perjantai 14. kesäkuuta 2019

Sara Blӕdel: Uhrilehto (Dekkariviikko 2019)



Oli kuin hänen aivonsa olisivat kieltäytyneet käsittelemästä sitä mitä hän oli nähnyt. Sydän kuitenkin jyskytti ja koko keho oli pelosta raskas, sillä hän tiesi, että nainen oli kuollut. Oli tiennyt jo naisen maatessa maassa.

Tanskalaisen dekkarikuningattaren Sara Blӕdelin Uhrilehto on Louise Rick-sarjan viides kirja ja kuudeskin on jo ilmestynyt. Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa: Prinsessa ja Vain yksi elämä. Koska kyseessä on sarja, niin tapahtumat etenevät ja matkalta tulee mukaan joitakin asioita. Nyt minua jäi vaivaamaan, miten Louisen elämään oli ilmestynyt teini-ikäinen poika Jonas.

Uhrilehdon tapahtumat sijoittuvat Hvalsøn kylään, jonka lähettyviltä kirjailija on kotoisin ja yllätys yllätys myös Louise Rick on kotoisin kylästä. Kylästä on kadonnut 15-vuotias poika, jonka on nähty liikkuvan eräässä metsässä. Etsivä Louise Rick saa tehtäväksi käydä paikkakunnalla. Tehtävä on ensimmäinen pitkän sairasloman jälkeen, jonne hän joutui edellisen kirjan tapahtumien vuoksi. Nyt hiukan harmitti, kun en ollut kirjaa lukenut, mutta onneksi tässä kirjassa vähän avattiin minkälaisista tapahtumista oli ollut kysymys.

Kadonnut poika kuuluu aasauskoisiin, johon Louisen nuoruudenaikainen poikaystäväkin oli kuulunut. Kirjan tapahtumissa selviää myös poikaystävän traaginen itsemurha. Louise kykenee vihdoin ja viimein puhumaan poikaystävän kuolemasta pojan vanhempien kanssa, ja saa selville aasauskoisten villistä elämästä. Kyseessä on aasauskoisista erotettu ryhmä, joka pitää itseään ainoana oikeana aasauskoa noudattavana ryhmänä. Ryhmän jäsenet ovat vannoneet verivalan.

Etkö sinä ole vielä ymmärtänyt. Tämä on helvetti, josta ei ole ulospääsyä.

Sara Blӕdelin Louise Rick-sarja on koukuttava viihteellinen dekkarisarja, jossa rikokset on tapana ratkaista kirjan lopussa. Uhrilehdon lahko käyttäytyy kuin sisilialainen mafioso-joukko, jonka pääjehuna toimi... Ennen kuin kirjassa ollaan niin pitkällä, että tiedetään, kuka pääjehu on, kirjassa on tapahtunut ikäviä rikoksia. Louise Rick etsii lopussa vauhdikkaasti ja sydän kurkussa paikkakunnan vanhoja uhrilehtoja, sillä lahko ei kaihda ihmisuhrien uhraamista saadakseen pakanavoimia.

Sara Blӕdel, Uhrilehto
Suom. Virpi Vainikainen
Karisto 2017
s. 333
Dødesporet 2013
Dekkari

Blӕdel Sara: Nimimerkki Prinsessa
Blӕdel Sara: Vain yksi elämä
Blӕdel Sara: Uhrilehto

 

8 kommenttia:

  1. Muinais- ja aasauskontojen jäljillä kulku oli kiehtovaa. Jäinkin pohtimaan uskontojen, uskomusten ja -ismien aatemaailmoja ja niiden puristusvoimaa yksittäiseen ihmiseen nähden kuin myös yksilön hakua kuulua johonkin "salaseuraan". Rauhoittavat rituaalit? Turvallisuudentunteen/viitekehyksen hakeminen? Me vastaan ne muut?

    Kertojaääneksi valikoitui minulle Sune, joka nuoren ihmisen mietteineen sekä epätoivoisinekin yrityksineen ymmärtää ja arvottaa aikuistumisensa maailmaa on persoonana suorastaan kainaloon kätkettävä, syliin suljettava ja pahalta piilotettava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tällainen aasauskonto oli ihan uusi tuttavuus. Viikinkien uskontonahan sitä pidetään, kun tutustuin siihen nettimaailmassa, mutta jo aikojen alusta lähtien luonnonuskonto on ollut jossakin muodossa käytössä. Uhrilehdossa aasauskontoa käsiteltiin viihteellisestä näkökulmasta, ei siitä kovin syvällistä tietoa saanut, joten piti kääntyä nettimaailman puoleen.
      Sune oli hyvä kertojaääni, joka katosi jossakin vaiheessa, mikä minusta oli sääli. Se, että nuori kritisoi aikuisten vääryyksiä on hieno juttu. Oma ajattelu ja käsitys oikeasta ja väärästä oli siis kehittynyt Sunelle. Isiltä pojille siirtyvät julmat menot oli pakko pysäyttää ja Sune oli siihen hyvä henkilöhahmo.
      Jostakin syystä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut uskonnoista, eikä minkään lahkon tai uskonnon menot ole kiinnostaneet. Olen aina ollut ulkopuolinen uskontojen suhteen. Eri uskontoja taitaa olla maailmassa niin paljon, että en osaa edes kuvitella lukumäärää.
      Tässä kirjassa aasauskon varjolla tehtiin todella kurjia rikoksia.

      Poista
  2. Luin aikoinaan Prinsessan, ja se oli todella koukuttava kirja, vaikka rajuista naisiin kohdistuvista rikoksista ei ollut kovin mukava lukea. Kirjassa oli ajankohtainen aihe, nettideittailu ja sen päättyminen rikoksen uhriksi joutumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Prinsessa oli tosi hyvä dekkari. Tykkäsin juuri siitä nettideittailuun esiintuomisesta. Väkivalta kuuluu dekkareihin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Minusta Louise Rick -sarjassa on vähemmän väkivaltaa kuin yleensä dekkareissa.

      Poista
  3. Olen lukenut tästä sarjasta nuo kirjat Nimimerkki Prinsessa ja Vain yksi elämä. Sarjan muutkin osat kiinnostaisivat, mutta tämä Uhrilehto kuulostaa kyllä aika ahdistavalta, jos siinä on jotain ihmisuhrijuttua ym...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kaikenlaista löytyy tästä oudosta lahkosta. Muuten kirja on oikein viihteellinen ja koukuttava.

      Poista
  4. Enpä oo tästä kirjailijasta kuullu vielä. Kiinnostus heräs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään Sara Blӕdelin sarjasta, joten voin suositella sitä sinulle. Minulla ei ainakaan yöunet menneet kirjaa lukiessa, kuten joidenkin pahimpien trillereiden jälkeen on mennyt unet.

      Poista