maanantai 27. elokuuta 2018

Leïla Slimani: Kehtolaulu


Ei paperitonta, siitä me kai ollaan samaa mieltä? Siivoojan tai maalarin kohdalla se ei haittaa. Täytyyhän ihmisten tehdä työtä, mutta lastenhoidossa se on liian vaarallista. En halua meille ketään, joka pelkää hätätilanteessa soittaa poliisille tai mennä sairaalaan. Eikä sitten liian vanhaa, eikä hunnutettua eikä tupakoitsijaa. Tärkeintä on, että hän on reipas ja palvelualtis. Ja tekee työnsä niin että mekin päästään töihin.

Marokkolais-ranskalaisen Leïla Slimanin Kehtolaulun pariskunnalla on kaksi pientä lasta ja he ovat päättäneet palkata kotiin lastenhoitajan. Lasten äiti Myriam päätti palata työelämään takaisin, sillä hän oli asianajaja ja kotiäitiys ei vain ollut hänen juttunsa. He laativat etukäteen listan minkälainen heidän lastensa hoitajan pitäisi olla. Louisen astellessa heidän kotiinsa Myriam ja perheen tytär Mila ihastuivat hänen käytökseensä. Alussa kaikki sujui hyvin. Paulin ja Myriamin tullessa kotiin asunto kiilsi puhtauttaan, vaatteet oli pesty, astiat tiskattu ja ruoka odotti valmiina. Lapset oli hyvin hoidettuja, puhtaita ja iloisia.

Pinnan alla kuitenkin kuohui. Päällepäin kaikki oli hyvin ja koko perhe uskoi ja luotti Louiseen. Louise oli itsekin tyytyväinen, vaikka hänen asunnolleen oli pitkä matka. Pariisi oli iso kaupunki ja halvimmat asunnot sijaitsivat kaukana keskustasta. Louiselle tulikin tavaksi jäädä ainakin parina päivänä viikossa nukkumaan perheen sohvalle. Paul ja Myriam olivat tyytyväisiä, että saivat rauhassa tehdä ylitöitä ja mennä töiden jälkeen lasilliselle ystäviensä kanssa.

Leïla Slimanin Kehtolaulu sai vuonna 2016 Ranskan arvostetuimman Goncourt -kirjallisuuspalkinnon. Kirja pureutuu vanhemmuuteen, yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja valtasuhteisiin. Kirjan alussa kerrotaan tarinan juoni, joten se ei ole missään vaiheessa yllätys, että mitä tapahtuu. Tarinassa halutaan kertoa miksi tällaista tapahtuu ja mitkä syyt aiheuttavat tällaisia tekoja.

Vaikka Louisella on koko elämä retuperällä, niin silti hän ei saanut minulta sympatiapisteitä. Perheen vanhemmat, Paul ja Myriam, kuvataan itsekeskeisinä työnarkomaaneina, jotka hyvin huolettomasti ohittivat ongelmat ja varoitusmerkit, joita alkoi esiintyä yhä enenevissä määrin.  Kehtolaulu on hyvin hallittu kokonaisuus psykologisista pintaväreistä ja syvemmistä virtauksista, jotka keikuttivat kehtoa epätahtiin.

Sydän on paatunut. Vuodet ovat muodostaneet sen pintaan paksun ja kylmän kuoren, niin että sen sykettä hyvä jos kuulee.

Leïla Slimani: Kehtolaulu ***
Suom. Lotta Toivanen
Wsoy 2018
s. 237
Chanson douce 2016

14 kommenttia:

  1. Olen tätä jo vähän pyöritellyt töissä käsissäni, että pitäisiköhän lukea, mutta jostain syystä epäröin. Aika rankka alkuasetelmahan tuossa tosiaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka alkuasetelma, mutta muuten kirja kertoo miten siihen on päädytty. Aika julmaa touhua.

      Poista
  2. Tämä on todella kiinnostava kirja! Se on ehdottomasti lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä ollut kirja, jota ollen odottanut koko syksyn, siitä asti, kun bongasin sen kirjakatalogissa.

      Poista
  3. Erinomaiset teemat nuo vanhemmuus, eriarvoisuus ja valtasuhteet.
    Kuulostaa loistoteokselta ♥ palkinnostakin päätellen.
    Mielenkiintoinen esittely, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Kirjailijan ensimmäinen kirja voitti Marokossa parhaan kirjan palkinnon ja toinen kirja Ranskan parhaan kirjan palkinnon. Taidamme kuulla vielä tästä kirjailijasta, kirjat ainakin ovat voittaja-ainesta. Toivon myös, että ensimmäinenkin kirja suomennetaan.

      Poista
  4. Olen varannut tämän kirjan, mutta taidan sittenkin jättää. Aihe ei ehkä ole minun. Upea tuo Carverin runositaatti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ethän voi tietää sitä ennen kuin luet kirjan.

      Olen rakastunut Carverin runoihin <3

      Poista
  5. Tiukka teos, jonka jännite on vahva ja tyyli hyvin toteava. Kiinnostavaa luettavaa, muttei kuitenkaan nyrjäyttänyt mieltä sijoiltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, samaa mieltä. Ehkä kirjan toteava ja avoin sekä pelkistetty kirjoitustyyli loi tunnelman kirjalle. Kyllähän tämä voisi olla totta. Yhteiskunnallinen sanoma on selvästi esillä.

      Poista
  6. Juuri luin ja postasin (väsyneenä muuten tulee aina liian pitkä postaus, olen huomannut, ei jaksa tiivistellä). Samaa mieltä kuin Suketus, jännitettä on ja pohdittavaa herää, mutten ihan täysillä lähtisi hehkuttamaan, jää hieman kaukaiseksi monesta hienosta ominaisuudestaan huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on väittämä kirja on voittanut Ranskan parhaimman kirjan tittelin, joten ihmettelen, että mihin se parhaus on hävinnyt matkan varrella Ranskasta Suomeen?

      Poista
  7. Moikka! Sain tämän juuri luettua ja noh, nopsasti tuli luettua ja periaatteessa tykkäsin, vaikka sitten kuitenkin jotain jäin kaipaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle päätapahtuman esilletuonti heti alussa oli järkytys. Teksti oli hyvin hiottua, mutta se jokin jäi puuttumaan.

      Poista