Olen aina ollut sitä mieltä, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on Suomen paras kirja, enkä tietenkään kyennyt pitämään näppejäni erossa siitä. Toivoisinkin, että tämä koiramainen mukaelma innostaisi lukijoita tarttumaan myös Kiven alkuperäiseen mestariteokseen.
Ylläoleva teksti on Mauri Kunnaksen kirjoitus Seitsemän koiraveljestä kirjan alussa. Mauri Kunnaksen teokset ovat hyvin huumoripitoisia kuvitukseltaan ja teksteiltään ja niinpä lukijat, oli ne sitten varttuneempaa väkeä tai pienempää kuulijakuntaa, viihtyvät varmasti vallan mainiosti Seitsemän koiraveljeksen parissa, kuunnellen ja katsellen pikkutarkkoja kuvia koiraveljesten hassutuksista.
Kyseiset Seitsemän koiraveljestä asuivat kuten Kiven veljekset Jukolan talossa lähellä Toukolan kylää. Veljesten nimet olivat, kuten varttuneemmat lukijat hyvin muistavat, Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Kuuluu yleissivistykseen, jos ei muuta opi koulussa, niin ainakin Jukolan veljesten nimet. Veljekset olivat kovasti omapäisiä ja melkein kaikki olivat ihastuneet samaan koiratyttöön, Männistön Venlaan. Talo oli huonossa kunnossa ja naisväkeä olisi pitänyt saada tekemään naisten töitä ja lukemaankin olisi pitänyt opetella, mutta kun se laiskottelu ja nukkuminen oli niin mukavaa. Hiukan veljeksiä pelotti uusi rovasti, joka oli päättänyt pitää kiinni laista, jonka mukaan kaikkien pitäjän asukkaiden oli opeteltava lukemaan.
- Me emme tunne edes A:ta, Aapo voihki.
- Ja ellemme kiltisti opettele lukemaan, kirkon porstuassa meitä odottaa musta jalkapuu.
- Mahdotonta oppia lukemaan, Juhani tuskaili. - Minulla on niin kova pää.
- Saisipa siinä hikoilla mies, Tuomas ähisi.
Mutta Aapo pysyi lujana.
- Tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Hankitaan Hämeenlinnasta aapiskirjat ja lähdetään lukkarin luo kouluun ennen kuin meitä viedään pakolla. Näin tehtiin.
Matkalla lukkarin luokse oppia saamaan kävästiin kyselemässä joko Venla olisi päättänyt kenet hän ottaisi puolisokseen, mutta Männistön muori ajoi heidät pois. Tuosta suuttuneena veljeksillä oli suukopua ja tappelua, kunnes jatkettiin matkaa. Matkalla vastaan tulivat Toukolan pojat, vanhat kiistakumppanit ja koska Toukolan pojat lauloivat pilkkalaulua Jukolan veljeksistä, seurauksena oli armoton tappelunnujakka.
.
.
Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.
Siinä ompi velisarja,
Jalo niinkuin sonnikarja,
Voimalla seitsemän miehen.
Muistan miten Seitsemän miehen voima-laulua laulettiin isoon ääneen alaluokilla. Onhan siinä yksi kirosanakin, joten pojatkin tykkäsivät laulaa, vaikka muuten pysyttelivät hiljaisina musiikkitunneilla. Mutta takaisin Seitsemän koiraveljeksen koulumatkalle lukkarin luokse. Veljeksiä pelotti suunnattomasti, eikä ihme, sillä lukkari oli kovakourainen ja paha suustaan ja ruoka oli kiellettyä, ennen kuin oppisivat kirjaimet ja tavaamaan. No niin, kuka arvaa mitä sitten tapahtui? Veljekset karkasivat ikkunasta. Ja siitä ei hyvää seurannut. Koska tämä on vähän niinkuin satukirja, niin lopussa kuitenkin sovittiin kaikki asiat.
Seitsemän koiraveljeksen seurassa on hauska tutustua Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen. Mauri Kunnas on tehnyt mainion kuvitetun version klassikkokirjasta tyylilleen uskollisena. Kunnaksen kirjoissa seikkailee myös Herra Hakkarainen ja kuvia katsellessa on kiinnostavaa seurata missä tämä unikeko on menossa.
Aleksis Kiven päivää vietetään joka vuosi 10. päivä lokakuuta, sillä hän syntyi 10.10.1834. Mauri Kunnaksen syntymäpäivä on 11.2.1950. Olen ihastunut Mauri Kunnaksen kirjoihin, joita on yli 60. Toivottavasti niitä vielä ilmestyy ja varsinkin näihin klassikkoteoksiin perustuvat kirjat ovat parhaimpia oppikirjoja suomalaiseen klassikkokirjallisuuteen.
Mauri Kunnas, Seitsemän koiraveljestä *****
kuvitus Mauri ja Tarja Kunnas *****+
kuvitus Mauri ja Tarja Kunnas *****+
Otava 2003
s. 95
ilmestyi ensimmäisen kerran 2002
Kunnas Mauri: Hyvää yötä, herra Hakkarainen
Kunnas Mauri: Koirien Kalevala
Kunnas Mauri: Apua, merirosvoja!
Kunnas Mauri: Koirien Kalevala
Kunnas Mauri: Apua, merirosvoja!
Mai, herkullinen postaus koiraveljeksistä! Lukeuden Mauri Kunnaksen suuriin ihailijoihin, hänen tuotantonsa on ajatonta ja hauskaa sekä puree edelleen uusiin ikäpolviin. Tässä teoksessa vielä bonuksena kytkentä klassikkoteokseen. Juniorimurmeleilla riitti ihmettelemistä monessa: mikä se lukkari on ja kuinka eivät aikuiset miehet osanneet lukea?? Jatkukoon viikko voimalla seitsemän miehen -hengessä:)
VastaaPoistaKiitti Takkutukka :)
PoistaVoin hyvin kuvitella juniorimurmelit kyselemässä ja ihan oikein, että lasten kanssa puhutaan kirjan sisällöstä. Se teksinymmärtäminen on ollut heikkoa noissa Pisa-tutkimuksissakin, vaikka en tutkimusta noteeraa kovin korkealle. Se, että 11% suomalaisnuorista on heikko lukutaito, se huolettaa kovasti. Ennustan, että luokkakokojen kasvaessa, määrä vielä kasvaa. Isoissa luokissa ei pysty keskittymään. Varhainen puuttuminen on ollut selvästi tehotonta tai sitä ei ole ollut, vaan on säästetty erityisopettajista.
Lapsen herkkyysikä lukemiselle on 5-6-vuotiaana jopa 4-vuotiaat oppivat lukemaan herkästi, mutta herkkyysiän mentyä ohi, oppiminen vaikeutuu.
Viimeksi ollessani eskariope jouluun asti, kymmenestä oppilaasta 6 oppi lukemaan ja osa oli vielä 5-vuotiaita. Lukemisesta pitää tehdä kiinnostavaa, vierailla kirjastoissa ja lainata omia kirjoja, lukea paljon ääneen ja tutustua kirjaimiin ja äänteisiin, jutella kirjoista ja tehdä omia kirjoja. Sekin oli lapsista kivaa, että sai esitellä muille omia kirjoja tai itsetehtyjä kirjoja.
Seitsemän miehen voimia sinullekin :)
Kiitos Mai ammattilaisen näkökannastasi, joka vahvistaa omia käsityksiäni ja tukee toimintatapaani! Kaiken sanomasi allekirjoitan riemumielin;ilman kirjoja jäävät avartavat maailmat saavuttamatta ja ilman sanoja ihminen on hukassa ja heikoilla.
PoistaTuo herkkyysikä oli mielenkiintoinen ja uskottava pointti. Meillä ekaluokkalainen luki lukukauden puolivälissä itsenäisesti ens. oman kirjansa ja tekstinkäsittelyn toiminnan näytettyäni halusi kirjoittaa ens. oman tarinansa, joka lyhyydessään oli johdonmukainen kertomus - tietty - kolmesta tytöstä. Se visusti tallennettiin ja siitä otettiin printti vanhemmille näytettäväksi. Voi sitä yhteistä riemua! Eskarinsa syksyllä aloittanut keskimmäinen on juuri hilkuilla pidemmän tekstin lukemisessa. Esikoinen ja Kuopus lukevat molemmat, joten sillä on ollut suuri asenteellinen ja esimerkillinen vaikutus. On ollut suuri ilo voida siirtää rakkaus lukemiseen ja sanoihin eteenpäin jo toiselle polvelle; blogeista on löytynyt hyviä vinkkejä uusista ja kiintoisista lukuhauskuuksita pikkuväelle; kiitos:)
Kiitos Takkutukka :)
PoistaNythän on puhuttu uutisissa paljon nuorten lukutaidon heikkenemisestä, joka on huomattu tekemällä lukutestejä. Nuorilla, jotka lukevat kirjoja, on 70 000 sanan sanavarasto ja sitten heillä, jotka eivät lue, sanavarasto on 11 000. Se on merkittävä ero, kun pitäisi ymmärtää tekstejä tai itse muodostaa niitä. En sano, että kaikkien pitää osata yhtä paljon, mutta lapsuudesta ammennetaan paljon aikuiselämään.
Herkkyysikä pitäisi ottaa paremmin huomioon jo varhaiskasvatuksen puolella, jotta nuorison heikko lukutaito saataisiin vähenemään.
Isovanhemmilla on iso rooli esimerkkien antamisessa monessa asiassa <3
Meille on kerääntynyt liki kaikki Mauri Kunnaksen kirjat, paitsi ihan viimeisimpiä. Molemmat poikani, nyt jo teini-iässä olevat, rakastivat niitä kaikkia. Esikoinen osasi usean kirjan tekstit käytännössä ulkoa. Seitsemän koiraveljestä ei ollut kuitenkaan niin suosittu kuin Koirien Kalevala, tai Joulupukki ja noitarumpu...
VastaaPoistaVau, nyt teillä on hieno kokoelma Mauri Kunnaksen kirjoja. Koirien Kalevala on ollut huisin suosittu, kun olen sitä lukenut, se vetoaa fantasiamaailmallaan lapsiin. Joulupukki kuuluu joulunajan lukemistoon. Apua, merirosvoja! ja Hurjan hauska autokirja ovat myös suosittuja poikien lukukirjoja.
PoistaEn ole lukenut Mauri Kunnaksen kirjoja, mutta näitä on opettaja ala-asteella lukenut luokalle. Ainakin Seitsemän koiraveljestä ja Koirien Kalevala, on kyllä aika hämärät muistot siitä. Pitäiskin itse lainata kirjastosta. :)
VastaaPoistaTiia
Lainaa ihmeessä ja pääset ihailemaan Mauri Kunnaksen loistavaa kuvitustyötä, joka antaa vielä enemmän lukukokemukselle, kun kuvat ovat niin eläväisiä. Samalla Seitsemän veljestä ja Kalevala muistuu mieleen.
Poista