torstai 13. marraskuuta 2014

Tanja Pohjola: Lintu pieni

Äidin ajatteleminen tuo hänelle oudon olon. Pelko saa sydämen lyömään levottomammin. Kunpa he eivät olisi palanneet Viipuriin.
 
Lintu pieni kirjan kirjoittaja Tanja Pohjola on helsinkiläinen esikoiskirjailija, kotoisin hän on Oulun seudulta. Lintu pieni on nimestään huolimatta vahvaa draamaa ja ihmismielen järkkymisen tarkkaa tulkintaa kerronnallisella ja taidokkaalla tavalla. Lintu pieni nousi mielestäni lukemieni esikoiskirjojen parhaimmistoon tänä vuonna. Kirjan nimi nousi esille hienovaraisesti useammassa kirjan tapahtumassa. Kirjan päähenkilö oli Dora eli Dorothea, jonka lapsuus ei ollut onnellisimmasta päästä sota-ajan Viipurissa. Sota ei pelottanut pientä tyttöä, joka yritti olla pikkusiskonsa turvana, kun he olivat kuolemaisillaan nälkään. He pelkäsivät omaa äitiään.

Maatessaan hetki sitten vuoteella Marin vierellä hän yritti miettiä mitä sellaista he olisivat siskon kanssa tehneet, että äiti lukitsi heidät tänne.

On vuosi 1944 ja Viipurin ympärillä käydään sotaa. Doran ja Marin äiti on lukinnut tyttärensä päiväkausiksi vierashuoneeseen, sillä äidillä on arvovieras. Äiti pelotteli tyttärensä olemaan hiljaa. Äidillä oli omat toiveensa arvovieraasta, hän ei ajatellut mitä pienet lapset kokivat nälissään, pesemättöminä ja pissan tahrimina. Luettuani kirjan, ymmärsin mitä kansilehden väritys kuvasi. Kansilehdessä ovat Dora ja Mari. Kirjan takakannesta löytyy kuva vuoden 1953 nuoresta Dorotheasta, joka oli mennyt kuukausi aiemmin naimisiin Oton kanssa. Sitten tapahtui jotakin, mikä toi ikävät muistot mieleen. Lapsuuden aikaiset  satuttavat traumat nousivat pintaan.

For barnens väl. Lasten hyväksi. Niin Ebeneserin ulkoseinälläkin luki. Kaikkein tärkeintä olivat lapset, heitä piti suojella. Dorothean äidin kaltaisilta ihmisiltä. Taimin kaltaisilta. Sinun kaltaisiltasi, ääni Dorothean pään sisällä kuiskasi. Miten kukaan pystyisi kasvamaan näin arpeutuneessa maassa?

Lintu pieni kertoi tarinan pienestä tytöstä, jota satutti oma äiti. Lisäksi oli pienen siskon traaginen kohtalo, josta äiti syytti Doraa. Äiti syytti yleensä kaikesta Doraa.  Tanja Pohjola kirjoitti rohkeasti perheväkivallasta, jota oma äiti kohdisti omiin lapsiinsa. Kirjan miljöötapahtumat kuvasivat aidon oloisesti Doran lapsuutta vuonna 1944 Viipurissa ja vuonna 1953 Helsingissä. Dora oli yrittänyt unohtaa kaiken, mutta muistot pysyivät mukana. Lintu pieni on hienonhieno psykologinen tarina ihmismielen murenemisesta. Voi pienet tyttöparat. Tämä hieno ja herkkä teos on vuoden 2014 Runeberg-palkintoehdokas. *****

Tanja Pohjola, Lintu pieni
Atena 2014
s. 285
Arvostelukappale

Kirjailija Karo Hämäläinen haastoi lukemaan päivittäin kotimaista kirjallisuutta 30 sivua. Olen lukenut nyt 1310 sivua marraskuun aikana ja matka jatkuu.





8 kommenttia:

  1. Tämä on hieno kirja, niin vaikuttava. Yksi vuoden upeista esikoisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna olet oikeassa, tämä oli vaikuttava ja koskettava teos. Tämän vuoden esikoiskirjojen parhaimmistoa.

      Poista
  2. Mai, yksi upeimpia debyyttejä, mitä olen lukenut. No niin ja tottakai, ehdin sinulle jo Lumissa kommentoida, että ymmärrän lasten häivytyksen, mutta miksi juuri tuo pissankeltainen väri...Eihän se väri olisi muuta voinut kannessa ollakaan.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Lintu pieni on minustakin upeimpia debyyttejä. Nostan rinnalle Neljäntienristeyksen ja Kissani Jugoslavian.
      Kansikuva on hieno, mutta ehkä tuota väritystä olisi voinut miettiä tarkemmin.

      Poista
  3. Korkealle tuo nousee minullakin. En ole järjestystäni vielä miettinyt. Kultarinnan kanssa kulkevat. Kärsin vain uutuusväsymystä, pitää lukea ihan muuta. En yleensä lue näin uutuuksia kuin olen tänä vuonna lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, kiva kuulla, että tykkäsit. Nyt jännätään Finlandia-voittajaa ja Kultarintahan nousi yhdeksi ehdokkaaksi. Lisäksi hehkuttamani Neljäntienristeys ja Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää. Olen siis lukenut kolme voittajaehdokasta, aika hyvin.

      Poista
    2. No nyt tiedetään, miten kävi. Jaksan vielä uskoa Kultarintaan. En voi kuin ihmetellä valintoja, mihin jäi Havastekin?

      Poista
    3. Eikös ne lue etukäteen hirvittävät määrät kirjoja? Voisin alkaa lukijaksi, kun muutenkin luen paljon.
      Valintoja olen ihmetellyt joka vuosi, paitsi en tänä vuonna. Tosin Kissani Jugoslavia olisi kuulunut joukkoon :) Mutta se on jo matkalla maineeseen ja ostettu jo useampaan maahan.

      Poista