torstai 13. maaliskuuta 2014

Tiina Raevaara: Laukaisu



Runeberg-palkinnon saanut kirjailija Tiina Raevaara on kirjoittanut ensimmäisen jännityskirjansa Laukaisu. Tosin en pitänyt kirjaa jännityskirjana ennen kirjan loppua, joten kirjan huippu oli osattu kohdistaa oikeaan paikkaan. Kirjan loppu yllätti, vaikka sitä kohti kirjan kuvioissa mentiin välillä John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä kirjan kuvioiden mukana. Kirjailija osasi yllättää huippuhyvällä loppuratkaisulla, joka jää kummittelemaan lukijan ajatuksiin.

Heidän kodissaan kaikki oli huonommin kuin muiden, ja toisinaan Pauliina oli kuristua asiasta johtuvaan kateuteen. Erityisesti hän kadehti muiden kotien tuoksua: pesuaineen, ruuan, hyvän elämän tuoksua. Heidän talostaan kaikki miellyttävät hajut lähtivät välittömästi karkuun. Kuinkahan suuri osa Pauliinan ahdistuksesta johtui nimenomaan hajusta?

Kirjan aviopari on Pauliina ja Kerkko ja heillä on esikouluikäiset kaksostytöt. Kerkko oli masentunut ja vaikutti siltä, että myös Pauliina oli masentunut tai uupunut. Kirjasta loisti uusavuttomuus ja elämänhallintataitojen puuttuminen. Perhe kipuili omassa yksinäisyydessä eivätkä he pystyneet hakemaan apua tilanteeseen. Pariskunta makasi päivät kotona ja vihasivat toisiaan. Pauliina liikkui sen verran, että vei tytöt esikouluun. Puhtaat vaatteet ja astiat puuttuivat. Rahat olivat lopussa. Koti oli kuin sikolätti, haisi ja hajosi joka paikasta. Silti Pauliinalla oli unelma päästä yliopistoon ja sen vuoksi hän luki Steinbeckin kirjaa yhä uudelleen, sillä se oli pääsykoekirja. Kerkko ei kuulunut unelmaan eikä tulevaisuuteen.

Pauliina oli läpsäissyt lapsiaan. Hän oli huutanut heille, kirkunut kuin hullu, sulkeutunut vessaan pakoon heitä, sulkenut heidät makuuhuoneeseen ja teljennyt hetkeksi oven, uhkaillut heitä lelujen poisheittämisellä tai ruuan kieltämisellä tai omalla lähtemisellään, tehnyt kaikenlaisia järkyttäviä tekoja.

Laukaisu on kertomus yhdestä päivästä. Tuon päivän aikana Pauliina päätti useita eri asioita, joilla parantaa itsensä ja kaksostyttöjensä elämänlaatua. Pauliina sai tehtyä joitakin muutoksia, hän pakkasi mm. omat ja tyttöjen vaatteet ja ilmoitti avioerosta ja muutosta Kerkolle. Kerkko oli myös ahkeroinut masentuneessa mielentilassaan. Iltapäivällä, kun Kerkko oli hakenut tytöt päiväkodista, jatkui asioiden selvittely. Kirjan sisälle on koottu runsaasti rekvisiittaa ikävistä perhetapahtumista. Kirjaa ei voi lukea kevyesti ja sitä voi kuvailla psykologiseksi jännityskirjaksi. Tosin en osannut jännittyä ennen loppua. Luin surullisista perhetarinoista, joissa kaikissa olisi voinut olla asiat toisin. Olin pikemminkin surullinen kuin jännittynyt.

Tiina Raevaara, Laukaisu ****
Paasilinna 2014
s. 120
Jännityskirja

10 kommenttia:

  1. Minustakin tämä on enemmän surullinen ja ahdistava kuin ehkä jännittävä. Mutta jännite on siitä huolimatta melkoinen viimeiseen pisteeseen saakka. Itsekin koin Pauliinan olevan miehensä tapaan masentunut ja voimaton, vaikka päivän aikana hän muutamaa korjausliikettä yrittääkin.

    Hienointa kirjassa on, että se saa miettimään omaa suhtautumista mediaan ja skandaaleihin. Perhetragediat surettavat, mutta kyllähän ne herättävät samalla myös uteliaisuutta. Vaikka muuta väittää, kai sitä kuitenkin haluaa tietää vähän lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa tuosta uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta. Katsoin ohjelman missä haastateltiin pappia, jonka tyttären ja lapsenlapset oli heidän oma rakas isä ja puoliso tappanut ja oli sitten itse ajanut rekan alle. Tuska oli valtava. Uskon, että ohjelmalla oli kuitenkin suuri merkitys niin monen vastaavan perheen tragedioille ja menetyksille. Ihmisillä on kuitenkin läheiset, ystävät, työkaverit, melkein aina joku jota asia koskettaa ja haluaa lohtua ja surun jakamista muiden kanssa.

      Poista
  2. Minä elin ahdistuneena koko kirjan ajan peläten miten perheen käy. Pahanenteisyys oli niin vahvasti läsnä. Itse en kirjaa dekkarina pitäisi, jännä jos kustantaja on sen sellaiseksi luokitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kustantajasta, mutta meidän kirjasto oli luokitellut kirjan dekkariksi.
      Vieläkin palelee, kun ajattelen kirjan tunnelmaa...

      Poista
  3. Mielenkiintoista, että miellät Laukaisun dekkariksi. Tästä tulikin mieleen, että ihmisen elämä on jonkinlaista dekkaria kaikki tyynni. Kuinka pitkälle tässä elämä-nimisessä pelissä säilytään hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kirjasto oli kirjannut kirjan dekkariksi, joten siitä se sitten lähti...

      Poista
  4. Surullisia tarinoita saamme lukea joka päivä sanoma- ja aikakausilehdistä; juonenkehittelijöille aiheita kyllä löytyy!!

    Kiitos postauksesta, Mai ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Aili Mummo. Emme asu missään lintukodossa. Työkaverini kertoi minulle, että mies on aikonut ampua heidät, jos hän ottaa eron. Sanoin, että ei semmoiseen avioliittoon voi jäädä ja työkaverini erosi miehestään. Mies tuli sitten kerran takaovesta haulikon kanssa, mutta työkaverini pääsi lasten kanssa pakoon etuovesta. Loppujen lopuksi ex-mies teki samana päivänä itsemurhan. Tämä ex-mies oli minun koulukaveri ja veljeni olivat hänen arkkuaan kantamassa. Mitä kohtalon kortit jakavat, sitä emme onneksi tiedä etukäteen.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Raportteja perhesurmista. Miksi avun hakeminen on niin vaikeaa?

      Poista