Seisoin tuijottamassa muotokuvaa, ja
muutaman sekunnin ajan muistin, miltä oli tuntunut olla tuo tyttö, vailla
nälkää tai pelkoa, pää täynnä pelkkiä kepeitä haaveita tulevista
kahdenkeskisistä hetkistä Édouardin kanssa. Tyttö muistutti minua siitä, että maailmassa
voi olla kauneutta ja että minun elämääni olivat aikoinaan määrittäneet pelon,
nokkoskeiton ja ulkonaliikkumiskiellon sijasta taide, ilo ja rakkaus.
Englantilaisesta
Jojo Moyesista on tullut yksi lempparikirjailijoistani. Hänen kirjansa
koukuttavat lukemaan, niiden henkilöihin ja ongelmiin pystyy samaistumaan ja aina niissä on jokin syvempikin teema taustalla.
Uusimman kirjan taustalta löytyy ihmisten arvotavaroiden huostaanotto sotien
aikana, ja niistä käytävät oikeudenkäynnit nykyajassa. Kirjan yksi päähenkilö
on taulu, Tyttö jonka jätit taaksesi.
Kirjan englanninkielinen nimi on tämä taulun nimi, joka olisi sopinut
mielestäni paremmin myös suomennettuna kirjan nimeksi. Jojo Moyesin uusimman
kirjan nimeksi on kuitenkin valittu Ne,
jotka ymmärtävät kauneutta.
Kirja
kulkee kahdessa tasossa. Vuonna 1917 saksalaiset olivat miehittäneet Ranskan.
Sophie oli tullut Pariisista maaseudulle, jossa hän siskonsa ja pikkuveljensä
kanssa piti pientä hotellia ja ravintolaa pystyssä. Hotellista oli viety kaikki
irtonainen, jopa lattialaudat. Erään välikohtauksen jälkeen uusi komendantti
päätti, että hän ja muut upseerit käyvät illastamassa hotellissa. Hän oli
ihastunut Sophien taidemaalarimiehen maalaamaan tauluun ja ehkäpä myös
Sophieen. Kaikki ranskalaiset miehet olivat rintamalla tai vankeina. Kylän
asukkaat eivät katselleet hyvällä saksalaisten illanviettoja hotellissa, ja
juorut levisivät ilkeinä talosta taloon.
Yhdeksänkymmentä
vuotta myöhemmin samainen taulu on nähty sisustuslehdessä ja Édouardin sukulaiset vaativat taulun takaisin suvulleen. Taulu kuuluu Liville, jonka mies antoi
taulun hänelle huomenlahjaksi. Taulu oli ollut heillä kymmenen vuotta. Liv oli
jäänyt leskeksi ja elämänkuviot olivat lievästi sanoen hunningolla, ei töitä,
ei rahaa maksaa laskuja, ei elämänhalua, ja suuri suru jatkuvasti mielessä.
Siihen vaatimus taulun palauttamisesta tuntui kohtuuttomalta taakalta ja Liv
aikoi taistella taulun puolesta, sillä hän oli kiintynyt siihen kovasti.
Jojo
Moyes on rakentanut kaksi erilaista tarinaa, joita molempia yhdistää rakkaus ja
taulu. Historialliset tapahtumat ovat hyytävän jännittäviä, sillä siinä ollaan
armottomien vihollisten kanssa tekemisissä päivittäin. Jostakin syystä pidän
nykyaikaan sijoittuvasta tarinasta enemmän. Kirjan lopussa lukija saa selville
taulun tarinan, ja missä se oli kulkenut sen jälkeen, kun se hävisi hotellilta.
Viehättävä tarina, ja rakkaudesta on aina ihana lukea kirjoja. Suosittelen
romanttisten ja viihdyttävien kirjojen ystäville.
”Tarjoan teille tauluani, Herr
Kommandant.”
Jojo Moyes, Ne, jotka
ymmärtävät kauneutta ****
Suom. Heli Naski
Gummerus 2017
s. 444
The Girl You Left
Behind 2012
Historia
Rakkaus
Mää en oo lukenu vielä ainuttakaan Moyesin kirjaa. Jostain syystä on kynnys rueta lukemaan niitä niitten suosion takia. :D
VastaaPoistaVoi Laura suosittelen näitä kirjoja sinulle. Aloita vaikka Kerro minulle jotain hyvää teoksesta, joka on lempparini.
PoistaHyppy tuntemattomaan voi olla iloinen asia tässä sateisessa syksyssä. Näissä kirjoissa on tunteita ja arkista elämänmenoa ja huumoria.
Onkohan se samantapaisia ku Lesley Lokkon tai Catherine Pancolin kirjat? Niistä oon pitäny paljon.
PoistaEn ole lukenut kummankaan kirjoja, joten paljon on lukemattomia teoksia. Minusta Moyesilla on oma tyyli, jossa on huumoria mukana. En osaa verrata häntä kehenkään muuhun.
PoistaJuu, suomennosnimi on aika kökkö minunkin mielestäni. Olen tämän lukenut joskus vuosia sitten ja pidin kovasti. Toistaiseksi se on paras Moyesilta lukemani kirja (kaikkia lukemiani ei ole käännetty suomeksi, mutta nähtävästi niitä nyt käännellään ja siinähän sitten riittääkin kääntämistä - sen verran on tuottelias kirjailija). :-)
VastaaPoistaTämäkin on jo toinen tälle vuodelle suomennettu kirja. Kirjat ovat kuitenkin ajattomia, joten ei tässä näkynyt, että se oli viisi vuotta sitten julkaistu Englannissa.
PoistaTsemppiä kirjailijalle. Hän osaa kirjoittaa huumoria vakavien asioiden sekaan. :)
Kiitos kirjan esittelystä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tykkäsin kovasti Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaKerro minulle jotain hyvää on minun lemppari näistä Moyesin suomennoksista.
Moyesin kirjojen seurassa viihtyy oikein mukavasti ja näistä löytyy tunteita ja rakkautta.
Kerro minulle jotain hyvää on myös minun suosikkini näistä Moyesin kirjoista. Tosin kaikkia muita en ole vielä lukenut. Täytyypä lukea jossain vaiheessa tämä uusinkin.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
Ole hyvä Satu :)
PoistaMeitä on varmasti monta, jotka tykätään Kerro minulle jotain hyvää kirjasta. Se oli yhtä tunteiden vuoristorataa koko kirja.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi ja kaikkia muitakin Moyesin kirjoja.
En ole lukenut vielä yhtään Moeysin kirjaa, mutta päätin juuri että tämä voisi olla ensimmäiseni.
VastaaPoistaKiva kuulla Katja, että kiinnostuit Moyesin kirjoista. Kun tämä tuli luettua Elävien kirjan jälkeen, niin pääsin pois ahdistavasta ilmapiiristä suht kepeästi, vaikka tässäkin oli sota-aikaa.
PoistaLukuiloa <3