Tämä on varmasti Seine-et-Marnen kauneimpia ja sijainniltaan parhaita kyliä! Fontainebleaun metsän reunassa. Joillakin pariisilaisilla on siellä huvila mutta heitä ei enää näy, varmaankin "asioiden huolestuttavan käänteen vuoksi".
Ranskalainen kirjailija Patrick Modiano syntyi vuonna 1945 eli samana vuonna, kun toinen maailmansota päättyi. Hänen vanhempansa tapasivat toisensa Pariisin miehityksen aikaan. Isä oli italianjuutalainen ja äiti belgialainen näyttelijätär, perhetausta näkyy vahvasti Kehäbulevardit teoksessa. Kirjan päähenkilö ja hänen isänsä ovat juutalaisia, ja heidän kohtelunsa pahenee kirjan aikana. Kirjan kansikuvassa näkyy katukahvila, jossa istuu vain yksi henkilö. Ranskalaiset pelkäävät ilmiantajia. Poika ja hänen isänsä. Äidistä tai muusta suvusta tai alkuperämaasta ei puhuta mitään. Isä on ulkomaalaisen näköinen, poika vaalea ja ylioppilastodistuksen saanut, mutta sodan aikana ei ollut merkitystä muulla kuin sillä, että pysyt hengissä.
Patrick Modianon tummasävyinen Kehäbulevardit ei ole kaunis tarina. Tarina saa meidät muistamaan juutalaisten vainon ja kohtelun toisen maailmansodan aikana ja jo ennen sitä. Tarina saa meidät muistamaan valtavat maanpakolaisvirrat ihmisten rynnätessä pakoon vainoajia, kidutuksia, sotaa, vankeutta. Elämä oli kauhea kamppailu elämästä ja kuolemasta. Mikä on muuttunut tänä päivänä? Valtavat pakolaisvirrat, pakolaisleirit, sodat, tuhot, kidutukset. Katsoin dokumentin Australian pakolaisleireistä, jotka maa on ulkoistanut lähisaarille. Järkyttävää katsottavaa ja jälleen varsinkin naiset ja lapset ovat seksuaalisen väkivallan uhreja näillä pakolaisleireillä ja pakomatkoilla, joissa ihmishengellä ei ole mitään arvoa.
Patrick Modiano ei anna meidän unohtaa toisen maailmansodan vainoja. Me elämme kuitenkin maapallolla, joka vainoaa systemaattisesti kaikissa maissa tämän päivän pakolaisia. Kehäbulevardit kirjan isä oli pakolainen ja hänellä ei ollut henkilöllisyystodistusta. Poika syntyi Ranskassa ja hänellä oli henkilötodistus, joka otettiin vainojen alettua pois. Pojalla oli pieni mahdollisuus selvitä, mutta hän oli hukannut isänsä jossakin vaiheessa ja hän halusi löytää isän huolimatta tämän elämäntyylistä. Veri oli vettä sakeampaa. Poika löysi isänsä. Hän etsi omaa itseään, kuka hän oikein oli. Vuoden 2014 nobelisti Patrick Modiano voitti vuonna 1972 Kehäbulevardit teoksella Ranskan Akatemian suuren romaanipalkinnon. Kehäbulevardit on tiivistunnelmainen pienoisromaani, joka ei anna meidän unohtaa menneitä, mutta luo samalla sillan menneisyydestä tämän päivän tapahtumiin ja tekoihin.
Kuka sinä olet? Minä olen turhaan seurannut sinua päiväkaupalla, en tiedä sinusta mitään. Yölampun valossa häämöttävä silhuetti.
Patrick Modiano, Kehäbulevardit ****
suom. Jorma Kapari 1976
Wsoy 2014
s. 117 sisältää Tuukka Kangasluoman 10 s. pituisen esipuheen vuodelta 1976
Les boulevards de ceinture 1972
Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja
Paulan, Ompun, Jokken ja Kaisan postaukset kirjasta.
Aihe kuulostaa kamalan raskaalta, mutta ihastuin Modianin kirjoitustyyliin hänen yhdessä
VastaaPoistakirjassaan. En muista nimeä... se kertoi muistamisesta :) Olisiko sen nimi ollut jotain
sellaista kuin "Jotta et eksyisi näillä kulmilla". Tosi ihanaa lukea, mutta kun kirja loppui
jäi hiukan tyhjä olo. Tässäkö kaikki? - tyyppinen. Tuliko tuohon tarinaan selkeä loppu
tai "loppuratkaisu"?
Modianon kirjat ovat niin lyhyitä, että tarinat loppuvat todellakin lyhyesti.
PoistaMinusta Kehäbulevardin loppuratkaisu oli taiteellisen selkeä/osa paljastui osa ei. Jotenkin ranskalainen, hienostunut, vaikka tarina ei ollut hienostunut. Voisin kuvitella tämän Aki Kaurismäen elokuvana.
Tämä on minusta Modianon ehkä paras, myös Kadonneesta korttelista pidin.
VastaaPoistaOlen lukenut vasta kaksi kirjaa, mutta Hämärien puotien kuja oli mieluisampi kuin viimeistä päivää elävä Kehäbulevardit.
PoistaJotenkin en voinut olla vertaamatta toista maailmansotaa ja nykyisyyttä keskenään. Liikaa samaa. Ihminen ei opi.
Olipa Mai kiinnostavaa lukea kirjoituksesi, koska lähestyt tätä kirjaa aivan eri suunnasta kuin mitä itse tein. Hyvän kirjan merkkejä sekin.
VastaaPoistaIhastuin Modianon kirjoihin, kun niitä pari luin, mutta nyt en taas olekaan muistanut häntä lukea, joten siinäkin mielessä postauksesi tuli tarpeeseen.
Hauskaa, että meillä oli sama lainaus kirjasta.
PoistaKirjaa voi tosiaan lähestyä monesta eri suunnasta, minustakin se on hyvän kirjan merkki. Jätin tarkoituksella pois sen mistä sinä kirjoitit, koska en pitänyt siitä, ja se pudotti yhden tähden. Kuitenkin sota-aika varmasti lisäsi kyseistä toimintaa. Ota se minkä irti saat, vaikka paronin tai kreivin arvonimi. Millään ei ollut mitään väliä, kun pakeni natseja.
Hyllyssä on vielä Villa Triste ja sitten pitää etsiä uusia suomennoksia. Modianoa on mielenkiintoista lukea.
Hieno kirjoituksesi muistuttaa, että Modianoa pitäisi lukea! Kuinka tärkeä aihe juuri tähän hetkeen!!
VastaaPoista<3
Kiitos Kaisa Reetta <3
PoistaPakolaisuus, juutalaisuus, saksalaaismiehitys, siinä kirjan keskeisimmät aiheet. Kirja sanoma on niin tosi myös tänä päivänä. Luen tällä hetkellä Alberto Moravian teosta ja siinä eletään myöskin sodan ja saksalaismiehityksen keskellä. Nyt tuli luettua kaksi kirjaa perätysten toisen maailmansodan ajalta.
Aihe on tosi tärkeä.
Voisin sanoa ihan samat sanat kuin Kaisa Reetta kuin tuossa yllä. Olen lukenut Modianolta vain yhden teoksen ja vaikka pidin siitä todella paljon, en ole vielä ehtinyt hänen tuotannossaan eteenpäin.
VastaaPoistaKiitos Katja :) No minäkin olen lukenut vasta kaksi kirjaa ja kolmas on kirjahyllyssä odottamassa lukufiilistä.
Poista