tiistai 9. huhtikuuta 2013

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen




Amerikkalainen Sarah Blake pureutui uudessa kirjassaan toisen maailmansodan aikaan 1940–1941. Kirjan kansikuva on kaunis, huolimatta hävittäjistä ja kirjan nimi kuvaa hienosti kirjan sisältöä. Jos saat tämän kirjeen (The Postmistress 2010, suom. 2013 Bazar) ei ole perinteinen sotakirja, eikä kukaan kirjan henkilöistä sodi, eikä ole vankina, mutta kirjan taustatarinassa Saksa on miehittänyt osan Eurooppaa ja sotii Iso-Britanniaa vastaan. Yhdysvallat eivät ole kirjan tapahtumissa sotatilassa Saksaa vastaan, joten tavalliset amerikkalaiset ovat tietämättömiä ja ummistavat silmiään sotatapahtumilta ja juutalaisten kohtelulta. Lehdistössä oli hyvin pieniä artikkeleita Euroopan tilanteesta ja ainoa mahdollisuus saada tietoja oli BBC:n radion välityksellä, jota kuunneltiin, mutta ei välttämättä ymmärretty tapahtumien vakavuutta. Joidenkin mielestä juutalaiset olivat varmasti tehneet jotakin, koska heitä vainottiin.

Sarah Blake sai kimmokkeen kirjaansa eräästä postinjakajanaisesta ja postitoimistosta. Kirjassa Franklinin postitoimiston hoitaja, nelikymppinen neiti Iris James, kävi hakemassa lääkäriltä koskemattomuustodistuksen, koska aavisteli erään miehen olevan hänestä kiinnostunut. Kirjassa seurataan tämän vanhemman parin seurustelua tarkkaan, koko kylä seurasi ja oli iloinen molempien puolesta. Franklinissa oli myös nuorempi pari, jota seurattiin silmä tarkkana, tohtori Fitch ja hänen nuori vaimonsa Emma, joiden elämänkuvioihin postineiti sekaantui omasta mielestä oikeutetusti. Tohtori ja hänen vaimonsa kuuntelivat radiosta sotauutisia ja tohtori päätti pian parin avioitumisen jälkeen matkustaa Lontoolaisen sairaalaan lääkäriksi auttamaan haavoittuneita.

Emma jäi Yhdysvaltoihin ja kirjoitti päivittäin kirjeitä miehelleen ja mies kirjoitti hänelle, kunnes kirjeiden tulo loppui. Ainoa yhteys Lontooseen oli BBC:n radio-ohjelma, jonka yksi juontaja ja yksi kirjan päähenkilöistä oli Frankie Bard, naispuolinen sotauutisten kertoja, harvinaisuus miesten joukossa. Frankie oli vihainen Yhdysvalloille, omalle kotimaalleen, koska se ei puuttunut Euroopan tilanteeseen, eikä huomioinut juutalaisten vainoamista. Lopulta Frankie sai luvan matkustaa kanaalin yli haastattelemaan juutalaisia, jotka pakenivat henkensä edestä.

Kirjan tarinassa elettiin rauhallista amerikkalaista elämää, jonka vastakohtana oli Euroopan sota. Frankien uhkarohkea seikkailu Euroopassa masensi hänet, joten palattuaan matkalta, hän matkusti takaisin Yhdysvaltoihin lepäämään sodan rasituksista. Mukanaan hän kuljetti tohtori Fitchin kirjettä, jonka hän päätti viedä henkilökohtaisesti hänen vaimolleen Emmalle. Viimeisillään raskaana oleva Emma vetosi Frankieen, eikä hän halunnut kuulla sodan kauheuksista mitään. Frankie ja Emma ystävystyivät ja Frankie päätti jäädä Frankliniin toipumaan.

Kirja kertoi kolmen erilaisen naisen tarinan, jotka tutustuivat ja ystävystyivät ja joiden maailmankuvaa ja henkilökohtaista elämää toinen maailmansota kosketti eri tavoin. Kirja oli rauhallisen kaunis, arkipäiväinen, mutta Frankien kokemukset sodasta toivat minulle välillä lieviä sydämentykytyksiä. Jos saat tämän kirjeen on mielestäni erinomainen elokuvakirja, joten jään uteliaisuudella odottamaan mahdollista tulevaa elokuvaa. ****

6 kommenttia:

  1. Ihastuin kanteen ensisilmäyksellä. Minulla on jokin ongelma perinteisten sotakirjojen suhteen, joten tämä kuulostaa siksi minulle sopivalta kirjalta. Laitanpa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama ongelma, sillä en pidä sotakirjoista enkä sotaelokuvista, vaikka Schindlerin lista ja Pianisti ovatkin lemppareitani. Ehkä se on se näkökulma, mistä suunnasta kirjaa kerrotaan, mitkä ovat ne tärkeimmät teemat. Väkivalta, ampuminen, pommit ym. kauhistuttavat minua, enkä halua koko kirjan olevan pelkkää tykkien jylinää.
      Mies on onnistunut saamaan minut katsomaan elokuviin joitakin suomalaisia sotaelokuvia, jotka eivät niin hirveästi ahdistaneet.

      Poista
  2. Ihan totta, leffana tarina toimisi taatusti! Kiva, että sait kirjasta selkeästi enemmän irti kuin minä. Mulle teksti oli ehkä liian pliisua, toisaalta eihän kaikkein sotakirjojen tarvitse mässäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Blake kirjoittaisi kirjalle jatkokirjan, Usa olisi sodassa Saksaa vastaan ja tapahtumat olisivat Usassakin rajummat, kun iso osa nuorista miehistä lähtisivät sotaan ja osa tulisi arkuissa takaisin. Sotateollisuus ym. naisten vapaaehtoistyö...tämä oli nyt sellainen vähän ennen sotaa kirja, mutta hyvä sellainen ;)Tietoisuuden herääminen maailman tapahtumille myös kansan parissa.

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia tästä kirjasta, joka minuakin veti puoleensa. Kyllä kirja ihan luettava oli, ja varmaankin tästä saisi ihan viehättävän elokuvankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhtikuusta on jo aikaa, kun luin tämän kirjan, mutta kirja kiehtoi sen vuoksi, että Amerikka ei ollut vielä täysillä mukana. Normandian maihinnousussahan kuoli hirvittävä määrä sotilaita mm. amerikkalaisia. Se elokuva oli kammottavan raaka, mutta silti olen katsonut sen ainakin kaksi kertaa. Tästä tulisi rauhallisempi elokuva, ainakin toivon niin.

      Poista