallistun kirjalla Nipvetin Novellihaasteeseen 2