Kirjoitan Ruskeat Tytöt tietoisesti
isoilla alkukirjaimilla kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että haluan sinun
huomaavan ne. Ne ovat rakentamani majakat, joiden avulla navigoin luoksesi
pimeässä yössä ja joiden toivon valaisevan myös sinun tietäsi, minne tahansa
menetkin.
Suomalainen
Koko Hubara on kirjoittanut kirjan Ruskeat
Tytöt, koska toivoo lukijoiksi juuri sellaisia kuin hän itsekin on – ruskea
tyttö. Tosin se ei ole koko totuus Koko Hubarasta, sillä hän on myös äiti ja
hänen äitinsä suku, Koko ja Kokon tytär ovat syntyperäisiä suomalaisia. Koko
peri isältään ruskean värinsä ja juutalaisuuden, mutta hän olisi halunnut periä
valkoisen äitinsä vaaleuden. Miksi?
Miksi siitä pitää keskustella Suomessa, jossa olemme kaikki tasa-arvoisia
suomalaisia. Näinhän ei ole, vaan suomalaisten joukossa on myös runsaasti rasisteja
ja rasismia.
Koko
Hubara on pienestä asti saanut kuulla rasistisia huutoja ja kokea ihmisten
inhottavaa käytöstä. Tämä edesauttoi pakko-oireiden ja syömishäiriön
syntymistä. Rakastavat vanhemmat ja hyvät ystävät sekä ihanat siskot sekä
monikulttuurinen suku ovat olleet Kokon apuna matkalla ruskeaksi tytöksi,
tytöksi, joka voi olla tukena vastaavaa kohtelua kokeneille ruskeille tytöille.
Kun käytän sanaa Ruskeat Suomen
kontekstissa, tarkoitan myös esimerkiksi Mustia ihmisiä, venäläisiä,
virolaisia, itäeurooppalaisia, romaneja ja saamelaisia – kaikkia sellaisia
ryhmiä, joille ei ymmärtääkseni suoda tilaa olla valkoisia tai suomalaisia tai
normi.
Koko
Hubara on Ruskeat Tytöt – blogin perustaja, kirjoittaja ja kääntäjä. Ruskeat Tytöt – esseekokoelma on hänen
esikoisteoksensa, jossa keskustellaan ruskeasta suomalaisuudesta. Osa
kirjoituksista on jo otettu esille blogissa.
Kirjoitan tätä blogipostauskenttään,
sydän murskana ja silmien takana itku, joka ei enää edes tule ulos. Minä haluan
tietää, miksi minä olen painajainen. Mikä se painajainen on.
Ruskeat Tytöt
on keskustelunavaus sille, minkälaista on elää Suomessa ruskeana tyttönä tai
ruskeana poikana tai ylipäätään muuna kuin vaaleaihoisena suomalaisena. Kirja
on myös paljon muuta, ja siinä tulee esille Kokon elämä kokonaisuutena, oman
identiteettinsä löytäneenä ihmisenä. Kirjoittajalla on myös huumoria, joten
kirja ei ole synkkää monologia, vaan koukuttavaa ja sujuvaa tekstiä itkuineen
ja nauruineen.
Ruskean Tytön
takaa löysin sydämellisen ja ajattelevan ihmisen, jolla on empatiakykyä
heikko-osaisia ja vähemmistöön kuuluvia kohtaan. Suosittelen kirjaa jokaiselle
lukijalle sukupuoleen ja ulkonäköön katsomatta. Koko Hubaran löytää myös blogistaan,
jossa pohditaan ajankohtaisia asioita laajalla katsantokannalla. Blogista
löytyy myös mm. kirja-arvosteluja, sillä hän on intohimoinen lukija. Ruskeiden Tyttöjen sivuilla on myös
viitteitä eri teoksiin, ja teos, joka vaikutti häneen syvällisesti oli Toni
Morrisonin Sinisimmät silmät.
Aina kun kävin kirkossa ja synagogassa,
rukoilin salaa ja pelkästään, että saisin siniset silmät, sellaiset harmaat ja
eleettömät kuin kauniilla äidilläni, ja että minulla ei olisi enää tarvetta
silmälaseille niin kuin ei hänelläkään. Minulla oli säälittävä fantasia. Että
näyttäisin äidiltäni. Koska kukaan ei koskaan uskonut, että hän on oikeasti
äitini.
Koko
Hubara, Ruskeat Tytöt *****
Like
2017
s.
236
tunne-esseitä
Osallistun
kirjalla Marikan Naisen
tie-lukuhaasteeseen.
Tunne-esseitä on hyvä määritelmä tälle kirjalle.
VastaaPoistaLuin kirjan jokin aika sitten. Pitääpä käydä tutustumasssa blogiinkin.
Kirjasto oli määritellyt nämä tunne-esseiksi, ja minustakin se oli oikea määritelmä kirjalle. Onkohan tämä nyt ensimmäinen kirja, joka on tehty blogipostauksista, oikean blogin postauksista. Olisi mukava tietää.
PoistaKiinnostavasti kirjoitettua tekstiä, jossa omaa elämää ja yhteiskunnan tapahtumia sopivasti sekoittaen mukana.