Tuomas Kyrö on kirjoittanut vanhan jääräpään, Mielensäpahoittajan, suomalaisten sydämiin, niin minunkin. Mielensäpahoittajasta on kehittynyt jo kirjasarja, joka sisältää kirjat Mielensäpahoittaja, Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike, Miniä ja uusimpana tulokkaana Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Kirjat ovat alkaneet elää teatterilavoilla, ja nyt niistä on tehty elokuva, jonka itseoikeutettuna päätähtenä on näyttelijä Antti Litja, jonka ääni kuullaan myös sähköisissä kirjoissa.
Minä hoidan emännän. Kuka minut hoitaa? Tuleeko poika syöttämään? Enemmän epäilen. Haluanko että tulee? Kyllä en. Hoitajako kierittää minua sängyllä, näkee takapuolen ja etupuolen. Suihkuttelee ja miettii samalla jotain ihan omia asioitaan että mitä piti kaupasta ostaa, onko kissanruokaa, kylläpä tuoksahtaa tämäkin herra eletylle elämälle.
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja sisälsi samoja teemoja kuin aiemmissa Mielensäpahoittaja - kirjoissa. Mielensäpahoittaja on vanha mies, jonka muistisairas vaimo oli joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle, ja Mielensäpahoittaja kävi päivittäin hänet syöttämässä. Mielensäpahoittaja vei vaimolleen maistuvampaa ruokaa, sillä hänen mielestään laitosruoka ei maistu millekään. Vaimo tietysti söi miehensä tuomat ruoat mielellään. Vanhusten asiat ja omat asiat sekä kuoleman jälkeiset asiat olivat päällimmäisinä Mielensäpahoittajan pohdinnoissa. Testamentin teko pitäisi laittaa kuntoon ja valmistaa vaimolle ja itselle arkut. Mielensäpahoittajalla riitti kiireitä, kunnes eräänä päivänä hän huomaa itse olevansa petipotilaana.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun heräsin kuolemastani aamuradion ääniin. Vastaanottimesta kuului höpötystä, jota korostettiin nuorisomusiikilla. Minun oli pakko olla edelleen elossa tai syvimmässä helvetissä, koska taivaassa ei ole aamuradio-ohjelmia vaan Lindin Arvi kertomassa tavallisia uutisia.
Onneksi Mielensäpahoittaja selvisi sairaalareissusta pelkällä säikähdyksellä, mutta sitten tuli kinaa pojan ja miniän kanssa siitä, kun he ovat hankkineet Mielensäpahoittajalle paikan hoitokodista. Lukijat voivat ottaa selville joko Mielensäpahoittaja joutui muiden armoille hoitokotiin. Kuka sitten syöttää vaimon ja tekee pihatyöt ja lämmittää talon?
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja – kirjat tuovat hersyvällä tavalla esille suomalaisen vanhustenhoidon ja jopa itsemääräämisoikeuden, joka jokaisella ihmisellä on omasta elämästään. Kyrö osaa katsoa vanhusten elämää sisältäpäin, kun yleensä vanhusten elämää katsotaan ulkoapäin. Vanhuksilla on omat ajatukset siitä, mitä he haluavat ja sitä pitää kunnioittaa.
Minä hoidan emännän. Kuka minut hoitaa? Tuleeko poika syöttämään? Enemmän epäilen. Haluanko että tulee? Kyllä en. Hoitajako kierittää minua sängyllä, näkee takapuolen ja etupuolen. Suihkuttelee ja miettii samalla jotain ihan omia asioitaan että mitä piti kaupasta ostaa, onko kissanruokaa, kylläpä tuoksahtaa tämäkin herra eletylle elämälle.
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja sisälsi samoja teemoja kuin aiemmissa Mielensäpahoittaja - kirjoissa. Mielensäpahoittaja on vanha mies, jonka muistisairas vaimo oli joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle, ja Mielensäpahoittaja kävi päivittäin hänet syöttämässä. Mielensäpahoittaja vei vaimolleen maistuvampaa ruokaa, sillä hänen mielestään laitosruoka ei maistu millekään. Vaimo tietysti söi miehensä tuomat ruoat mielellään. Vanhusten asiat ja omat asiat sekä kuoleman jälkeiset asiat olivat päällimmäisinä Mielensäpahoittajan pohdinnoissa. Testamentin teko pitäisi laittaa kuntoon ja valmistaa vaimolle ja itselle arkut. Mielensäpahoittajalla riitti kiireitä, kunnes eräänä päivänä hän huomaa itse olevansa petipotilaana.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun heräsin kuolemastani aamuradion ääniin. Vastaanottimesta kuului höpötystä, jota korostettiin nuorisomusiikilla. Minun oli pakko olla edelleen elossa tai syvimmässä helvetissä, koska taivaassa ei ole aamuradio-ohjelmia vaan Lindin Arvi kertomassa tavallisia uutisia.
Onneksi Mielensäpahoittaja selvisi sairaalareissusta pelkällä säikähdyksellä, mutta sitten tuli kinaa pojan ja miniän kanssa siitä, kun he ovat hankkineet Mielensäpahoittajalle paikan hoitokodista. Lukijat voivat ottaa selville joko Mielensäpahoittaja joutui muiden armoille hoitokotiin. Kuka sitten syöttää vaimon ja tekee pihatyöt ja lämmittää talon?
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja – kirjat tuovat hersyvällä tavalla esille suomalaisen vanhustenhoidon ja jopa itsemääräämisoikeuden, joka jokaisella ihmisellä on omasta elämästään. Kyrö osaa katsoa vanhusten elämää sisältäpäin, kun yleensä vanhusten elämää katsotaan ulkoapäin. Vanhuksilla on omat ajatukset siitä, mitä he haluavat ja sitä pitää kunnioittaa.
Tuomas Kyrön Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja laittaa lukijan ajattelemaan vanhusten elämää erilaisilla silmälaseilla, vanhuksia kunnioittavalla tavalla.
Tuomas Kyrö, Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja *****
WSOY 2014
s. 248
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike
Tuomas Kyrö: Miniä
Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti