Hauskaa vappua!

Minut valtaa halu

Joka ainut kevät minut

valtaa vastustamatta

halu olla valkovuokko.

Lumesta, kosteista

mättäistä minä kohoaisin

ja seisoisin purojen varrella

pää kainosti painuksissa.

Kunnes tulisi joku joka

kaipaisi iloa, antaa iloa,

ja minut pehmeillä

käsillään poimisi.

Joka ainut kesä minut

valtaa vastustamatta

halu olla mehiläinen.

Niityltä niitylle minä

lentäisin hoilaten,

hoippuen, hyräillen

ja jäisin kukkaan aina

kunnes olisin uuvuksissa,

ja tuuli, kumppanini,

hyväilisi otsaani.

Kunnes tulisi se yksi

johon jäisin iäksi.

Joka ainut syksy minut

valtaa vastustamatta

halu olla perunanvarsi.

Hienosta hiekasta, mustasta

mullasta, kivien seasta

minä kohoaisin kuin purje.

Ja joku käsi, joku väkevä,

karhea kuin perkaamaton koski,

sileä ja puhdas kuin sormet

saanut sydän kiskoisi

minut maasta, pesisi

perunani kirkkaimmalla

vedellä, keittäisi kattilassaan,

söisi, kiittäisi, syleilisi

maata ja aurinkoa.

Joka ainut kevät

joka ainut kesä

joka ainut syksy

joka ainut hetki.

Olla valkovuokko

mehiläinen ja

perunanvarsi.

Tommy Tabermann

Anna minä kumoan vielä tämän maljan 1977

Lukuiloa ja oikein hauskaa vappua!

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

Huoneeseen palattuani avasin ikkunan ja jäin vielä hetkeksi nojailemaan rautakaiteeseen. Metron sisäänkäynnin luona olevasta kahvilasta kuului vaimeaa soittoa. Kirjavin lyhdyin valaistu vene lipui Saint-Michelin sillan alitse ja katosi pian näkyvistä. Kuun sirppi hohti taivaalla Notre Damen tornien yläpuolella. Miten lie ajatus harhaili siihen lentäjäparkaan, joka parhaillaan yritti henkensä kaupalla ylittää valtamerta. Miltähän tuntuisi lentää tuolla ylhäällä läpi yön pelkässä kuun valossa, kun alapuolella pauhasivat Atlantin vaahtopäät?

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa on edetty kuudenteen kirjaan Taiteilijan vaimo. Sarja jatkuu vielä. Ensimmäisistä kirjoista tutun Idan näkökulma vaihtui edellisessä kirjassa, Ruokarouvan tytär, hänen tyttärensä Kirstin näkökulmaan ja mielestäni myös sarjan luonne muuttui syrjästäkatsojan roolista vahvan ja luonteikkaan Kirstin rooliin. Ida itse jäi kirjan taustahenkilöksi. Ruokarouvan tytär kirjassa Kirsti muutti Pariisiin, sillä hän oli kiinnostunut muodista. Taiteilijan vaimo teoksessa eletään vuosia 1927-30 ja alussa jatkuu Pariisin aika ja kuuma rakkaussuhde kuvanveistäjä Iivoon.

Kirstin haaveena oli perustaa Helsinkiin muotiateljee tavallisille naisille. Kirsti oli taitava piirtäjä ja muotiluomukset valloittivat hänen piirroksensa. Luovan puolensa hän oli perinyt isältään. Pariisista olivat vuonna 1927 monet suomalaiset kulttuurivaikuttajat kiinnostuneita, ja Kirstillä ja Iivolla oli runsaasti seuraa vapaa-ajalla. Olavi Paavolainen oli tullut tutuksi jo edellisestä kirjasta. Nyt hänen seurassaan liikkuivat Mika Waltari, Matti Annala ja Erkki Kivijärvi. Suomessa ei oltu yhtä vapaamielisiä kuin Pariisissa ja Kirsti alkoi pelätä menettävänsä maineensa Iivon rinnalla, joten heille tuli kipin kapin  lähtö takaisin kotiin, ennen kuin juorut kerkesivät perästä.

Kirsti Ja Iivo ehtivät Suomeen ja vihille. Koti sai olla Kirstin entinen huone Albergassa äidin, Eliaksen ja kaksosveljien luona. Iivo pääsi naapuriin Ville Vallgrenin oppeihin ja Kirsti perusti ystävänsä kanssa muotiateljeen Bulevardille. Yrittäjän päivät olivat pitkät ja samoin Iivon päivät. Nuoripari joutui koetukselle, ennen kuin arki tasaantui. Pariisin huolettomuus ja kiihkeä kaupunkielämä jäi taakse. Tilalle tuli arki ja tiukka talous, joka sopi Kirstille, mutta luovalle Iivolle ei. Iivoa myös rassasi asua appivanhempiensa luona, kaupungissa olisi vapaampaa ja ystävät lähempänä. Sopeutuiko Iivo? Ja saiko Kirsti muotiateljeeseen asiakkaita? Monta vaikeaa askelta oli nuorella parilla edessä, mutta onneksi Ida oli tukena ja turvana.

Enni Mustosen historiallinen Syrjästäkatsojien tarina-sarja on ihastuttanut minua aidosti kulttuuri- ja taidemaailmaan sijoittuvilla henkilöillä ja tapahtumilla. Jokaiseen kirjaan on mahtunut runsaasti eri kulttuurimaailmoihin vaikuttaneita henkilöitä. Taiteilijan vaimo on, kuten ihastuttava kansikuvansa, elävää menneisyyttä.

Enni Mustonen, Taiteilijan vaimo ***

Otava 2018

s. 427
Historia

Enni Mustonen: Paimentyttö
Enni Mustonen: Lapsenpiika
Enni Mustonen: Emännöitsijä
Enni Mustonen: Ruokarouva
Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

Mikko Kamula: Iso Härkä

Unet olivat tärkeitä, eikä niihin suhtauduttu milloinkaan yliolkaisesti. Niinpä hän ryhtyi kertomaan samalla kun Varpu auttoi häntä sytyttämään tulen kiukaan tulipesään. Siinä vierähti tovi, joten Tenho ehti käydä painajaisensa läpi alusta loppuun. Hän päätti kuvauksensa siihen, miten oli vajonnut verenpunaisena virtaavaan veteen. Varpu näytti säikähtäneeltä.

”Kuulostaa huolestuttavalta. Yksi uni voisi olla sattumaa, mutta monta samanlaista merkitsee varmasti jotain.”

Mikko Kamulan Iso härkä teos kuvaa juuri sitä mistä Tenho näki painajaisia, suuren suurta härkää, joka kasvoi joka kerta suuremmaksi, kun Tenho näki sen unessa. Lähistöltä alkoi kuulua huolestuttavia uutisia siitä, miten iso härkä tappoi ihmisiä ja tuhosi rakennuksia. Tenho oli Yörnin äijän opissa oppimassa tietäjäksi. Unet tiesivät jotain tulevaksi ja se tuleva oli pelottavaa. Tenho oli vielä nuori poika, joten painajaiset suuresta härästä, joka ajoi häntä takaa, uuvuttivat häntä. Tenho oli Juko Rautaparran nuorempi poika ja Varpu oli hänen tyttärensä. Vanhin poika oli nimeltään Heiska ja Jukon vaimon nimi oli Mateli. Perhe tuli tutuksi Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla teoksesta, joka aloitti 1480-luvulle sijoittuvan Metsän kansa -sarjan. Ihastuin suunnattomasti jo Ikimetsien sydänmailla teokseen, ja Iso härkä vei minua kovaa kyytiä ympäri keskiaikaista Savoa, kyytiä, josta pidin mielettömän paljon.

Juko Rautaparta sai sarjan ensimmäisessä kirjassa Tönius Ikäheimosen, joka toimi neljännesmiehenä etsimässä uusia verotettavia, vihat niskaansa. Jostakin syystä Ikäheimonen alkoi piinata Jukon perhettä. Tällä kertaa perhe joutui monenmoiseen kiipeliin Ikäheimosen johdosta. Mutta Ikäheimosenkin aiheuttama piina oli pientä ison härän hirmuisten voimien edessä.

Mikko Kamula on rakentanut onnistuneen sarjan historian aineksista, johon hän on keitellyt mukaan mytologiaa ja fantasiaa myös lappalaisten historiasta. Taru alisesta tulee tutuksi kirjan sivuilla, kun haetaan keinoja nujertaa härkä joillakin keinoin. Niihin keinoihin tarvitaan sekä taikuutta, magiaa ja suuria sotajoukkoja, jotka koostuivat myös taruolennoista. Isolla härällä oli uskomattomat voimat. Tenho oli kiinnostunut syvemmin siitä, mistä ne voimat tulivat ja kuka niitä voimia ohjaili, sillä härkä oli vain härkä.

Iso härkä on uskomattoman mielikuvitusrikas ja koukuttava teos. Jotta seuraavakin sarjan kirja tulee luetuksi, on kirjan lopussa jälleen oikea loppukoukutus seuraavaan kirjaan, jota en halua missata missään nimessä. Keskiaikaiset tarinat ruokkivat mielikuvitusta, sillä aika oli uskomusten, tietäjien, noitien, mytologisten taruolentojen, henkien jne. aikaa. Kirjailija on luonut keskiajan saagan, joka sisältää runsaasti tietoa keskiajan asuinoloista, ihmisistä, yhteiselosta ja muuttuvasta maailmasta. Olavinlinnan rakentaminen tulee tutuksi, samoin Viipurinlinna. Historiaan tutustuminen käy kuin luonnostaan kirjan sivuilla, joita ei malttaisi jättää millään kesken. Maagista ja henkeäsalpaavaa tarinointia kirjan jokaisella sivulla.

”Rangaistus on vuosi pakkotyötä Pyhän Olavin linnassa. Se lasketaan samalla Rautaparran perheen työveroksi. Tuomio astuu voimaan välittömästi. Määrään syytetyn menemään suoraan Olavinlinnaan ja ilmoittautumaan voudille…”

Mikko Kamula, Iso härkä *****

Gummerus 2018

s. 602

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

A.J. Finn: Nainen ikkunassa

Kun he olivat lähteneet – niiden tyhjien, mustien kuukausien ajan, jolloin minun oli vaikea päästä irti lakanoiden otteesta – minulla oli tapana vieriä hitaasti kuin murtuva aalto sängyn laidalta toiselle niin että vuodevaatteet kiertyivät ympärilleni ja avautuivat taas.

A.J. Finnin Nainen ikkunassa trillerin päähenkilö Anna on pysytellyt viimeisen vuoden neljän seinän sisällä. Anna asuu yksin isossa talossa, jossa hän asui aiemmin miehensä ja tyttärensä kanssa. Annan päiviin liittyy runsas viininlipitys ja erilaiset mieliala- ja unilääkkeet. Anna siis haahuilee syömättä ja lääkityksen ja viinin avulla päivästä toiseen melkein ilman seuraa. Tosin hän on vuokrannut kellarikerroksen miehelle, joka tekee talossa pikku korjauksia. Kirjan alussa naapuriin muuttaa uusi perhe, joiden jäsenet alkavat ravaamaan Annan luona häiriöksi asti.

Ajattelen kaikkia ja kaikkea, mitä olen kameralla nähnyt: naapureita, ventovieraita, suudelmia, kriisejä, pureskeltuja kynsiä, pudonneita kolikoita, harppomista, kompastelua.

Anna kuluttaa aikaansa myös kuvaamalla ikkunasta kaikkea mitä näkee. Sitten eräänä päivänä hän näkee jotakin, minkä vuoksi hänen on soitettava poliisille. Tapahtuman johdosta poliisitkin aloittavat ravaamisen Annan luona, mutta Anna ei pysty luottamaan heihin, koska he eivät luota Annaan.

Nainen ikkunassa teos jarruttelee pitkän aikaa, ennen kuin siinä tapahtuu mitään, joten ehdin kyllästyä totaalisesti Annan ryypiskelyyn. Vuoden takaiset tapahtumat tietysti olivat edesauttaneet Annan sairastumiseen, jota hän ei itse auttanut ollenkaan, vaikka oli itse lastenpsykologi. Kirjan lopussa Annankin asiat selkiytyvät, mutta sitä ennen tapahtui kirjan koukuttavin osa.

Trillerin poliisitkin olivat pökkelöitä, jotka puhuivat Annan taustasta ja sairaudesta naapurien kuullen, joka oli minusta uskomaton moka. Tämä trilleri ei todellakaan kuulu vuoden parhaimpien listalle, mutta uskon, että kirjalle löytyy runsaasti lukijoita.

A.J. Finn, Nainen ikkunassa **

Suom. Jaakko Kankaanpää

Otava 2018

s. 460

The Woman in the Window 2018

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Meidän työmme olisi siis hoitaa huvilalle tuotavia, lievästi haavoittuneita poikia ja miehiä; pahasti loukkaantuneet vietäisiin tietenkin sairaalaan. Lääkäri kävisi tarkistamassa potilaat, ja oikea sairaanhoitajakin tulisi päivittäin. Jännitin, osaisimmeko me, mutta Linda sanoi, että tietty me osataan. Hoitaisimme lannistumatta ja kyseenalaistamatta ja tekisimme parhaamme ja saisimme työstämme jopa kymmenen markkaa päivältä. Emme saaneet epäillä taitojamme, vaikka olisimme kenkätehtaan tyttöjä emmekä aiemmin sitoneet muuta kuin omat haavamme.

Laura Lähteenmäen nuortenkirja Yksi kevät kuvaa Suomen sisällissotaa ja sen jälkeistä aikaa nuorten tyttöjen silmillä. Tytöt ovat ystävystyneet samassa tamperelaisessa kenkätehtaassa, jossa he tekivät kuusipäiväistä työviikkoa kymmenen tuntia päivässä pienellä palkalla. Suomi oli jakaantunut kahtia valkoisiin ja punaisiin. Neljän kuukauden sota 28.1.-15.5.1918 saa kyyneleet silmiini ja kirja herkistää minut. Niin paljon verenvuodatusta ihan turhaan. Kirjan nuoret ystävykset ajautuivat hoitamaan haavoittuneita kuukauden ajaksi ja viikoksi vakavampiin selkkauksiin. Kirjan lopussa Laura Lähteenmäki avaa kirjan tapahtumia jälkisanoissa, ja sitoo ne sisällissodan tapahtumiin.

Täytyy sanoa, että kahden veljen pikkusiskona ja äitini synnytyksissä auttaneena olen nähnyt monenmoista enkä ihan vähästä säikähdä, mutta se haava oli kyllä ruminta, mihin olen silmäni luonut.

Kirjan tyttöviisikko on enemmän tai vähemmän punaisten puolella olosuhteiden pakosta. Kukaan heistä ei ole miettinyt sotaa pitemmälle, vaan jokainen elää tässä ja nyt elämää. Osalla heistä on haaveita, mutta nälkä, lika ja pelko ahdistavat liikaa. Sota on ahdistanut heidät nurkkaan. Vain yksi ajatus voimistui heidän mielissä saarretussa kaupungissa.

Punakapina voi pilata maineenne, eno sanoi tärkeilevällä äänellä, mutta hän oli väärässä: se oli jo pilannut maineemme.

Sata vuotta sitten Suomessa oli sisällissota. Veljet taistelivat veljiä vastaan, sukulaiset sukulaisia vastaan, lapset vanhempia vastaan, naapurit naapureita vastaan. Punaisten naiset ja tytöt halusivat osallistua vapaaehtoisesti miesten ja poikien rinnalla sotaan. Tästä kului kymmeniä vuosia, kunnes naissotilaiden ura lähti käyntiin Suomessa 1990-luvulla. Vuonna 1991 naiset pääsivät rauhanturvaajiksi ja 1995 lokakuussa astuivat ensimmäiset suomalaiset naisalokkaat palvelukseen. Kirja kuvaa hienosti ja herkästi sisällissodan aikaa Suomessa. Toivon kovasti, että elämme jatkossa rauhassa, eikä suomalaisten tarvitse enää tarttua aseisiin. Toivon myös viisaita johtajia maallemme, sillä heidän panoksensa rauhan puolesta on ensiarvoisen tärkeää.

Laura Lähteenmäki, Yksi kevät *****

Wsoy 2018

s. 163

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

Sara Stridsberg; Unelmien tiedekunta

Hotellihuone Tenderloin Districtissä, punaisten lyhtyjen alueella San Franciscossa. On huhtikuu vuonna 1988, ja Valerie Solanas kuolee keuhkokuumeeseen maaten likaisella patjalla, virtsantahrimissa lakanoissa. Ulkona välkkyvät vaaleanpunaiset neonkyltit, ja pornomusiikki jumputtaa yötä päivää.

Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunta räjäyttää itsensä lukijan tietoisuuteen heti ensimmäisillä lauseilla. Lukijalle on tiedossa kaikkea mahdollista pedofiliasta prostituutioon, ja siinä ohessa runsasta huumeidenkäyttöä, murhayritys, pakkohoitoa mielisairaalassa jne. Hm. Joku voisi säikähtää tästä minun aloituksestani, mutta ei kannata, sillä minäkin luin kirjan loppuun. Aihepiiri on todella raskas. Se on niin raskas kuin ikinä voi mielenterveyteen liittyvä kirja olla. Stridsbergin Niin raskas on rakkaus oli aihepiiriltään samankaltainen, lapsen heitteillejättö, vastuuttomat vanhemmat, pedofilia, alkoholismi, mielenterveys, mutta kirja oli mielettömän hyvä. Unelmien tiedekunta on kaikin puolin liikaa, mutta nostan hattua kirjailijalle, joka pystyy kirjoittamaan näin rankan teoksen.

Viimeisen kerran hän tuo kanakeiton pihalle, viimeisen kerran hän huutaa sinut ulos, oluttölkki kädessäsi kävelet hitaasti auringon kuumentamalla hiekalla ja kuumuus on polttanut pois kaikki ajatuksesi, ja kun ulkona on mustaa, on sama vaikka olisi kuollut.

Kirjan päähenkilö on Valerie Solanas. Stridsbergin mukaan Unelmien tiedekunta on kirjallinen fantasia, joka pohjautuu edesmenneen amerikkalaisnaisen Valerie Solanasin elämään ja teoksiin. Wikipedian mukaan Valerie Solanas oli radikaalifeministi, joka yritti murhata Andy Warholin. Tämä tulee kirjassa esille, sillä kirjassa kuvataan Valerien aikaa psykiatrisessa sairaalassa sen jälkeen, kun hän yritti murhata Warholin. Kirjassa kuvataan Valerien elämää mm. lapsuudessa ja nuoruudessa sekä kuolinvuotena. Valerie Solanas syntyi vuonna 1936 ja kuoli vuonna 1988.

Käyt taas kierroksilla, värit aulassa näyttävät tavallista kirkkaammilta, ja ihan kuin kaikki tavarat olisivat yhtäkkiä jättimäisiä ja kiitäisivät täyttä vauhtia sinua kohti.

Pienelle tytölle, joka kasvoi heitteillä ja koulunkäynti lapsuudessa oli mitä oli, ei elämällä ollut paljon tarjottavana. Nuoruus kului katulapsena, mutta siitä huolimatta Valerie ponnisteli yliopistoon ja valmistui sieltä. Lapsena satutettu on silti aikuisenakin satutettu.

Sara Stridsberg, Unelmien tiedekunta ****

Suom. Outi Menna

Tammen Keltainen kirjasto 2018

s. 388

Drömfakulteten – tillägg till sexualteorin 2006

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Victor Hugo: Kurjat - Les Misérables (Lukuviikko)

Lukuviikon kunniaksi on kirjabloggareiden kesken aikomus blogata kirjasta, joka on itselle merkityksellinen. Teemana on mun tarina. Minulle Victor Hugon (1802-1885) Kurjat on tavattoman merkityksellinen. Kirja puhuttelee kaukaa menneisyydestä, sen tavoite on olla yhteiskuntakriittinen teos ja tuoda esille köyhien ihmisten asema. Kurjat on juuri se kirja, jonka valitsisin siksi yhdeksi ainoaksi kirjaksi, jos jokin kirja on valittava. Ottaisin Kurjat myös autiolle saarelle mukaan matkalukemiseksi. Kirja on niin paljon ettei sanotuksi saa. Kirja on sydämeenkäypä, tunteellinen sekä samalla raaka ja rakas.

Tämän suurenmoisen kirjansa ranskalainen Victor Hugo kirjoitti maanpaossa, sillä hän vihasi Napoleon III:tta. Kirja julkaistiin ilmestyttyään Pariisissa, Brysselissä, Leipzigissä, Lontoossa, Milanossa, Madridissa, Rotterdamissa, Varsovassa, Pestissä ja Rio de Janeirossa. Maailma oli kiinnostunut tästä vallankumouksellisesta yhteiskunnallisesta siveysopista, joka oli haaste sen aikaisia oloja vastaan, jossa sorrettiin köyhiä.

Kurjat- teoksen päähenkilöksi nousi Jean Valjean, joka nuoruudessa oli joutunut 19 vuodeksi kaleeriorjaksi, koska varasti leivän nälkäänsä. Hän sai varkaudesta viisi vuotta vankeutta, mutta koska pakeni vankilasta, vankeus piteni.  Leivän varastamisen vuoksi hänet oli loppuiäksensä merkitty roistoksi, jonka olisi pitänyt ilmoittautua aina tietyn ajan kuluttua poliisille. Hän oli hylkiö, mutta lopulta hän kohtasi hyvän ihmisen, joka muutti hänet ja hänen ajatusmaailmansa. Pystyäkseen elämään, hänen oli muutettava nimensä ja jopa ulkonäkönsä ja pakoreittien oli aina oltava selvillä, sillä pahamaineinen poliisitarkastaja Javert oli hänen sinnikäs takaa-ajajansa. Myös Pariisin pahamaineiset roistot halusivat hyötyä Valjeanista.

Jean Valjean sai eräältä kuolevalta naiselta tehtäväkseen huolehtia naisen pienestä tytöstä Cosettesta. Nainen oli jättänyt aviottomana syntyneen tytön hoitopaikkaan, josta hän maksoi palkkion perheelle. Perhe piti tyttöä kurjaakin kurjemmissa oloissa ja pieni tyttö sai raataa aamuvarhaisesta yömyöhään surkeassa majatalossa piiskan ja potkujen seassa. Valjean vei tytön mennessään, kasvatti hänet tyttärenään, mutta tarinan jatkuessa myös tämä majatalon perhe tuli vastaan kieroillen ja rahaa keräten Valjeanilta, joka oli rikastunut. Valjeanin ja Cosetten elämä tasottui vähäksi aikaa, kun Cosette pääsi luostarikouluun ja Valjean luostarin puutarhuriksi. Luostarikoulu sai jäädä, kun Cosette kasvoi kauniiksi nuoreksi naiseksi, jota alkoi kiinnostaa kauniit vaatteet ja tietysti nuorukaiset, joka oli isälle vaikea kasvun paikka. Varsinkin se yksi sinnikäs nuorukainen, Marius.

Victor Hugo kertoi 1800-luvulle sijoittuvassa suurteoksessaan aikansa köyhälistön asemasta, kirjaa kutsuttiin jopa Köyhien evankeliumiksi, hän oli ja on edelleen yhteiskunnallinen vaikuttaja, sillä kirjan sanoma elää edelleen. Victor Hugon Kurjat kertoo kuvainnollisesti 1800-luvun kuohuvasta Ranskasta, sivuaa tasavaltalaistaisteluita, pureutuu ihmisten ennakkoluuloihin ja vankilajärjestelmään sekä köyhien ihmisten taisteluun omasta ja lastensa elämästä. Kirja on hyvän ja pahan vuoropuhelu, jossa ne taistelevat keskenään sekä ihmisten teoissa että sydämissä.

Kurjat on myös rakkaustarina, jossa kuvaillaan rakkauden monimuotoisuutta. Kirja kertoo myös hyväsydämisistä ihmisistä, ja ihmisen oikeudentunnosta sekä unelmista, sillä kirjoittaja oli huolimatta yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuja, myös suuri romantikko. Kurjat on seikkailukirja, rakkauskirja, yhteiskunnallinen kirja, sotakirja, kulttuuri- ja historiallinen kirja, josta löytyy jokaiselle lukijalle jotakin. Kirja ei puutu pahemmin naisen asemaan, sillä kirjassa naisen perintö meni avioliitossa miehelle, joka päätti sen käytöstä. Naisen tuli myös totella miehensä tai isänsä määräyksiä. Uskon, että Hugo kiertoteitse toi ilmi myös nämä näkökohdat ja niiden epäoikeudenmukaisuuden, toivon niin suurelta ajattelijalta, jolla oli laaja sydän.

Victor Hugo,  Kurjat - Les Misérables *****
suom. Eino Voionmaa 1927-30
Wsoy 2013
s. 971
Les Misérables 1862