keskiviikko 29. marraskuuta 2017

John Green: Kilpikonnan kuorella


Tässä vaiheessa en enää välitä siitä, miksi joku pitää minusta. Olen vain niin pirun yksinäinen. Tiedän että se on säälittävää. Mutta silti.

Yllä oleva lainaus on John Greenin nuorisokirjasta Kilpikonnan kuorella. Lainaus on päähenkilön Azan kaverin kirjoittama tekstiviesti. Kaverin isä on hävinnyt ja jotenkin siinä kävi niin, että Aza lupasi tyttökaverilleen Daisylle, että he etsisivät miestä, koska siitä oli luvassa iso löytöpalkkio. Sitten juttu kääntyikin toisinpäin, kun Azan piti luvata isänsä kadottaneelle kaverille, että ei tutki enää tapausta, mutta sitten kaverin pikkuveli pyytämällä pyysi, että Aza jatkaisi tutkimusta. 

Aza on lukiossa opiskeleva tyttö ja hänen päässä pyörivät muutkin asiat liioitteluun asti. Hänellä on pakko-oireita. Kiinnostuin kirjasta juuri sen vuoksi, miten Green kirjoittaa tarinan pakko-oireisesta ihmisestä. Paras Greenin kirjoittama kirja on nimittäin hänen syöpäsairaista nuorista kirjoittama kirja Tähtiin kirjoitettu virhe. John Green onnistuu hyvin tuomaan esille sairaan nuoren ajatukset ja käyttäytymisen. Hän onnistui hyvin myös Kilpikonnan kuorella kirjan Azan pakko-oireiden kuvailussa. Kirjan nimi on mielestäni onnistunut ja löytyy myös tekstistä.

Kuluu kaksi tai viisi tai kuusisataa minuuttia, ja sitten mieleesi juolahtaa: Hei, sainkohan kaiken mädän ulos? Oliko haavassa mätää vai oliko se vain hikeä? Jos se oli mätää, haava pitäisi ehkä puhdistaa uudestaan.
Kehä kiristyy samalla tavalla loputtomasti.

Aza pelkää bakteereja ja niiden aiheuttamia sairauksia, jopa kuolemaa. Hänen ajatuksensa jäävät pyörimään samaan kohtaan ja tarvitaan kavereita herättelemään hänet. Azan pakko-oireet alkoivat lapsuudessa ikävän tapahtuman jälkeen. Hän käy terapiassa ja syö lääkkeitä, mutta on pystynyt käymään koulua samaan tahtiin ystäviensä kanssa. Hänellä on yksi hyvä tyttökaveri. Seurustelua hän ei voi kuvitellakaan, koska siinä vaihdetaan liikaa bakteereja. Kunnes hän tapaa Davisin uudestaan.

Hän huomautti useammin kuin kerran, että meteoriparvi oli pilvisellä taivaalla, vaikka emme voineet nähdä sitä. Ketä kiinnostaa, voiko hän suudella? Hän pystyy näkemään pilvien taakse.

Kirja on rakkauskirja, se on myös ystävyyskirja ja kirja on kertomus Azasta, joka ei voi hyvin. Pakko-oireilu kiihtyy kirjan edetessä. Sitä kuvaa kirjan kansikuvan syöksykierre. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää Azan pahenevia oireita. Sitten tapahtuu jotakin mikä pakottaa Azan pysähtymään ja lepäämään. Oikeassa elämässä parantuminen ei tapahdu noin nopeasti, joten siitä voi saada väärän käsityksen. Kaksi viikkoa olisin vaihtanut kahteen kuukauteen. Lääketieteelliset kysymykset olisi helppo tarkistaa. Tarina on viihteellinen ja huumoria siihen tuo Azan hyvä ystävä Daisy, joten kirjasta löytyy myös keveyttä. Kirjan loppu oli sekava ja kirjan olisi voinut lopettaa jo aiemmin.

Ja ihminen jatkaa elämäänsä, olipa virta myötäinen tai vastainen.

John Green, Kilpikonnan kuorella ***
Suom. Helene Bützow
Wsoy 2017
s. 262
Turtles All the Way Down 2017

2 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä. Kiva kun luet nuortenkin kirjoja. Minulta ovat ne jääneet kokonaan, vaikka olisi varmasti ihan hyvä välillä lukea niitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään nuorten kirjoista. Olen kiinnostunut kaikenikäisten kirjallisuudesta. Sellainen rankka sotakirjallisuus tai huippuscifikirjallisuus eivät oikein innnosta eikä kauhu. Eläydyn toisinaan liikaa kirjoihin ja tapahtumat voivat viedä unet tai sitten näen kauhu-unia.
      Onneksi kirjoja on monenlaisia :) Suosittelen lukemaan nuorisokirjojakin :)

      Poista