Rosa Liksom: Everstinna

Tämmönen on minun menheisyys. Tämmösenä mie sen muistan.

Rosa Liksomin Everstinna kertoo kirjailija Annikki Kariniemen (1913-1984) elämätarinasta  lapin murteella kirjoitetun tarinan, jossa kirjan kertoja kertoo oman elämäntarinansa nimettömänä. Annikki Kariniemi oli tuottelias kirjailija ja kirjan lapsuudenkuvauksissa hän oli runotyttö, joka innostui eri aatteista perinpohjaisesti. Lapsuuteen kuului partio, Lotta Svärd – toiminta ja suojeluskuntatoiminta. Taustalla oli viha naapurimaata kohtaan ja saksalaisen idealismin ihannointi. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat kuohuvat vuosikymmenet ja sodat. Lapsuudesta asti hänen elämäänsä kuului myös isän ystävä Eversti.

Aika, jollonka mie synnyin, oli vihan aikaa. Aika, jollonka mie kasusin naiseksi, oli vihan ja koston aikaa.

Eversti merkitsi runotytön itselleen jo hyvin nuoresta lähtien. Hän oli 28 vuotta vanhempi kuin kirjailija, joka meni naimisiin toisen miehen kanssa, mutta jatkoi suhdettaan Everstin kanssa. Sota-aikana hän oli kirjassa Everstin sihteeri ja mm. merkkasi listoihin kuolleiden nimiä. Hän oli opiskellut opettajaksi ja määrättiin välillä syrjäkylille opettajaksi. Eversti löysi tiensä myös kouluille.

Olin keriny pittää Hirttojärvessä koulua kolmisen viikkoa ko joku koputti keskellä yötä minun pienen opettaja-asunon klassiin. Se oli Eversti. Mie päästin sen sisäle. Menimä suohraan sänkhyyn ja naima yläkuun loistheessa aamuyöhön asti niin että Everstin asetakin saumat vain reppeilit.

Everstin vaimo kuoli ja kirjailija otti eron ensimmäisestä miehestä ja he elivät aikansa avoparina, kunnes sotien jälkeen menivät naimisiin. Siinä vaiheessa sota oli siirtynyt perheväkivaltaan, pettämiseen ja kirjailijan lopulliseen alistamiseen. Yhteiselämää ja väkivaltaa oli kestänyt liian pitkään, Everstinna sairastui henkisesti ja lopulta pääsi hoitoon. Ja vihdoin ymmärsi erota miehestään.

Kerran mie kysyin Everstiltä, että miksi se kiuttaa minua ja suoranaisesti yrittää tappaa minut harva se kuukausi. Siihen se vastasi, että sitä ruoskii ketä rakastaa.

Everstinnan punainen kansikuva ja kansikuvassa oleva kirjailijan nimi ristissä kuvaavat punaista natsilippua, jossa oli valkoinen hakaristi. Rosa Liksom on kirjoittanut Everstinna teoksessa hyvin aikakauden yhteiskunnalliset tapahtumaketjut varsinkin sota-aikoina ja sen jälkeen, minkälaiseksi Suomi muuttui ja mitä mieltä vahva Eversti oli muutoksesta. Everstinna itse oli lapsena ja nuorena hyvin itsenäinen ja itsepäinen ja haki vahvaa johtajuutta ihanteekseen ja sai sellaisen Everstistä, mutta se rakkaus johtajuuteen muuttui särkyneiksi unelmiksi. Se vain on niin uskomatonta, että naiset jäävät tällaisiin hakkaajamiehiin kiinni. Ajatellaan, että se oma rakkaus parantaa miehen tavat, paskat parantaa. Onneksi Annikki pääsi lopulta eroon siitä ihmishirviöstä.

Rosa Liksomia haluan kiittää Everstinnasta, jonka aihe oli minulle vaikeimmasta päästä jo tuon natsi-ihannoinin vuoksi, siihen lisättynä naisia hakkaava narsistimies. Totuus on usein tarua ihmeellisempää, tässä tapauksessa totuus on tarua pahempaa. Ilman Liksomin rehevää teksti-iloittelua kirja olisi ollut huomattavasti synkempi. En voi sanoa tykänneeni Everstinnasta, sillä en pysty ihannoimaan natsisaksaa ja perheväkivaltaa missään muodossa. Ilman Liksomin tekstiä, rehevää ja niin iholle kiinni käyvää tekstiä, joka nosti kirjan tarinaa ylöspäin kaikesta siitä saastasta ja mustuudesta, haki iloa, suorastaan kannatteli lukumatkaa, en pitäisi kirjasta. Liksom on vain niin huippulahjakas kirjailija, että tällainenkin todella ruma tarina, joka valuu verta ja eritteitä, muuttuu hänen kirjoittamana luettavaksi kirjaksi. Tähdet annan Rosa Liksomille.

Rosa Liksom, Everstinna *****

Like 2017

s. 195

Liksom Rosa: Hytti nro 6  (Finlandiapalkinto 2011)
Liksom Rosa: Väliaikainen