Alberto Moravia: Kaksi naista

Sota jatkui, mutta minä en siitä paljonkaan piitannut, ja kun radiossa musiikkituokion jälkeen luettiin päivän tiedotus, sanoin Rosettalle: - Sulje, sulje Herran nimessä tuo kapine... nuo tappelupukarit, nuo riivatut tappakoon toisiaan niin paljon kuin haluavat... minä viis veisaan heidän sodastaan...

Ylläoleva lausahdus on italialaisen kirjailijan Alberto Moravian (1907-1990) päähenkilön mielipide sodasta. Päähenkilö on alle nelikymppinen kaunis ja päättäväinen italialaisnainen Cesira. Alberto Moravia kertoo Kaksi naista teoksessaan äidistä ja tyttärestä, Cesirasta ja Rosettasta, toisen maailmansodan aikana Roomassa ja pakolaisina Italian maaseudulla ja vuoristossa. Cesira oli miehensä kuoleman jälkeen jatkanut pikkuisen elintarvikekaupan pitoa Roomassa. Sodan jatkuessa se oli muuttunut mustanpörssin kaupanteoksi ja lopulta kun ei ollut mitään myytävää, liike oli suljettava. Äiti ja tytär lähtivät etsimään turvapaikkaa suuntana äidin kotipaikka, mutta sieltä oli kaikki paenneet, joten pakopaikaksi tuli korkealla vuoristossa oleva pakopaikka. Cesira ajatteli pakomatkan kestävän ehkä pari viikkoa, mutta siitä tuli huomattavasti pidempi matka. Onneksi heillä oli rahaa, jolla ostaa ruokaa ja majapaikka, mutta sodan jatkuessa rahalla ei ollut lopulta mitään arvoa.

Kaksi naista teoksesta voi lukea Alberto Moravian ja hänen vaimonsa Elsa Moranten pakomatkan, kun he pakoilivat fasisteja kahdeksan kuukauden ajan toisen maailmansodan aikana. Pakoilu ja piilossaolo ei aina onnistunut. Moravia on kirjoittanut eri osapuolten kohtaamisia ja sodan ääniä, lentokoneita, konekiväärejä, pommeja. Miehet pelkäsivät saksalaisia, koska he veivät heidät nälkäpalkalla rakennustöihin sota-alueille. Jotkut pääsivät karkuun. Kirjassa kuvattiin myös eri osapuolten karkureita ja usean eri maan sotilaita. Pahimpina kuvataan saksalaiset ja heidän ryöstöretket. Saksalaisiakin pahempana kuvataan marokkolaisia ja heidän väkivaltaansa naisia kohtaan. Kirja on hyvin aidon oloinen ja kirjan sivuilla voi kuvitella olevansa itse mukana, sillä kuvaukset ovat tarkkoja.

Vuonna 1960 Vittorio de Sica ohjasi Kaksi naista teoksesta elokuvan, jonka pääosasta Sophia Loren voitti parhaan naisnäyttelijän Oscarin. Olen katsonut elokuvan ja halunnut aina lukea tämän kirjan. Elokuva kuvasi hyvin teosta ja Sophia Loren on aito Cesira, mutta kirja on mielestäni vielä parempi. Moravia on tehnyt uskomattoman tarkkaa työtä kuvaillessaan henkilöitä, ihmisluontoa, tapahtumia, luontoa, eri olosuhteita, vuorovaikutuksia, ajatuksia, näkökantoja ja toista maailmansotaa ja sen eri osapuolia. Pakomatkalle lähti äiti ja tytär, mutta äidin lisäksi tyttären sijasta pakomatkalta palasi nainen, joka traumatisoitui peruuttamattomasti pakomatkalla.

Mutta tuska ja ahdistus oli pelastanut meidät viime hetkellä. Ja sillä tavoin kertomus Lasaruksesta sopi meihinkin, sillä tuskan ja ahdistuksen avulla olimme päässeet ylös sodan kynsistä, sodan, joka sulkeutui takanamme pahuuden ja välinpitämättömyyden kammioihinsa, ja nyt voisimme taas turvallisin mielin jatkaa elämämme taivalta, elämämme, joka kyllä oli pieni ja mitätön, täynnä hämäryyttä ja erehdystä, mutta meille hyvä ja ainoa mahdollinen, kuten Michele varmaankin olisi sanonut, jos hän olisi ollut meidän kanssamme.

Alberto Moravia, Kaksi naista *****

suom. Kai Vuosalmi (Tauno Nurmela 1907-1985)

Tammen Keltainen Kirjasto 2011  4.painos

s. 300

La ciociara 1957

ensim. suom. 1958

Marjiksen bloggaus