tiistai 29. huhtikuuta 2025

Alice Feeney: Kivi, paperi, sakset

 



Mieheni ei tunnista minua. Hän vilkuilee kasvojani, kun ajan autoa - mitä hän mahtaa nähdä? Ei hän tunnista ketään muutakaan, mutta tuntuu edelleen omituiselta ajatella, että oma puolisoni ei pystyisi osoittamaan minua poliisin tunnistusrivistä.

Brittiläisen Alice Feeneyn trilleri Kivi, paperi, sakset kiinnosti minua jo leikkisän nimensä puolesta. Tuota leikkiä kirjan aviopuolisot leikkivät, kun halusivat tehdä yhteisen päätöksen. Kirjailijalta ei ole suomennettu aiemmin mitään, vaikka hänen kirjojaan on käännetty 35 kielelle ja useista kirjoista on tehty elokuvia. Oli siis aikakin kääntää Alice Feeneyn kirja suomeksi ja voin lukijoiden iloksi sanoa, että olipa hyvä trilleri.

Yllä olevassa lainauksessa Amelian pohdintaa ajomatkalla skotlantilaiseen lomapaikkaan viikonloppua viettämään yhdessä miehensä kanssa. Mies oli tunnettu käsikirjoittaja, Amelia töissä koirahoitolassa. Adamilla oli kasvosokeus, joten hän ei tunnistanut ketään kasvoista. 

Voiko yksi viikonloppu pelastaa avioliiton?

Pariterapeutti oli ehdottanut Amelialle ja Adamille kahdenkeskistä reissua. Matkaan lähdettiin, kun Amelia oli voittanut arpajaisista viikonloppuloman. Talo, johon he majoittuivat, oli vanha kappeli. Joku kuitenkin katseli ja seurasi heitä ja vei mukanaan heidän vanhan koiransa. Mikä tuo talo oli ja kuka sen omisti? Kappelin takana oli vanha hautausmaa, josta löytyi erään tutun hauta, mutta oliko se totta.

Jähmetyn, kun yhdet kasvot äkkiä liikahtavat. Sitten kirkaisen, sillä nuo valkeat kasvot ovat oikeat. Joku seisoo ulkona ja tuijottaa minua.

Kaikenlaista kivaa oli siis tarjolla Amelialle ja Adamille tuon lumimyrskyksi yltyvän viikonlopun aikana. Kauhu vain kasvoi koko ajan. Pari oli avioeron partaalla, kun he lähtivät yhdessä viikonloppureissulle. Miten heille kävi, ja tuliko heitä seurannut henkilö esille kappelin pimennoista? Kuka hän oikein oli ja mitä hän halusi?

Kaikilla kolmella oli ikävä menneisyys takanaan, eikä heistä oikein voinut pitääkään kuin ehkä siinä mielessä, että he pitivät kaikki Bobista, vanhasta labradorinnoutajasta.

Alice Feeneyn trillerissä Kivi, paperi, sakset puitiin avioliittodraamaa skotlantilaisissa maisemissa.

 

Alice Feeney, Kivi, paperi, sakset ****

Suom. Outi Järvinen

Gummerus 2025

s. 363

Rock Paper Scissors 2021

Trilleri

ps. takakannen teksti huijaa!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2025

Sjón: Skugga-Baldur

 


 

Napakettu sulkee harmaat silmänsä. Kun se avaa ne, mies on poissa. Se kohottaa päätään.

Silloin pastori Baldur Skuggason vetää liipaisinta.

Islantilaisen kirjailijan Sjónin teos Skugga-Baldur voitti vuonna 2005 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.  Kirja alkoi ketunmetsästyksestä. Pastori oli lähtenyt kettujahtiin, vaikka myrsky oli tulossa. Kirja kuvasi vuoden 1883 tapahtumia pienessä kylässä. Kylässä ei pidetty pastorista.

Suomentajan huomautuksen mukaisesti skuggabaldur on islantilaisten kansantarinoiden hahmo, puoleksi kissa, koira tai kettu. Se voi tarkoittaa myös pahaa henkeä tai salamyhkäistä ihmistä.

Se oli nuori tyttö. Hänen tummat hiuksensa roikkuivat päästä villinä pehkona ja iho oli turvoksissa, likainen ja ärtynyt. Yllään hänellä ei ollut muuta kuin haiseva säkinräjä. Hänen vasemmassa nilkassaan oli jalkarauta...

Tyttö oli Abba. Abban elämä oli ollut julmaa. Hän oli elossa, vaikka yleensä tuohon aikaan Islannissa tapettiin kehitysvammaiset heti synnyttyään. Äitinsä kuoleman jälkeen Abba oli myyty merimiehille.

Abban elämä sai onnekkaamman mahdollisuuden Kasvi-Fridrikin luona. Abba rakasti käydä kirkossa, mutta pastori Baldur Skuggason kielsi Kasvi-Fridrikiä tuomasta Abbaa sunnuntaisin jumalanpalvelukseen, sillä pastorilla oli omat haasteensa siinä, miten kohdata erilaisuutta. Abban hautajaisten jälkeen pastori lähti kettujahtiin. 

Sjónin tarinointi Skugga-Baldurin sivuilla oli taitavaa ja suorastaan mielikuvituksellista. Reiluun sataan sivuun sisältyi tarina, jossa näkyi islantilainen kansanperinne vahvasti esillä. Lisäksi tarinasta nousi ikäviä rikollisia tekoja esim. järjestelmällinen vauvojen surmaaminen kuulosti todella pahalle, samoin oman lapsen myyminen sekä lapsen hyväksikäyttö. Niitä rikoksia tapahtuu tänäkin päivänä, mikä on todella ikävää. 

Onneksi Sjón kirjoitti kirjaan myös hyvän ihmisen, sillä heitä tarvitaan myös kirjojen tarinoihin. Kirjassa kohtaavat eettiset moraalikysymykset, jotka pakottavat lukijan ottamaan niihin kantaa. 


Sjón, Skugga-Baldur *****

Suom. Tuomas Kauko

Like 2005

s. 112

Skugga-Baldur 2003

Islanti 1883

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2005

 

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

Sjón: Valaan suusta

 

perjantai 25. huhtikuuta 2025

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot #lukuviikko

 


Kuusikymmentävuotias Vera Wong Zhuzhu on sika, mutta hänen olisi kyllä kuulunut syntyä kukoksi. Puhumme tietenkin kiinalaisista horoskoopeista. Vera Wong on ihmisnainen, kiitos kysymästä, mutta kukot eivät pärjää hänelle alkuunkaan. Joka aamu, täsmälleen puoli viideltä, Veran silmäluomet rävähtävät auki kuin ylös singahtavat rullaverhot.

Jakartassa asuvan Jesse Q. Sutanton dekkarin nimi Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot kutkutti mielikuvitustani jo etukäteen, ja kiitos vain kysymystä, tämä hersyvän hauska lukukirja vei Kalifornian kuumuuteen ja San Franciscon kiinalaiskadulle, jossa päähenkilö piti Vera Wangin maailmankuulua teehuonetta. Luit oikein Wang, vaikka päähenkilö oli Vera Wong. Vera oli kaikin puolin esimerkillinen kiinalainen, hänen teensä olivat loistavia sekoituksia ja ruokansa huippuhyvää, mutta teehuoneessa kävi valitettavasti vain yksi asiakas, Alex.

Nyt, istuessaan keittiössä, Vera ottaa esiin nenäliinalaatikkoon piilottamansa esineen. Se on musta ja kiiltävä muistitikku. Mikä häneen oikein meni, että hän otti sen kuolleen miehen kädestä sillä tavalla?

Eräänä aamuna tullessaan aamulenkiltä, Vera löysi teehuoneensa lattialta kuolleen miehen. Ennen poliisien ja rikospaikkatutkijoiden tuloa, Vera vähän auttoi poliiseja piirtämällä ruumiin ympärille ääriviivat ja tutkimalla taskut, tietysti keittiöhanskat kädessään. Uhrin kädestä löytyi sitten muistitikku, eikä Vera luovuttanut sitä poliiseille, koska poliisit eivät uskoneet, että kyseessä oli murha, eivätkä kutsuneet edes rikospaikkatutkijoita paikalle. Siispä hän aikoi itse selvittää murhan ja murhaajan.

Kyllä, hän toimi aivan oikein viedessään muistitikun. Ja hän tietää, totta kai, että tappaja palaisi etsimään muistitikkua. Siksi hän aikookin varata ensi tilassa paikallisesta lehdestä paikan kuolinilmoitukselle.

Vera Wong oli oikein näppärä toimissaan, ja kuolinilmoituksen jälkeen teehuoneelle ilmestyi pian neljä epäiltyä, joita Vera aikoi tutkia tarkemmin. Tosin siinä kävi niin, että epäillyistä tuli hänelle tosi läheisiä, suorastaan kuin omia lapsia, mutta vielä rakkaampia, suorastaan ystäviä. 

Jesse Q. Sutanto on suosittu feelgood-genren kirjailija. Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot on Sutanton ensimmäinen suomennettu teos, ja se aloitti uuden cosy crime-kirjasarjan. Tätä dekkaria voin ilokseni suositella kaikille huumoridekkareista tykkääville lukijoille. Kirjassa keitetään runsaasti teetä ja syödään herkullista aasialaista ruokaa.

 

Jesse Q. Sutanto, Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot *****

Suom. Tanja Falk *****

Publiva 2025

s. 361

Vera Wong´s Unsolicited Advice for Murderers 2023 

Dekkari

Cosy crime

 


Lukuviikko järjestetään 21.–27.4.2025 teemalla Löydä lukufiilis! Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin.

Tänä vuonna Lukuviikolla kannustetaan kaiken ikäisiä löytämään lukemisen fiilis. Lukeminen voi herättää monenlaisia tunteita, ja kirjat voivat myös auttaa tunteiden käsittelyssä. Lukuviikolla juhlistetaan myös 50 vuotta täyttävää nuorten kirjallisuusmedia Lukufiilistä.


 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

Aapeli: Siunattu hulluus #lukuviikko

 


Akat sanoivat, ettei ruoho kasvanut tuossa kaivon ja aitan puolivälissä, tuossa kivennupuran ympärillä, samalla tavalla kuin muualla tässä pihassa.

Akat saattoivat olla oikeassa, mutta saattoivat olla väärässäkin, sillä vähänkö akat näkyjä näkevät. 

Kuopiolaisen kirjailijan Aapelin alias Simo Puupposen (1915-1967) klassikkoteos Siunattu hulluus oli kiva lukea vaihteeksi sarjakuvan muodossa. Suosittelen muillekin lukea sarjakuvaksi piirrettyjä klassikoita, jos sattuu sellaisen löytämään kirjastojen hyllyiltä, antikvariaateista, eli vanhojen kirjojen myymälöistä, tai sitten kirppareilta taikka ekotoreilta.

 


 

Kimmo Taskisen upeasti kuvittama Siunattu hulluus vei maalaismaisemiin, jossa kolme Rummukaisen veljestä asusti. Kahdella heistä, vanhimmalla Analla ja keskimmäisellä Vilippuksella oli jo perhettäkin. Nuorin veljeksistä, Elmeri, asusti Anan talossa.

 


 

Kirjan tarinassa vanhemmat veljekset päättivät lähteä viemään Elmeriä hullujenhuoneelle. Ei Elmeristä mitään haittaa ollut, vaan päinvastoin, hän oli hyvin sopuisa, mutta liian omituinen kaikkien mielestä. Kirja kertoi kyseisestä matkasta, jonka veljekset tekivät traktorilla.

 

 

Kaikenlaista sitten tapahtui matkan varrella. Yksi oudoimmista hiippareista oli yllä olevissa kuvissa saarnaava Lempinen. No Lempisen saarnoistakin veljekset selvisivät jatkamaan matkaa, mutta ei se antanut Analle takaisin takkia, jonka vei mukanaan.

 

 

Yllä olevissa kuvissa vanhemmat veljekset tappelivat ihan urakalla keskenään. Elmerin piti ihan karehtua heille, eikä hän aikonut enää jatkaa matkaa eteenpäin.

 

 

Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja laskematon määrä.

Aapelin Siunattu hulluus oli aivan uskomattoman mielikuvitusrikas tarina, josta kävi ilmi, kuinka pöljiä taikka sitten viisaita veljekset olivatkaan. Virheitä tuli tehtyä ja niistä opittiin tai sitten ei. 

Uskon, että Aapelin Siunattu hulluus toi aivan uusia kuvakulmia esille sarjakuvan muodossa. Ja sarjakuvaa oli kiva lukea ja katsella iloisesti hymyillen. Huumorin kukka se on kaunehin kukka. 

 

Aapeli, Siunattu hulluus *****

Kuvitus, Kimmo Taskinen ***** 

Kemin sarjakuvakeskus 2002

s. 143

Sarjakuvaromaani

Siunattu hulluus julkaistu ensim. kerran 1948

 


Lukuviikko järjestetään 21.–27.4.2025 teemalla Löydä lukufiilis! Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin.

Tänä vuonna Lukuviikolla kannustetaan kaiken ikäisiä löytämään lukemisen fiilis. Lukeminen voi herättää monenlaisia tunteita, ja kirjat voivat myös auttaa tunteiden käsittelyssä. Lukuviikolla juhlistetaan myös 50 vuotta täyttävää nuorten kirjallisuusmedia Lukufiilistä.




tiistai 22. huhtikuuta 2025

Tove Jansson: Seikkailu merenpohjassa #lukuviikko

 


Tove Jansson (2014-2001) oli 13-vuotias, kun hän teki esikoiskirjansa. Hän vei kirjan kustantajalle vuonna 1928, mutta kirja julkaistiin vasta viiden vuoden päästä vuonna 1933 nimellä Sara och Pelle och Näckens bläckfiskar. Vuonna 1933 tuntemattoman kääntäjän suomennoksen nimeksi tuli Pipu ja Kalle ja Ahdin mustekalat. Tove Jansson julkaisi jostakin syystä esikoiskirjansa nimellä Vera Haij.

Tove Janssonin syntymän 100-juhlavuosi oli vuonna 2014, jolloin ilmestyi Sirke Happosen uusi käännös esikoiskirjasta, ja jonka nimeksi tuli Seikkailu merenpohjassa. Kuvitus on edelleen sama. Kuvitus on todella hieno ja siitä näkyy, kuinka valtavan taitava kuvittaja Tove Jansson oli jo 13-vuotiaana. 

Seikkailu merenpohjassa kirjassa ei ole kovin montaa sivua, mutta selvästi siitä nousi esille meri ja siihen liittyvät merenalaiset oliot, jotka ovat kiinnostaneet kirjailija-kuvittaja-taiteilijaa myöhemmässäkin tuotannossaan. Koska kyseessä oli satukirja, merestä löytyi sekä merenneito että näkki, meren valtias, joka laittoi heti lapset töihin.

Tove Janssonin Seikkailu merenpohjassa oli ihanan satumainen lastenkirja.

 

Tove Jansson, Seikkailu merenpohjassa

Kuvitus Tove Jansson

Suom. Sirke Happonen 2014

Wsoy 2014

s. 23 + Sirke Happosen jälkisanat

Sara och Pelle och Näckens bläckfiskar 1928, 1933 



Lukuviikko järjestetään 21.–27.4.2025 teemalla Löydä lukufiilis! Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin.

Tänä vuonna Lukuviikolla kannustetaan kaiken ikäisiä löytämään lukemisen fiilis. Lukeminen voi herättää monenlaisia tunteita, ja kirjat voivat myös auttaa tunteiden käsittelyssä. Lukuviikolla juhlistetaan myös 50 vuotta täyttävää nuorten kirjallisuusmedia Lukufiilistä.


maanantai 21. huhtikuuta 2025

Anni Polva: Tiinalla on hauskaa #lukuviikko

 


Juha oli muuttunut Tiinan mielestä ihan kummalliseksi. Se halusi välttämättä itselleen pitkän tukan, vaikka ei koskaan ennen ollut sellaisesta välittänyt.

Anni Polvan (1915-2003) Tiinalla on hauskaa on neljästoista osa Tiina-kirjasarjassa, johon kuuluu yhteensä 29 kirjaa. Sarjan ensimmäinen osa, Tiina, ilmestyi jo vuonna 1956. Kirjan päähenkilö oli Tiina, joka asui isänsä, äitinsä ja veljensä kanssa Tampereella. Tiinan paras ystävä oli Juha. Heillä oli melkein koko ajan kinaa jostakin ja nyrkit heiluivat puolin ja toisin. Kirjan alussa Juha oli kiusannut Tiinaa, että haluaisi kasvattaa pitkän tukan.

Hiukan oli nostalgista lukea tästä rasavillistä tytöstä näin aikuisen silmin, sillä Tiina-kirjat kuuluivat lapsuuteni lempilukemistoon. Tappelemisesta ja lyönneistä puhuttiin todella avoimesti kirjan sivuilla, samoin toisten lasten härnäämisestä ja kiusaamisesta. Olisi hauska kuulla, miten nykyajan lastenkirjojen sensuroijat puuttuisivat tekstiin, mikä olisi kirjassa painokelpoista, ja miten kirjan tarinaa muutettaisiin.

Matka kesti kaksi tuntia, niin että siinä oli istumista Tiinan kaltaiselle elohopealle, jonka pisin kestoaika oli neljäkymmentäviisi minuuttia. 

Kieltämättä Tiina vaikutti olevan hyvin kekseliäs, impulsiivinen ja vilkas nuori neitokainen, jolla oli kuitenkin hellä sydän ja omatunto, joka ei jättänyt häntä rauhaan. Piti olla rehellinen kaikessa. Tiina ystävystyi myös helposti, mutta Juhan kanssa vietetty aika oli parasta. Kesälomaan kuuluva reissu mummon luokse oli parasta, kun sai Juhan mukaan maalle. Maalla oli paljon tekemistä, kun sai uida joka päivä, nikkaroida, maalata ja käydä vieraisilla naapurin lasten luona. Ja mummo piti huolen ruokapuolesta ja herkuista. Viikon loma kului melkeinpä liian nopeasti.

Molempien mieli oli haikea. He istuivat rinnakkain rannalla, ihailivat uutta laituria ja kirjavaa saunaa ja huokailivat vuoron perään.

Olisihan siellä mummon luona maalla kulunut pitempikin aika, mutta lapsille tuli muuta menoa. Hei hei mummo, lapset aikoivat tulla uudestaan käymään lähempänä syksyä, jos vain pääsevät.

Tiina Polvan Tiinalla on hauskaa kertoi kesälomasta ja matkasta maalle mummon luokse.

 

Anni Polva, Tiinalla on hauskaa

Karisto 1972  4. painos

s. 172

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1969. 



Lukuviikko järjestetään 21.–27.4.2025 teemalla Löydä lukufiilis! Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin.

Tänä vuonna Lukuviikolla kannustetaan kaiken ikäisiä löytämään lukemisen fiilis. Lukeminen voi herättää monenlaisia tunteita, ja kirjat voivat myös auttaa tunteiden käsittelyssä. Lukuviikolla juhlistetaan myös 50 vuotta täyttävää nuorten kirjallisuusmedia Lukufiilistä.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2025

Lukuviikko alkaa #lukuviikko

 


Lukuviikko järjestetään 21.–27.4.2025 teemalla Löydä lukufiilis! Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin.

Tänä vuonna Lukuviikolla kannustetaan kaiken ikäisiä löytämään lukemisen fiilis. Lukeminen voi herättää monenlaisia tunteita, ja kirjat voivat myös auttaa tunteiden käsittelyssä. Lukuviikolla juhlistetaan myös 50 vuotta täyttävää nuorten kirjallisuusmedia Lukufiilistä.

Lukuviikko on vuosittainen Lukukeskuksen järjestämä valtakunnallinen lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa tietoa ja sisältöjä lukutaidon ja lukemisen ajankohtaisista kysymyksistä. Lukuviikkoon voi osallistua ympäri Suomen mm. hyödyntämällä Lukuviikon materiaaleja, osallistumalla keskusteluun sosiaalisessa mediassa, nostamalla esiin lukutaitoa omasta näkökulmastaan, sekä järjestämällä erilaisia tapahtumia, tempauksia ja kirjailijavierailuja.

Kirjasähkökäyrä-blogi on ollut mukana Lukuviikolla jo vuodesta 2012 lähtien. Kerron blogissani lukemistani kirjoista  ja yritän sitä kautta innostaa muitakin lukijoita kirjojen tarinoista.

 

Oikein kivaa Lukuviikkoa kaikille lukijoille 💛