perjantai 22. syyskuuta 2017

Pekka Matilainen: Miniatyyrimaalari

Santini oli hänen ja muiden humanistien vannoutunut vihamies, leppymätön fanaatikko, joka etsimällä etsi uskon vihollisia. Jo yksi inkvisiittorin korviin kantautunut varomaton sana saattoi johtaa vakaviin seuraamuksiin.

Historiallisten jännäreiden ystävät pääsevät Pekka Matilaisen 1400-luvulle sijoittuvan teoksen Miniatyyrimaalarin mukana keski-aikaiseen Roomaan ja sen kaduille sekä tarkastelemaan elämänmenoa ajassa, josta puuttuvat tyystin digiajan kiihkeä elämänrytmi. Me lukijat pääsemme nauttimaan ajasta, jolloin kirjat kirjoitettiin ja kopioitiin käsin, sekä hyvässä lykyssä vielä kuvioitiin miniatyyrimaalauksin. Kirja sisältää faktatietoa ja henkilöitä, jotka ovat eläneet tuona aikana, mutta tarina on fiktiota.

Kirjan päähenkilö on miniatyyrimaalari Toni, joka pystyy myös kopioimaan kirjoja, mutta koska on vasenkätinen, kopioiminen on hidasta, joten hän on siirtynyt maalariksi. Kirjan alussa Toni on matkalla Baselista Alppien yli Roomaan ja toiveissa olisi päästä maalariksi Vatikaaniin. Kirjan kansikuvasta näkee miten Toni matkustaa, ja että hänellä on mukanaan vain miniatyyrimaalaustarvikelaatikko.

"Tuolla on heidän Valehtelijoiden klubinsa. Siellä he istuvat harva se ilta ryyppäämässä, kertomassa likaisia juttuja ja puhumassa pahaa kaikista, ei edes paavia säästetä. Tulet varmasti viihtymään."

Paavin pesti Vatikaanissa oli yhtä huojuva kuin tämän päivän kunnanjohtajien paikat Suomessa. Parhaimmillaan oli vallassa useampikin paavi, ja taustajoukkojen vahvuudesta riippui, kuka pysyi paavinistuimella pisimpään. Vihollisia ja urkkijoita riitti jokaiselle, humanisteille, taiteilijoille ja uskonmiehille, joiden jokaisen kannatti luottaa vain itseensä, sillä vihollisella saattoi olla ystävän kasvot. Myrkytykset ja muut kuolemanaiheuttajat tulivat kirjassa tutuksi niin päähenkilölle kuin lukijallekin. Kirjassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, jota Tonikaan tuskin uskoi aiemmin mahdolliseksi. Roomassa oli myös muuan nainen, johon nuori Toni rakastui vuosia sitten. Tutustuessaan Roomaan Tonin ajatuksissa liikkui vain, että näkisi edes vilauksen kyseiseisestä naisesta, johon vieläkin tunsi vetoa.

"Vai siksi sinä käyt niin usein Santa Marian kirkossa. Minä kun luulin, että kävit siellä vakoillaksesi minua", hän sanoi huvittunut sävy äänessään. Siitä ja hänen hymyilevästä ilmeestään päättelin hänen kiusoittelevan minua.

Rooma ei sittenkään ollut 1400-luvulla kovin iso kaupunki, joten Toni tapasi tuttujaan ja sai uusia ystäviä, mutta myös vihollisia. Vatikaanissa oli eräs antiikin aikainen käsikirjoitus, jonka olemassaolo oli jo vaatinut uhreja. Olisiko Tonista kopioimaan ja kuvittamaan kyseinen käsikirjoitus, josta salainen mesenaatti olisi valmis maksamaan huomattavan summan rahaa. Toisaalla suuri rahasumma ja salailu, toisaalla inkvisiittori Santini, jonka kiduttamat ihmiset asuivat salaisissa maanalaisissa luolissa, koska muuten edessä olisi kiduttava kuolema. Loppua kohden Tonin ja Santinin välinen piinaava piiloleikki oli kihelmöivän jännittävä tapahtuma. Uskomaton historiallinen jännitysseikkailu Roomasta. Suosittelen.

Pekka Matilainen, Miniatyyrimaalari *****
Atena 2017
s. 415
Historia
Jännitys


Kuvassa Pantheonin katto ja siinä oleva reikä. Kirjan päähenkilö vieraili myös tässä kirkossa, joka aiemmin palveli muuta kuin kristinuskoa. Kävin itse Pantheonissa elokuussa 2017. Kirja toi mukavasti mieleen Rooman matkan nähtävyydet. Maanalainen Rooma jäi kiehtomaan mieltä, ehkä seuraavalla kerralla sitten sinne tutustumaan.

6 kommenttia:

  1. Mainio postaus ja Sinulla vielä sisältäpäin perspektiiviä Roomankävijänä asiaan:) Matilainen on taitava! Tämä maalari on lumoava ja suurella perehtyneisyydellä kirjoitettu teos, jota en olisi millään hennonnut laskea käsistäni, vaikkakin itse taiteilija oli jo aikaa sitten päivän päätteeksi sulkenut ja lukinnut työkammionsa ovet ja omat silmätkin puolestaan raukeina luppasivat uniajan tultua reippaasti ylitetyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka :)
      Kyllä niitä Rooman 35 asteen helteitä on ikävä :) Rooma on paikka, jonne haluaisin lähteä heti uudestaan, sillä nyt paikan nähtävyyksiä pääsi vain hiukan näkemään. Ehkä valitsemme hieman viileämmän ajankohdan seuraavalla kerralla.
      Tuo Pantheon oli hieno paikka. Roomassa kun käveli, niin aivan yks kaks oli jokin nähtävyys edessä ja todella hienoja suurella rahalla ja varmasti orjatyövoimalla tehtyjä nähtävyyksiä. Jokainen paavi on halunnut jättää merkkinsä kaupunkikuvaan.
      Minä olen historiafriikki ja tämä kirja osui siihen historiakategoriaan mistä minä tykkään.

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Kiitos vinkistä Mai, tämä Matilaisen uusi romaani on jäänyt minulta huomaamatta, se täytyy pikimmiten saada & lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :)
      Suosittelen tätä kirjaa varsinkin sinulle, kun olet viihtynyt Roomassa pitkään. Historiaa ja jännitystä :)

      Poista
  3. Tämä on kyllä mielenkiintoinen! Olen lukenut Matilaiselta yhden renessanssia käsittelevän tietokirjan ja hyllyssä odottelisi edellinen romaani Kupoli. Miniartyyrimaalari on myös lukulistalla. Kiitos tästä, Mai! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3
      Minulla on Kupoli lukematta, mutta aikomus on lukea. Miniatyyrimaalari on itsenäinen jatkokirja edelliselle kirjalle, joten hieman harmittaa, kun en tiennyt sitä. Olisin lukenut silloin Kupolin ensiksi ;)

      Poista