tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sara Blӕdel: Vain yksi elämä






Viime vuonna ilahduin tanskalaisen Sara Blӕdelin dekkarista Nimimerkki Prinsessa, jonka päähenkilö oli kööpenhaminalainen etsivä Louise Rick. Blӕdel on jatkanut Louise Rick - sarjaansa Vain yksi elämä dekkarilla, jonka alussa kalastaja löysi nuoren maahanmuuttajatytön upotettuna veteen. Vyötärölle oli kiedottu köysi ja köyden päähän betonilaatta. 

Louise sai komennuksen avustamaan rikoksen ratkaisussa, koska hänellä oli kokemusta etnisistä rikoksista. Edellinen etnisen rikoksen uhri makasi epäonnistuneen murhayrityksen vuoksi sairaalasängyssä. Louisen mielestä hän ei ollut mikään asiantuntija etnisissä rikoksissa. Työparikseen Louise sai Kim Rasmussenin. Edellisessä kirjassa Louise erosi avomiehestään, joten nyt oli kiireellisen työn lomassa mahdollisuuksia rakkausrintamalla, mutta halusiko Louise uuden suhteen?

Louisen paras ystävätär Camilla on toimittaja. Myös hän jahtasi rikollisia samoissa rikoksissa Louisen kanssa. Camillan mielestä poliisit tutkivat rikosta väärästä näkökulmasta, kun pitivät tytön murhaa kunniamurhana ja etsivät rikollista tytön perheenjäsenistä. Camillasta tuli murhatun tytön äidin tukija, mutta samalla hän onki tietoja ja kirjoitti artikkeleita lehteensä. Pian lehti sai lisää murhauutisia.

Vain yksi elämä ei mielestäni ole yhtä tasokas kuin Nimimerkki Prinsessa oli. Jotenkin tuntuu, että tällä kertaa poliisit keskittyivät ajelemaan ympäriinsä ja käymään aina kysymässä juttuun kuuluvilta ihmisiltä kysymyksiä, joihin olisivat saaneet vastaukset myös puhelimella. Tuo ajeleminen paikasta toiseen edestakaisin tuntui epätodennäköiseltä. Hiukan pysähtyessään tutkimaan valokuvia, Louisella sytytti, mutta ei hän keskittynyt miettimään sitäkään johtolankaa, vaan taas oltiin Kimin kanssa matkalla ja rikos ratkesi sitten yks kaks yllättäen.

Kirjan vahvimmat teemat ovat maahanmuuttajat ja heidän kulttuurierot verrattuna tanskalaisiin. Kirjan henkilöiden kesken käytiin oikein palopuheita maahanmuuttajista, puolesta ja vastaan ja jälleen kerran kirjailija nosti esille epäkohtia, jotka puhuttelevat varmasti monia ihmisiä. Kirjan kansikuvasta haluan valittaa, sillä muslimityttö, joka nostettiin vedestä, oli pukeutunut pitkähihaiseen puseroon ja kaulassa oli pieni kultainen sydän kultaketjussa. Kansikuva on niin huonosti valittu, että pudotan yhden tähden sen vuoksi pois. Mutta lisään plussan perään, koska Louisen tunne-elämä sai vipinää. ***+

Kun Louise oli lukenut Samran päiväkirjan melkein kokonaan, hänen mahassaan kiersi. Päiväkirja piirsi kuvaa pirstaleisesta tytöstä, joka yhtäältä teki parhaansa täyttääkseen vanhempien odotukset ja vaatimukset ja toisaalta pyrki sopeutumaan uuteen maahan ja uusiin ystäviin. Oman identiteetin hakemisen vaikeus näkyi selvästi: oliko hän nyt tanskalainen vaiko yhä jordanialainen muslimityttö?

Sara Blӕdel, Vain yksi elämä
suom. Virpi Vainikainen
Karisto 2014
Kun ét liv 2007
s. 358

6 kommenttia:

  1. Oliko se muslimittyö valkoinen? Jos ei, niin aika kummallista, että kannessa sitten on valkoihoinen tyttö/nainen. Mitenköhän alkuperäisteoksessa?

    Tanskasta tulee paljon mielenkiintoisia dekkareita, joita häpeäkseni en ole lukenut, mutta törmännyt niihin monessa paikassa ja jotka ovat jollain mielen takaosan lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään ollut valkoinen ja sitäpäitsi hänellä oli mustat pitkät hiukset. Rajasin kuvan valkoihoisen tytön kasvot pois, sillä minusta ilmeen, asennon, pukeutumisen plus muun valinta oli yliampuvaa.

      Sara Blӕdelin Nimimerkki Prinsessa on hyvä dekkari aloittaa tanskalaisten kirjailijoiden lukeminen. Kuten nimestä näkee, se kertoo nettideittailuista ja sen seurauksista. Piirun verran väkivaltaisempi kuin Vain yksi elämä.

      Poista
  2. Sain tuon kirja joku päivä sitten ja odotan sen lukemista, ihan kunnon dekkaria väliin. Odotan ihan uutta aihetta kuin Jansson, Holt, Gotlanti ym. En ole lukenut tältä aiemmin mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että Gotlanti on jo koluttu ja paljon on väkivaltaa ja rikoksia mahtunut pikkusaarelle. Sara Blӕdel on ihan piristävä kirjoittaja välillä ja tietysti tuo maisemanvaihdos Tanskaan tuo uutta väriä dekkareihin.
      Minusta hänen ensimmäinen kirjansa oli parempi : Nimimerkki Prinsessa.

      Poista
  3. Ajattelinkin lainata tuon Nimimerkki Prinsessan. Tuli nyt luettua ja pidettyä näin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit dekkarista. Hiukan eri tyylinen, sanoisinko syvällisempi kuin naapurimaiden kollegoiden dekkarit.

      Poista