keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Elly Griffiths: Januksen kivi


Meidät on kirottu. Tämä ei enää ole talo, vaan hauta. Linnut eivät enää laula puutarhassa, eikä aurinkokaan uskalla tuoda säteitään ikkunoiden läpi. Kukaan ei tiedä, miten kirous poistetaan. He ovat antaneet periksi ja vain makaavat odottamassa kuolemaa. Mutta minä tiedän, ja talo tietää.
Meidät voi pelastaa vain veri.

Toivoin kovasti brittikirjailija Elly Griffithsin ensimmäisessä Ruth Galloway-dekkarissa Risteyskohdat, että myös Nelson jatkaa jatkokirjassa Januksen kivi. Ja Nelson oli mukana. Tosin Ruthilla oli toinenkin ihailija, Max. Ruthin ja Nelsonin välisen kemian voi aistia jopa näin kirjan sivuilta. Syvälle silmiin katsominen ja Nelsonin huolehtiminen Ruthista, sillä Ruth asuu yksin marskimaalla kaukana muiden asutuksesta, nämä tuovat esille heidän välisensä kiintymyksen, mutta suhteessa on liikaa muttia. Niinpä on pakko avata, että Nelson on naimisissa. Kirjasarjan pääpari ja muutkin jo edellisestä kirjassa esiintyneet henkilöt tuovat dekkarisarjalle sydämellisyyttä ja tietysti mieleenpainuvuutta. Ruth on arkeologi, joten kirjoissa pyöritään kaivauksilla ja tehdään löytöjä.

Ruth pyydettiin edellisessä kirjassa auttamaan poliisia etsimään kadonneita lapsia. Tällä kertaa löytyi pienikokoinen luuranko vanhan talon uusiokorjausvaiheessa. Ruth pyydettiin analysoimaan löytyneet luut. Ruth joutuu poliisia auttaessaan jälleen rikollisen mielen näköpiiriin ja jopa uhatuksi. Rikollinen ei kaihda keinoja, kun haluaa poliisien ja Ruthin lopettavan tutkimukset. Talolla on rikolliselle jokin merkitys, mutta mikä?

Elly Griffiths taitaa juonellisen tarinankerronnan salaisuudet, joita hän ammentaa lukijoille runsaasti. Pidän suunnattomasti hänen rehevästä kerronnasta ja huumorista, ja yleensä pidän Britteihin sijoittuvista kirjoista. Marskimaa, vuorovesi, meri ja huono näkyvyys. Tällä kertaa sankarittaremme joutuu siis merille jossakin kirjan vaiheessa, mutta tietysti selviytyy, sillä seuraava kirja on ilmestynyt. Suosittelen jännityksen ystäville näitä sydämellisiä dekkareita, joissa liikutaan Norfolkissa, missä rantoja reunustavat pyhät marskimaat. Januksen kiven rikollisellakin on jotakin mielessä, mutta siitä voit ottaa selvää lukemalla teoksen. 

Oikean tavan mukaan Hekatelle pitää uhrata yhdeksän mustaa koiranpentua. Tämä tuotti minulle huolta, koska astmani takia minulla ei ole edes yhtä koiranpentua.
  
Elly Griffiths, Januksen kivi *****
Suom. Anna Lönnroth
Tammi 2017
s. 334
The Janus Stone 2010

Griffiths Elly: Risteyskohdat 

9 kommenttia:

  1. Minäkin pidän kovasti Ellyn kirjoista.

    Olen jumalatartestissä Hekate ja kiellän uhraamasta yhtäkään koiranpentua!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruth on mieleenpainuva päähenkilö ja pakkohan tämä sarja on katsastaa eteenpäin näin jännittävissä merkeissä. On se vaan kumma, kun joidenkin päähän voidaan iskeä useamman kerran ja henkilö pysyy silti juonessa mukana.

      <3

      Poista
  2. Sydämellisyys onkin hyvä adjektiivi kuvaamaan Ruth Galloway -sarjaa. Ehdin jo ostaa kolmannen osan, Jyrkänteen reunalla ja se odottaa nyt vuoroaan. Kirjastossa olen pitkässä jonossa neljänteen osaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet kiinnostunut sarjasta, kuin myös ;)
      Olen vähän myöhässä tämän sarjan kanssa. Kolmas kirja ja neljäs kirja ovat varauslistalla kirjastossa ja jonot ovat pitkääkin pitempiä, valitettavasti.

      Poista
  3. Tervetuloa LauraKatarooma Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonhan mää ollu jo pitkään sun lukija, mutta nyt vasta julkisesti. :D Mutta tosta kirjasta, kiinnostaa kovasti nää Griffithsin kirjat.

      Poista
    2. Griffithsin kirjasarja on tosi hyvä, suosittelen :)
      Aloita eka kirjasta eli Risteyskohdat teoksesta. Kirjan nimi on outo, mutta kirja hyvä. Jopa Marskimaa olisi sopinut paremmin nimeksi. Januksen kivi on hyvä nimi tälle toiselle kirjalle.

      Poista
  4. Pidin kovasti sarjan aloituskirjasta, ja tämä toinen vaikuttaa yhtä hyvältä. Se on jo lukulaitteella, joten sopivaa lukuhetkeä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, aloituskirjoitus vei mukanaan pyhille marskimaille. Tykkäsin kovasti Ruthista ja kirjan huumorista.

      Poista