sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Veera Salmi: Saari


Hei,
Onneksi tavoitin sinut, saatat hyvinkin olla etsimäni henkilö. Jos et ole, saatan etsiä ystävääsi, joten antaisitko tämän hänelle. Lue kirje rauhassa loppuun, ymmärrät pian keitä minä etsin.

Veera Salmen nuortenkirjassa Saari matkataan mm. Hansaman, Malalan, Morriksen ja Edisonin matkassa. Kirja on mielikuvituksellinen seikkailutarina ja elämässäpärjäämiskamppailu noin 15-vuotiaana. Yksinäiset lapset, jotka ovat kokeneet elämässä ylitsepääsemättömiä ongelmia, on kirjan yksi teemoista, toinen on ystävyys, kolmas on muiden samankaltaisten auttaminen ja neljäs kadonneet lapset.

Joskus kauan sitten, olin kai vasta viisivuotias, aloin haaveilla Saaresta. Kerroin siitä iltaisin itselleni tarinoita. Piirtelin karttoja, kuvittelin itseni sinne, auringonpaahtamaan riippumattoon, apinat hyppimässä iloisesti ympärilläni.

Kirjan päähenkilöt ovat tavalla tai toisella traumatisoituneet ja kaipaavat muutosta omaan elämäänsä kaukana vanhemmista, koulusta, kenties kiusaajista jne. Nämä elämän kaltoin kohtelemat lapset lähtevät hauskalle seikkailulle, mutta seikkailu muuttaa muotoaan koko ajan, kuten elämäkin. Kaukana pois ihmisten silmistä, aikuisten valvonnasta ja järjestyksestä, voi myös tulla ongelmia.

Veera Salmi on lähtenyt pohtimaan kirjassaan suuria asioita, jotka koskettavat murrosikäisten maailmaa. Lähtöajatus voi olla mainio, mutta mitä sitten tapahtuu, voi olla huonompi juttu. Kirjan loppu on kuitenkin hyvin valoisa, joten nuorilla on sittenkin toivoa paremmasta maailmasta.

Aiheena lasten katoaminen on tuttua, sillä jatkuvasti etsitään kadonneita nuoria ja lapsia myös Suomessa. Uskon, että jokaiselle vanhemmalle on helpotus, kun lapsi tai nuori löytyy. Toivoisin, että ongelmiin puututaan yhdessä lapsen tai nuoren kanssa. Ongelmakäyttäytymiseen tarvitaan usein muita keinoja kuin rangaistukset. Vanhempien käytös lapsiaan kohtaan on monesti kurjaa. Koti voi olla ikävin paikka maailmassa lapselle.

Saari kosketti minua henkilökohtaisella tasolla, koska ystäväni katosi yllättäen, kun olimme nuoria. Onneksi hän oli mennyt isovanhempansa luokse eri paikkakunnalle. Takana oli vuosien pahoinpitely kotona, joka jatkui vielä lukiossa. Tämä tapahtuma lopetti pahoinpitelyt, koska siitä tuli julkista. Tiesin pahoinpitelystä ja olin kertonut siitä kotona, mutta vanhempani eivät tehneet lastensuojeluilmoitusta. Kuka uskoo lasta tai nuorta. Ja se pahoinpidelty lapsi tai nuori, hänellä on ikuiset arvet sielussa.

Veera Salmi, Saari *****
Otava 2018
s. 348
Nuortenkirja
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Rita A6. toukokuuta 2018 klo 16.45

    Hyvät teemat on kirjassa ja painavaa asiaa. Hienoa että esittelit ♥️ Oikein sydämeni sykähti tekstiäsi lukiessa koska muistin että tällä viikolla tulin auttaneeksi ja tukeneeksi yhtä murrosikäistä jolla on ongelmia. Niiden laadusta en ole perillä mutta huomasin hänen käytöksestään että hän arvosti kun annoin hänelle huomiota ja olin ystävällinen. Jatkan samaa kun näen hänet ensi viikolla. Kiitos Mai. 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso7. toukokuuta 2018 klo 15.20

      Kiitos Rita 🌹
      On niin surullista, että vanhemmat kohtelevat omia lapsia huonosti. Lapset ja nuoret tarvitsevat myös ulkopuolisten aikuisten huomiota ja aikaa. Keskustelu lasten kanssa voi auttaa kipeissä tunnoissa, joten hienoa, että juttelet nuoren kanssa. Vuosia sitten kuulin, että eräs poika sai naapureilta ruokaa, koska kotona ei ollut. He pukivat myös pojalle omien lasten vaatteita, koska hän oli yleensä huonosti puettuna ulkona. Olen myös työelämässä huomannut, että viikonlopun jälkeen lapsilla on tosi kova nälkä.

      Poista
    2. Rita A8. toukokuuta 2018 klo 8.34

      Minäkin olen kuullut tuosta että joillakin lapsilla on maanantaisin kauhea nälkä. Minun äitini oli lapsena nälkäinen, mutta kun opettaja antoi ruokaa, äitini kasvatusvanhemmat suuttuivat siitä hirveästi. Avun vastaanottaminen ei aina ole ongelmatonta. Nuo on raskaita juttuja, mutta tehdään parhaamme omalla tahollamme. Hyvää tiistaita sinulle 🍀

      Poista
    3. Mai Laakso8. toukokuuta 2018 klo 18.07

      Lapset sanovat monesti maanantaisin, että on siksi kova nälkä, kun kotona ei ollut mitään ruokaa. Tämähän ei välttämättä pidä paikkaansa. Eräs tyttö söi joka päivä uskomattomia määriä ruokaa kokoonsa nähden ja kun juttelin äidin kanssa, niin äiti sanoi, että tyttö ei syö kotona mitään ruoka-aikoina. Olen kyllä sitä mieltä, että lapsille pitää olla ruokaa oli se sitten kotona, päiväkodissa tai koululla ja ei se nyt haittaa, jos naapuritkin syöttää. Minusta oli vaan kiva, kun omilla lapsilla oli kavereita syömässä. Kun olivat nuoria, ruokaa meni kyllä tavattomasti. Heistä on tullut aika sosiaalisia, onneksi.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)