lauantai 1. maaliskuuta 2014

Scott Turow: Identtiset




Scott Turow on maailmalla suosittu kirjailija ja hänen Identtiset nousi heti ilmestyttyään New York Timesin bestsellerlistan kärkeen. Turowin kahdeksasta jännityskirjasta on suomennettu kuusi kirjaa. Hänen kirjoistaan on tehty myös elokuvia, joista tunnetuin on Kunnes toisin todistetaan. Tämä asianajaja-kirjailija tietää mistä kirjoittaa ja lukija tietää, että avatessaan Turowin kirjan, vastassa on trilleri. Turow ei ole väkivallan ystävä, joten sitä hänen kirjoistaan on turha lähteä hakemaan. Identtiset -teoksessa väkivaltaa on todella vähän, joten nostan hattua kirjailijalle, joka saa aikaiseksi jännityskirjan todella vähäisellä määrällä hakkaamista ja veren roisketta. Identtiset -teoksessa tutkitaan 25 vuotta sitten tapahtunutta kuolemantuottamusta kreikkalaissuvussa, josta on vapautumassa syyllisyyden tunnustanut Cass. Kuollut henkilö oli Cassin tyttöystävä, Dita. Cass oli kuitenkin syytön kuolemaan. Ditan veli, Hal, halusi Cassin veljen tuomiolle Ditan kuolemasta, sillä hän ei kestänyt Paulin poliittisen uran kiitolaukkaa, mutta toisin kävi, Hal menetti vain turhaan rahaa mustamaalaukseen. Mutta kuka oli oikea tappaja?

Nyt Paul huomaa Zeuksen kauniin tyttären lähestyvän häntä. Dita purjehtii paikalle ja moiskauttaa kostean, alkoholinhuuruisen suukon suoraan Paulin suulle. Aina kun Paul näkee Ditan, Dita vaikuttaa olevan kännissä. Paulilta kestää hetken tajuta, että Dita vain teeskentelee, ettei erota kaksosia toisistaan – useimmat eivät edelleenkään erota – ja hän irrottautuu Ditasta.

Kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua Ditan kuolemasta Evon Miller sai Halilta tehtäväkseen tutkia Ditan kuolemaa. Tutkijaparikseen hän sai yli 80-vuotiaan Timin, jonka Ditan isä Zeus oli asettanut aikoinaan tutkimuksen johtoon Ditan kuoleman johdosta. Evon oli itse parisuhteessa mallikaunottaren kanssa ja kirjan kuvioissa heidän suhdettaan kuvaillaan aika paljon. Evon löytää kirjan kuvioissa oman elämän tavoitteet ja toiveet, joita avittaa Halin täti Teri. Molemmat naiset olivat kiinnostuneita oman sukupuolen edustajista, eivätkä olleet aivan sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Teri ja Dita olivat kirjan mielenkiintoisimmat henkilöt, räiskyvät, pahasuiset kreikkalaissukuiset naiset. Kirja polveilee kahdessa ajassa eli vuodessa 2008 ja Didan kuolinvuodessa 1982. Joitakin kohtauksia oli myös aikaisemmilta vuosilta, vuosilta jolloin Zeus ja Lidia, kaksosten äiti, seurustelivat.

”Täällä? Minun talossani? Hän hakkasi minun tytärtäni?”
”Hän kertoi aikamoisen tarinan.” Siinä vaiheessa Dita näyttää huomaavan asunsa niukkuuden ja nappaa viltin sänkynsä jalkopäästä. ”Tai siis, ihan oikeasti, isä. Onko täälläpäin ketään jota et ole nussinut?”

Kirja on runsas ja aika yllättävä jännityskirja miehen kirjoittamaksi. Tarina sisältää laajasti lakiasioihin liittyvää juttua, joka on tuttua kirjailijalle ammattinsa vuoksi, mutta joka oli vaikeaa minulle lukijana, koska en tiedä siitä juuri mitään ja amerikkalaisista lakiasioista vielä vähemmän. Ditan kuolema tutkittiin todella huonosti, johon hänen perheensä vaikutti pimittämällä tietoja ja sotkemalla Ditan huoneen, josta hänet löydettiin kuolleena. Lisäksi kirjailija toi esille muitakin epäkohtia, joita hän on varmasti kohdannut oikeudenkäynneissä, syyttömänä tuomitsemisen, todisteiden salaamisen ja kuolleen siirtelyn. Kirjailija toi vahvasti esille myös korruption, jolla tutkijat voidellaan, jos halutaan saada totuus peiteltyä. Money talks.

Scott Turow, Identtiset
suom. Kaisa Ranta
Art House 2014
Identical 2013
s. 417

2 kommenttia:

  1. Tämä oli tosiaankin hyvin erilainen dekkari. En ole kauhean innostunut amerikkalaisista jännitysromaaneista ellei nyt oteta huomioon paria poikkeusta, mutta tämä oli vikrkistävän eriliainen ja kreikkalaismausteinen. Ei vuoden huippu, mutta ei huonoinkaan. Minusta tämä sopii eerityisesti heille, jotka välttelevät vaikka niin kovaa dekkarityyliä kuin on vaikka Varistyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sitä väkivaltaa ei ollut niin hurjasti. Sanoit hyvin, että ei huippu eikä huonoinkaan, olen samaa mieltä.
      Amerikkalaisista pidän Patricia Cornwellin dekkareista ja Karin Slaughterin dekkareista.

      Poista