Joskus elämässä kokee lukukokemuksen, joka vie jalat alta. Lukukokemuksen, joka on niin puhdas ja mieltä avartava, aivan kuin laajenisi yhdeksi avaruuden osaksi. Tämä onni kohtasi minua lukiessani islantilaisen nobelistin Halldόr Laxnessin (1902–98) Salka Valka teosta. Kirjailija on kirjoittanut kirjan 1930-luvulla vajavaisella islanninkielellään. Alkujaan teos oli elokuvakäsikirjoitus, josta kirjailija kirjoitti kirjan. Ensimmäinen suomennos teoksesta tehtiin 1948 ruotsinkielisestä kirjasta, joka oli käännös kirjan tanskalaisesta käännöksestä. Jyrki Mäntylä teki uuden suomennoksen vuonna 1966 suoraan islanninkielestä, jonka suomennoksen Tapio Koivukari tarkisti 2007. Kirjan teksti on upeaa, se on taidokasta ja tarina on uskomattoman hieno, jossa islantilaisella luonnolla, historialla ja saagoilla on tärkeä merkitys. Salka Valkaa pidetään Laxnessin tärkeimpänä ja kuuluisimpana teoksena. Kirjailija sai Nobel-palkinnon vuonna 1955.
Tällä paikkakunnalla ei ilma tuntunut koskaan kaunistuvan, sillä Luoja teki alituiseen kokeiluja taivaansa kanssa. Pakkasta ja lumisadetta seurasi myrsky, joka syyti lumen kinoksiksi, sitten tuli suoja, joka sulatti tuon suurella vaivalla aikaansaadut kinokset. Mutta kaikesta keskiarvon ottaen saattoi sanoa, että Luojan lempisää tällä seudulla oli sittenkin sade, johon liittyi kaikenlaisia hajuja, meren ja levien, kalan, kalanpäitten, sisälmysten ja traanin, tervan, lannan ja lian hajuja.
Kirjan päähenkilö oli Salka Valka, joka saapui Óseyrin kalastajakylään äitinsä kanssa. Tarkoitus oli matkata Reykjavikiin, mutta äidin rahat loppuivat kesken matkanteon. Äidin tarkoitus oli pysähtyä paikkakunnalle vain talven ajaksi, mutta paikasta tuli Salka Valkan kotikylä. Henkilö, joka hankki äidille ja tytölle yösijan oli Steinthόr Steinsson, kulkija, juoppo ja naistennaurattaja. Eipähän Salka Valkan äiti tiennyt mihin kelkkaan lähti, kun miehen perässä kulki. Äiti oli jo ensimmäisenä iltana kääntynyt pelastusarmeijalaiseksi, mutta Steinthόr Steinsson eli uskonnon vastakkaisella puolella. Äidin liha oli kuitenkin heikko. Salka Valka inhosi miestä ja oli aikonut tappaa tämän.
Sinä hylkeenpoikanen, minä olen koko talven tuntenut sinun veresi hajun. Se on kuin myrskytulva. Juuri sinun takiasi elämän tuli leimuaa minun kuolevaisissa luissani, joita minä vihaan, kunnes niiden kalkki on muuttunut tomuksi merenpohjaan. Nyt on koittanut rakkauden päivä kaikessa loistossaan.
Steinthόr Steinsson jätti äidin ja tyttären rauhaan ja katosi paikkakunnalta, kunnes palasi aina muutaman vuoden kuluttua vaatimaan Salka Valkaa omakseen. Salka Valkan sydämessä asui kuitenkin toinen mies, hieno kouluja käynyt mies. Salka Valka on upea luontokirja ja rakkauskirja. Kirjan sivuilla seurataan pienen kylän muutoksia ensin Pelastusarmeijan julistaessa uskoaan paikkakunnalla ja sen jälkeen sosialismin vallatessa kylän ihmisten mielen. Kirjan kuvauksissa köyhyys nousi ylitse muiden teemojen. Laxnessin tuotannossa pienet ja sorretut ovat erikoisasemassa. Luoja ei auttanut kyläläisiä rikastumaan eikä siihen auttanut sosialismikaan ja työväenliikkeet ja lakkoilut. Rikkaat rikastuivat ja veivät köyhien viimeiset pennoset. Laxness nosti yhdeksi vaihtoehdoksi pienyrittäjyyden ja osuusliikkeet, joiden avulla ihmiset pystyivät elättämään itsensä. Kyläläisten elämä oli köyhää ja kurjaa, mutta heti kun oli jokin tilaisuus, niin sen päätteeksi järjestettiin tanssit. Ilo otettiin irti sieltä mistä se saatiin. *****
Tällä paikkakunnalla ei ilma tuntunut koskaan kaunistuvan, sillä Luoja teki alituiseen kokeiluja taivaansa kanssa. Pakkasta ja lumisadetta seurasi myrsky, joka syyti lumen kinoksiksi, sitten tuli suoja, joka sulatti tuon suurella vaivalla aikaansaadut kinokset. Mutta kaikesta keskiarvon ottaen saattoi sanoa, että Luojan lempisää tällä seudulla oli sittenkin sade, johon liittyi kaikenlaisia hajuja, meren ja levien, kalan, kalanpäitten, sisälmysten ja traanin, tervan, lannan ja lian hajuja.
Kirjan päähenkilö oli Salka Valka, joka saapui Óseyrin kalastajakylään äitinsä kanssa. Tarkoitus oli matkata Reykjavikiin, mutta äidin rahat loppuivat kesken matkanteon. Äidin tarkoitus oli pysähtyä paikkakunnalle vain talven ajaksi, mutta paikasta tuli Salka Valkan kotikylä. Henkilö, joka hankki äidille ja tytölle yösijan oli Steinthόr Steinsson, kulkija, juoppo ja naistennaurattaja. Eipähän Salka Valkan äiti tiennyt mihin kelkkaan lähti, kun miehen perässä kulki. Äiti oli jo ensimmäisenä iltana kääntynyt pelastusarmeijalaiseksi, mutta Steinthόr Steinsson eli uskonnon vastakkaisella puolella. Äidin liha oli kuitenkin heikko. Salka Valka inhosi miestä ja oli aikonut tappaa tämän.
Sinä hylkeenpoikanen, minä olen koko talven tuntenut sinun veresi hajun. Se on kuin myrskytulva. Juuri sinun takiasi elämän tuli leimuaa minun kuolevaisissa luissani, joita minä vihaan, kunnes niiden kalkki on muuttunut tomuksi merenpohjaan. Nyt on koittanut rakkauden päivä kaikessa loistossaan.
Steinthόr Steinsson jätti äidin ja tyttären rauhaan ja katosi paikkakunnalta, kunnes palasi aina muutaman vuoden kuluttua vaatimaan Salka Valkaa omakseen. Salka Valkan sydämessä asui kuitenkin toinen mies, hieno kouluja käynyt mies. Salka Valka on upea luontokirja ja rakkauskirja. Kirjan sivuilla seurataan pienen kylän muutoksia ensin Pelastusarmeijan julistaessa uskoaan paikkakunnalla ja sen jälkeen sosialismin vallatessa kylän ihmisten mielen. Kirjan kuvauksissa köyhyys nousi ylitse muiden teemojen. Laxnessin tuotannossa pienet ja sorretut ovat erikoisasemassa. Luoja ei auttanut kyläläisiä rikastumaan eikä siihen auttanut sosialismikaan ja työväenliikkeet ja lakkoilut. Rikkaat rikastuivat ja veivät köyhien viimeiset pennoset. Laxness nosti yhdeksi vaihtoehdoksi pienyrittäjyyden ja osuusliikkeet, joiden avulla ihmiset pystyivät elättämään itsensä. Kyläläisten elämä oli köyhää ja kurjaa, mutta heti kun oli jokin tilaisuus, niin sen päätteeksi järjestettiin tanssit. Ilo otettiin irti sieltä mistä se saatiin. *****
Halldόr Laxness, Salka Valka
suom. Jyrki Mäntylä, tarkistanut Tapio Koivukari
WSOY 2008
s. 465
Ensimmäinen suom. kielinen painos 1948, jonka käänsi Kristiina Kivivuori
Toinen suom. kielinen käännös 1966, jonka käänsi Jyrki Mäntylä
Islanninkielinen alkuteos Salka Valka I – II 1931 - 32
Arviosi on osuva. Muistaakseni kirja oli hyvä, joskin muttamia ärsytyksiäkin siitä löytyi.Pitää lukasta vielä pari muutakin yuolta hyllystä kunhan aikaa löytyy.
VastaaPoistaKiva kuulla. Kirja on mielestäni hyvä, jos se koskettaa tunteita ja ärsytyskin on hyvä tunnekokemus. Olihan tässä uskontoa liikaa ja politiikkaa liikaa minun makuuni, mutta kokonaisuus ratkaisee tosi paljon lukukokemuksessa.
PoistaHienoa kuulla 1930-luvun islantilaista elämänmenoa.
Olipa mukavaa viivähtää hetkinen tässä kauan sitten lukemassani tarinassa! Luin Salka Valkan opiskeluaikoina ja muistelen, että se oli minustakin vaikuttava. Nyt tarina on mielestäni jo aika lailla hämärtynyt, mutta kirjoituksesi herätteli mukavasti muistikuvia. Tämä on kyllä niitä teoksia, joihin vielä joskus pitäisi palata.
VastaaPoistaKiva kun viivähdit :) ONhan tämä huippuluokan kirjoja, klassikko, joka ei vanhene.
PoistaKyllä vaan. Salka Valka on ihastuttava teos. Ihana kuulla, että nautit sen lukemisesta.
VastaaPoistaJotenkin kaipasin tällaista puhdistautumista kaikkien kesälukemisten jälkeen :) Luonnolla on ihmeellinen vaikutus, luonto nousi niin voimakkaasti tässä kirjassa esille. Pakko päästä Islantiin joku päivä :)
PoistaHyvä bloggaus.
VastaaPoistaItse luin tämän keväällä ja tulkitsen joitain tapahtumia hieman toisin, Salkan äitihän au-lapsensa ja menneisyytensä kanssa tiesi tarkkaan mihin lähti, mutta mistään muualta ei yösijaa tarjoutunut, ja liha oli heikko, kuten totesit.
Laxness minusta liputtaa monen asian puolesta mm. kommunismin, mutta kirja on minusta hyvä eepos itsenäisyysliikkeen valottamiseksi ja raa'an kapitalismin kuvauksessa.
Kiitos Jokke!
PoistaNiputin Salkan äidin tulevat kokemukset yhteen lauseellani. Eihän tulevaa voi koskaan tietää, vaikka omaisikin tietynlaisen menneisyyden. Uusi mies ja uudet tapahtumat myös lasta kohtaan.
Kirjailija kääntyi sosialistiksi tämän kirjan kirjoittamisen aikana, ja aiemmin hän oli harras katolilainen, joten molemmat suunnat näkyvät tässä kirjassa: uskonto ja politiikka.