"Minkälaiset hirviöt?" minä kysyin aina, silmät selällään. Siitä tuli eräänlainen leikki. "Kauheat, köyryselkäiset, mustasilmäiset hirviöt, joiden nahka mätäni niiden päällä", isoisä vastasi aina.
Hirviövaroitus! Amerikkalaisen kirjailijan Ransom Riggsin kirja Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille sisältää hirviöitä. Kirjasta löytyy monia muitakin eriskummallisuuksia, jotka kuuluvat joko hyviin tai todella pahoihin olentoihin. Kirja on erittäin koukuttava näin Halloweenia odotellessa. Kirja sisältää myös suuren joukon eriskummallisia valokuvia, jotka ovat aitoja vanhoja valokuvia. Kuvat ovat outoja ja mystisiä, jopa goottissävyisiä, joista voi aistia kummitustarinoita. Useissa valokuvissa on lapsia ja nämä valokuvat ovat osa Ransom Riggsin fantasiatarinaa Neiti Peregrinen kodista eriskummallisille lapsille toisen maailmansodan aikana. No miten ihmeessä kirjan päähenkilö 16-vuotias Jakob, joka elää nykyisyydessä, joutui tai pääsi ajassa taaksepäin. Hm, oletko kuullut koskaan aikamatkailusta, sillä se auttaa siinä puuhassa.
Ensimmäistä kertaa isoisän viimeisissä sanoissa alkoi olla jonkinlaista järkeä. Hän halusi minun lähtevän saarelle etsimään tätä naista, orpokodin johtajatarta. Tämä jos kuka tietäisi kaiken isoisän lapsuuden salaisuuksista.
Jakobin isoisä oli paennut Puolasta, sillä hän oli juutalainen ja muuten hän olisi joutunut keskitysleirille. Isoisä oli päässyt turvaan Walesin edustalle pienelle saarelle, jossa Neiti Peregrinen johtama lastenkoti sijaitsi. Lastenkotiin osui pommi ja ainoastaan isoisä selvisi tuhosta tai niinhän sitä luulisi. Isoisä päätti lähteä sotimaan vihollista vastaan ja sodan loputtua hän muutti Amerikkaan ja perusti perheen. Isoisä oli etäinen omille lapsilleen, mutta lapsenlapselleen Jakobille hän kertoi vanhoja tarinoita lapsuudestaan. Sekaan mahtuivat hirviöt ja eriskummalliset lapset. Isoisän kuolema oli järkytys Jakobille ja hän sairastui ja näki painajaisia, sillä hän oli nähnyt jotakin pahaa ja se tuli öisin painajaisina uniin.
Isoisän saari. Karu ja synkkä kuin muinainen jättiläisten rakentama linnoitus, sumun ja miljoonien kirkuvien lintujen verhoamana. Kun katseli sen äkkijyrkkiä rantakallioita, joiden lakea verhosivat aavemaiset pilvet, oli helppo uskoa että saari oli lumottu.
Cairnholmin saarella tapahtumat kiisivät nopealla vauhdilla ja Jakob, joka oli tullut saarelle isänsä kanssa, tuskin ehti viettää aikaansa isänsä kanssa. Isällä oli omat harrastuksensa ja huolenaiheensa, joten Jakob sai juoksennella vapaasti raunioituneella lastenkodilla löytämiensä uusien ystävien kanssa.
Ransom Riggs on kirjoittanut huiman seikkailukertomuksen, joka on saanut jo kaksi jatkokirjaa Hollow City ja Library of Souls. Ensimmäisestä osasta on jo tehty elokuva. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on valloittavan kummallinen, petollisen hyytävä, mutta henkeäsalpaavan jännittävä seikkailukirja, joka päättyy koukuttavasti. Lisäväristystä lukemiseen tuovat vanhat valokuvat, aikamatkailu ja taistelu pahoja voimia vastaan. Olen suorastaan mykistynyt tämän tarinan kekseliäisyydestä.
Ransom Riggs, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille *****
suom. Virpi Vainikainen
Schildts & Söderströms 2012
s. 347
Miss Peregrine´s Home for Peculiar Children 2011
Cairnholmin lumotulla saarella ovat käyneet mm. Elegia, Aletheia, Laura, Raija, Sonja, Villis, Reta, Hanna, Marika, Irene, Susa, Kirjaston vanki, Miia, Annika, Henna, Lukijatar, Maija, Anu , Notko ja Hanna
Minulla oli tämän kirjan suhteen taannoin isot ennakko-odotukset, sillä seurasin Riggsin blogia ennen kirjan julkaisua ja kirjasta tehtiin upea traileri. Itse kirja olikin sitten minulle pienoinen pettymys. Tosin visuaalisesti kirja on todella upea! Luin siis kirjan enkuksi joskus aikoja sitten.
VastaaPoistaNo voi harmi. En ole seurannut blogiarvioita, enkä mitään muutakaan hypetystä kirjasta, mutta olin päättänyt lukea kirjan jossain vaiheessa. Hupsista, niin ne vuodet vierivät, kun kirja on julkaistu suomeksi jo yli neljä vuotta sitten. Pääsin siis tunnelmaan heti eka sivulta. Uppouduin näihin outoihin kuviin vaikka kuinka kauan ja ihailin kirjan välisivuja. Heti ensimmäinen kuva kannen sivun jälkeen nostatti hiuksia. Onhan tämä selvästi lasten ja nuorten kirja, mutta hyvä sellainen. Päähenkilötkin ovat nuoria... ainakin nuoren näköisiä.
PoistaAloittelin kirjaa joskus, mutta kesken jäi. En muista, mikä rupesi tökkimään. Sen sijaan aion mennä katsomaan Tim Burtonin samannimisen leffan. Olen hillitön Burton-fani.
VastaaPoistaEikö sinun kanssasi ollut puhetta lepakoista? Avarasta luonnosta selvisi, että lepakoiden ääntely kuulostaa tosiaan sirinältä ja sähinältä, kuten taisit väittää. Lepakoiden ulraäänet taitavat liittyä vain lepakoiden kaikuluotaukseen niiden lentäessä pimeässä. Eli sama ominaisuus kuin jollain valailla. Oisko näin? ;)
On se hyvä, että kirjoja on jokaisen makuun. Tämä nyt sattui olemaan sellainen mistä minä tykkäsin tosi paljon.
PoistaJoo me puhuttiin lepakoista, kun kuulen niiden sirittävän äänen, mutta mies ei kuule. Se eroaa heinäsirkkojen sirityksestä.
Ääniaalloilla ne löytävät ruokaa ja suunnistavat pimeässä. Valaat taitavat keskustella ääniaalloilla.
Tää oli kyllä jännä ja mielenkiintoinen kirja.
VastaaPoistaTämä oli minustakin kunnon kummituskirja, hiukan Harry Potterimainen fiilis tuli. En spoilaile mistä se tuli mieleeni, mutta lukijat voivat ottaa selvää.
PoistaKertakaikkisen kiinnostavaa kamaa, jo heti nimestä lähtien.
VastaaPoistaKuulostaa mainiolta Halloween-lukemistolta, housut tutisee jo esittelyä lukiessa.
Olin erityisen viehättynyt kauhukertomuksista lukioaikana, eikä viehätys ole koskaan haihtunut.
Nykyään kauhistun helpommin, huomaan että ei kannata lukea illalla :)
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, tämä oli kiinnostavaa kamaa jo nimestä lähtien. Minähän olen aina uskonut kummituksiin, ja tukka nousee pystyyn jo ajatuksesta, että pitäisi hortoilla yksin jossakin rämähtäneessä kartanossa, jossa ei ole valoja. Eihän niitä kummituksia tietysti ole olemassakaan, mutta onneksi meillä on tuo halloween ja kaikki noita-akat kummituksineen saavat leijuilla ihan rauhassa.
PoistaTykkäsin Harry Pottereistakin ja tästä kirjasta löytyy paljon samaa ilmapiiriä. Suosittelen.
Minullakin oli lukioaika parasta kauhukirjallisuuden lukuaikaa. Tein varmaan lukuennätyksiä, luin yöt romaaneja ja päivät yo- kirjoituksiin.
Minä pidin myös tästä kirjasta ja se oli hyvin koukuttava! Toivottavasti nuo jatko-osatkin suomennettaisiin. Kävin katsomassa Burtonin leffan, mutta kirja on parempi ja elokuva poikkesi teoksesta.
VastaaPoistaNäin elokuvan trailerin ja päättelin siitä, että elokuvakaverin pitäisi olla lapsi tai nuori, jotta pääsisi paremmin tunnelmaan kiinni. Olisin toivonut elokuvalle enemmän valokuvien kaltaista mystiikkaa, mutta näillä mennään. Katson elokuvan sitten viimeistään telkkarista.
PoistaLuen kyllä jatko-osat, kunhan ne suomennetaan.
Hankin tuon kirjan keväällä, mutta en ole ehtinyt lukea. Oliko tuohon tulossa lisää, en muista. Kiinnostavalle vaikuttaa.
VastaaPoistaTämä on kiinnostava kirja ja tietysti erityinen, kuten nimestä voi jo päätellä. Kaksi jatko-osaa on jo ilmestynyt, mutta ei vielä ole suomennettu.
Poista