maanantai 10. elokuuta 2015

Riikka Ala-Harja: Kevyt liha



Pidin valtavan paljon Riikka Ala-Harjan Maihinnousu teoksesta, joka oli vuonna 2012 Finlandia-ehdokkaana. Se ei ollut kirjailijan ainoa ehdokkuus, vaan Riikka Ala-Harjan esikoisteos Tom Tom Tom oli Finlandia-ehdokkaana 1998. Vuonna 1990 hän voitti J.H.Erkon novellikilpailun. Meriittejä löytyy. Maihinnousu teoksessa päähenkilö tuskaili avioeron ja lapsen sairauden kanssa. Aiheet tulivat kirjailijan omasta lähipiiristä. Varsinkin lapsen sairautta käytiin paljon läpi mediassa. Kevyt liha teoksessa päähenkilö Saara on keski-ikäinen, vastaeronnut ja yhden lapsen äiti. Tällä kertaa lapsi on poika, Martti, Maihinnousussa lapsi oli tyttö. Saara oli töissä teatterilla valosuunnittelijana. Uusi teatteriproduktio kertoi tunnetusta teatterikappaleesta. Ohjaaja halusi lavalle Daavidin patsaan jossakin muodossa. Daavidin patsas on myös kirjan kansikuvassa. Patsas on näyttävä ja patsaan muotoja käsitellään tarkasti kirjan kuvioissa lihas lihakselta. Saara nimittäin harrasti intohimoisesti liikuntaa ja varsinkin kuntosalilla rehkimistä. Hänelle lihakset olivat erittäin tärkeitä, varsinkin omat lihakset.

Kaikilla ihmisillä on pää, kädet, keskivartalo ja jalat.
Silti kaikki ovat erinäköisiä. Jopa täällä salilla. Kaikennäköisiä, kaikenkokoisia, miehiä ja naisia, paksuperseisiä zumbaajia, kuivakoita juoksijoita, lihaksikkaita raudannostajia, hikisiä venyttelijöitä.

Saara kohtasi nuoruudenaikaisen poikakaverinsa Jarnon ja aloitti seurustelun.  Jarno oli eronnut ja hänellä oli poika, Martti nimeltään. Jälleen kirja, jossa käytetään samaa nimeä kahteen kertaan, vaikka maailma olisi pullollaan erilaisia nimiä. Seurustelu ei ollut helppoa, kun Saaran työajat vaihtelivat ja hänellä oli melkein aina poika kotona.

Kokonaiseen vuoteen minulla ei ole ollut ketään.
En tajua miksi. En ole halunnut, tai totta kai olen, mutta minulla on 120-senttinen mies odottamassa, jaan kääpiön kanssa sänkyni, vaikka sillä on oma huone ja siellä vuode.

Saaran työ oli mukavaa ja hänellä ei ollut pelkoa erottamisesta, lisäksi hän oli teatterinjohtajan kanssa hyvä ystävä. Työkaverit olivat kivoja ja liikuntaharrastus toi vaihtelua arkeen. Ikäkin oli vielä hallinnassa, ainoa asia mikä kaiversi, oli miesystävän puute. Jarno toi orastavat tunteet esille, mutta oliko Jarno se mitä Saara halusi ja oliko Saara se mitä Jarno halusi. Kirjan juonikuvioissa rakenneltiin uutta suhdetta, joka ei ollut aivan yksinkertaista. Miten suhteessa käy, sen voi lukea kirjasta Kevyt liha. Tällä kertaa en ihastunut aiheen käsittelyyn ja henkilöhahmot olivat aika arkisia. Riikka Ala-Harjan tekstiä on ilo lukea, joten nautiskelin tällä kertaa kirjailijalle tyypillisestä kertovasta tekstistä. Tietysti voisin kertoa myös kirjan nainen-mies-pohdinnoista, mutta jätetään jotain jännitettävää muillekin. ***

Tarjoilija ojentaa maitokahvin. Vaahdolla hän on tehnyt kahvin pintaan kauniin kuvion. Se ei ole sydän. Sydäntä en olisi kestänyt.

Riikka Ala-Harja, Kevyt liha
LIKE 2015
s. 216




6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Krista, kyllä Kevyen lihan kanssa aika kuluu mukavasti. Tässä liikuttiin alueella, joka minulle on aika vierasta. Oman ulkonäön tarkkailu ja pakonomainen liikunta. Se, että kirjassa käytiin äitiyttä ja parisuhdetta läpi oli tutumpaa :) Tykkään todella paljon Ala-Harjan kirjoitustyylistä.

      Poista
  2. Luin kirjan ja vähän sama jälkimaku jäi: en nyt hirveästi ihastunut kirjaan, mutta nopealukuisena meni alas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti tiivistetty, jälkimaku jäi minuakin vaivaamaan. Ala-Harjan kirjoja lukee, vaikka sanoma ei tällä kertaa ollut kovin kaksinen. Aihepiiristä olisi voinut repiä vaikka minkälaisen pläjäyksen ja toivoisin Anna-Leena Härköseltä vastaavaa ulkonäköpainotteista komiikkakirjaa. Tämä aihe oli Anna-Leenan aluetta.

      Poista
  3. Ihana teos, jotenkin niin arkisen aito!

    VastaaPoista