perjantai 31. tammikuuta 2020

D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (Klassikkohaaste 10)



Elettävä on, vaikka taivaita putoaisi kuinka monta. Kutakuinkin tällainen oli Constance Chatterleyn tilanne. Sota oli rysäyttänyt katon hänen päällensä. Ja hän oli käsittänyt, että kun elää niin oppii. Hän avioitui Clifford Chatterleyn kanssa vuonna 1917, jolloin Clifford oli kotona kuukauden lomalla. He viettivät kuukauden mittaisen kuherruskuukauden. Sitten Clifford lähti takaisin Flanderiin: tullakseen kuuden kuukauden kuluttua laivatuksi jälleen Englantiin kutakuinkin pirstaleina. Constance, hänen vaimonsa, oli silloin kaksikymmentäkolmevuotias, ja Clifford kahdenkymmenenyhdeksän.

D. H. Lawrencen (1885-1930) maailmankuulu klassikkoteos Lady Chatterleyn rakastaja alkaa ensimmäisen maailmansodan raunioista. Constance Chatterleyn eli Connien miehestä tuli melkein saman tien baronetti, sir Clifford, ja Conniesta lady Chatterley, sillä miehen suvussa tapahtui kuolemantapauksia. Pari muutti asumaan Cliffordin hoitojen jälkeen sukukartanoon, Wragby Halliin, joka sijaitsi savuisessa Keski-Englannissa. Nuoresta Conniesta tuli halvaantuneen miehensä hoitaja, sillä mies ei huolinut muita hoitajia.

Connien toisena talvena Wragbyssa hänen isänsä sanoi: ”Connie, toivottavasti sinä et anna olosuhteiden pakottaa itseäsi semi-impeyteen.”

Semi-impeys eli puolineitsyys oli tullut Connien osaksi, koska mies oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin. Connien perhe oli hyvin huolissaan hänestä, sillä miehensä hoitaminen ei sopinut Connielle. Lisäksi he elivät hyvin eristäytynyttä yläluokkaista elämää. Kartanossa vierailivat etupäässä Cliffordin naimattomat yläluokkaiset mieskaverit, jotka yrittivät olla, kuten Connieta ei olisi ollut olemassakaan.

Aika kulki eteenpäin. Tapahtuipa mitä tapahtui, mitään ei tapahtunut, koska hän oli niin ruhtinaallisesti vailla kontaktia. Hän ja Clifford elivät ideoissaan ja Cliffordin kirjoissa. Hän kestitsi… talossa oli aina väkeä. Aika kulki niin kuin kello kulkee, se olikin puoli kahdeksan eikä puoli seitsemän.
Connie kuitenkin huomasi tulevansa yhä rauhattomammaksi. Hänen kontaktittomuudestaan kumpusi rauhattomuutta, joka alkoi riivata häntä hulluuden lailla.

Connie oli saanut mieheltään luvan ns. hoitaa seksuaalisuutensa, mutta salassa. Kotikartanossa se oli vaikeaa, mutta välillä tuli aikoja, jolloin Connien tilanne helpotti.

Mies nosti seisahtuessaan hattuaan, paljasti tuuhean, miltei vaalean tukkansa. Hän tuijotti Connieta suoraan silmiin, rävähtämättömällä, pelottomalla, persoonattomalla katseella, ikään kuin haluten nähdä minkälainen Connie oli. Hän sai Connien tuntemaan itsensä ujoksi. Ujosti hän kumarsi miehelle päätään, ja mies vaihtoi hatun vasempaan käteen ja kumarsi hänelle hienokseltaan, kuin säätyläismies; mutta sanomatta yhtään mitään.

Connie ja kartanon riistanvartija tapasivat ensimmäisen kerran, ja jo ensimmäisessä katseessa oli sähköä ilmassa. Ei ihan ensimmäisestä tapaamisesta alkanut heidän sykähdyttävä tarinansa, sillä Cliffordkin oli mukana pyörätuolissaan, mutta aika pian parin välille syttyi kuuma, aistillinen suhde. D. H. Lawrence kirjoittaa harkiten, mutta kuumottavasti parin yhteisistä tapaamisista. Nämä kohtaukset koettiin niin loukkaavina, että kirja sai julkaisuluvan Englannissa vasta vuonna 1960. Suomessa kirja julkaistiin vuonna 1950. Tänä päivänä kohtaukset eivät ole julkeita, eivätkä pornografisia, niin kuin ne julistettiin olevan ilmestymisvuonna 1928. Kirja julkaistiin ensimmäisenä Italiassa.

Mielestäni D.H. Lawrence kuvaa erittäin aistivoimaisen romanttisesti naisen ja miehen rakasteluja, jotka tapahtuivat ensimmäisen kerran riistamökin lattialla. Connie ei malttanut pysytellä pois miehen luota. Hän halusi lapsen. Cliffordkin oli luvannut ottaa suhteesta syntyvän lapsen sukukartanon perilliseksi. Mutta miten suhteen kävi? Kaikenlaista juonenkäännettä oli luvassa kirjan kuvioissa. Rakkaus ei ole helppoa edes fiktiokirjassa.

D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja on kiehtova kuvaus naisesta, joka kuunteli sydämensä ääntä seurauksista piittaamatta. Kirja on ilmestymisestään lähtien koettu vaarallisena ja kiellettynä kirjana. Kirjaa ovat saatelleet oikeusjutut ja julkaisukiellot maissa, jossa se on ilmestynyt. Ehkäpä juuri sen vuoksi kirjasta tuli maailman kuuluisin eroottinen klassikko. (kirjan takakansi)

Pidin valtavan paljon D. H. Lawrencen tyylistä kuvata ympäröivää luontoa ja sukukartanon maita. Hän kuvasi myös hiilikaivoksia, kaivostyöläisiä ja heidän olojaan. Tuo aika oli kaivos- ja koneteollisuuden kasvun aikaa. Kirjailija vastusti kirjan tekstissä teollistumista ja hän ennusti, että sadan vuoden päästä Englannissa olisi vain 10 000 asukasta, koska teollisuudesta seurasi niin paljon ympäristö- ja ilmasto-ongelmia, jotka olivat ihmisille vaarallisia. Kirjassa kuvattiin runsaasti kyseisiä ongelmia. Ihmiskatoennustus ei ole käynyt ainakaan vielä toteen, mutta ympäristö- ja ilmastokatastrofit ovat kasvaneet koko ajan. Vauvojen kasvatus tulevaisuudessa pulloissa, josta puhuttiin kirjassa, on käynyt toteen. Samoin ihmisten lentely avaruudessa. Kirjasta nousi runsaasti ajatuksia, jotka olivat tuohon aikaan utopistisia, mutta ajatusasteella. Sota oli myös ihan turhaa ja naurettavaa, ja nuo ajatukset olivat ihan järkeviä, kun takana oli ensimmäinen maailmansota ja toinen kolkutteli ovella. Mielenkiintoinen kirja kaiken kaikkiaan, josta ensimmäinen elokuva ilmestyi vuonna 1955.

Lady Chatterleyn rakastaja ei ole ainoa kirjailijan julkaisukiellossa ollut teos, sillä Women in love ilmestyi vuonna 1920 ja joutui julkaisukieltoon, koska se kertoi miehen rakkaudesta toiseen mieheen. Kirjailija oli siis Englannin varhainen modernisti ja radikalisti kirjallisuudessa. Hänen töitään sensuroitiin ja vääristeltiin, jonka johdosta kirjailija eli vapaaehtoisessa maanpaossa kuolemaansa asti. Kirjailija oli syvällinen pohtija ja ajattelija, joka nousee hyvin esille teoksesta Lady Chatterleyn rakastaja, välillä jopa paatoksellisesti. Ohitin kyllä reippaasti kyseiset paatokset. Aika oli miesten aikaa, johon kuului miehisyyden esille tuominen ja miehisten ajatusten painottaminen. Nykyaikana samaa löytyy vielä, ja länsimaissakin se näyttää lisääntyvän pelottavasti politiikan saralla, valitettavasti. Vastakkainasettelua ei sallittaisi, vaan sellaiset ajattelut yritetään tuhota naurettavina, varsinkin jos ne ovat naisten esittämiä.

D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja on historiallinen ja yhteiskunnallinen kirja, johon sisältyy maailmaa kohahduttanut eroottinen ja aistivoimainen avioliiton ulkopuolinen rakkaussuhde yläluokkaisen naisen ja alempisäätyisen riistanvartijan välillä. Tätä klassikkokirjaa oli nautinnollista lukea.

D. H. Lawrence, Lady Chatterleyn rakastaja
suom. Marja Alopaeus
Suuri suomalainen kirjakerho 1989
s. 336
Lady Chatterely´s Lover 1928
Ilmestyi ensim. kerran suomeksi Gummeruksen kustantamana 1950


Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 
5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter
6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 
8.  Timo K. Mukka: Tabu
9.  Hannu Salama: Juhannustanssit
10. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

Klassikkohaasteen vetäjänä toimi Raija Taikakirjaimet-blogista. Kiitokset vetäjälle.

14 kommenttia:

  1. Niin ajat muuttuvat. Nykyajasta katsottuna tämä kirja ei ole todellakaan julkea, vaan romanttinen ja kauniin eroottinen. Hieno kirja ja kaunis kirjoitus sinulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit. Tätä kirjaa oli ilo lukea ja siitä oli helppo kirjoittaa.
      Ajat muuttuvat, mutta toivottavasti eivät samanlaiseksi kuin tuohon aikaan. Miesten maailmaksi.

      Poista
  2. Olen lukenut tämän lukioluokilla, tietenkään en muista paljonkaan. Klassikkohaaste on hieno haaste innostaessaan lukemaan vanhoja helmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli hieno klassikkokirja, joka kertoi paljon ajastaan. Ajan moraalista kertoi jo se, että kirja julkaistiin Briteissä vasta 60-luvulla.
      Tämän kirjan voi lukea useammankin kerran.

      Poista
  3. Tämä on niistä klassikoita, joita en ole vielä lukenut. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään historiallisista kirjoista, ja englantilaisista kartanokirjoista. Tämä on kiinnostava kirja, suosittelen.

      Poista
  4. Olen lukenut tämän joskus teinivuosina, eli siitä on aikaa... muistelen pitäneeni kirjasta, mutta silloin meni kyllä kaikki missä vähänkään oli romantiikkaa mukana. Luulen, että uusintaluku voisi tuoda Ladyyn hieman uutta näkökulmaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Lady kestää aikaa. Todella hyvä klassikkokirja, jonka voi lukea useammankin kerran. Aika hyvä löytö omasta kirjahyllystä :)

      Poista
  5. Väliin on jäänyt tämäkin klassikko, ja olen tyytynyt filmatisointeihin. Erittelit kirjaa kiinnostavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. En ole nähnyt yhtään filmiä kirjasta, mutta katson kyllä, kun tulee vastaan. Niin se maailma muuttuu, eikä tämän kirjan eroottiset kohtaukset vaikuta yhtään erikoisilta.

      Poista
  6. Olin kuvitellut tämän klassikon 1800-luvun tuotokseksi. Vähän pääsi yllättämään ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika miljöönä. Kuulostaa modernilta ja kiinnostavalta kirjalta. Tämä menee ehdottomasti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina <3
      Olihan tässä jonkin verran miesmäistä paatosta, mutta se sopi hyvin 1920-luvulle. Sodan jälkeen uskon, että moni halusi tuoda ajatuksiaan julki. Ehkä pahinta tuon ajan ihmisille oli kuitenkin ylittää yhteiskuntaluokat. Luokkayhteiskunta ei hyväksy rajojen ylitystä, saatikka, että nainen sen tekisi.

      Poista
  7. Tää vaikuttaa klassikolta, jonka iteki vois lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Laura lukemaan tämän klassikon. Näistä vanhoista sadan vuoden takaisista kirjoista voi poimia paljon tietoa arkielämästä, kulttuurista, vaatteista,jne.Englanti on ollut näihin päiviin asti jyrkkä luokkayhteiskunta. Jo syntymättömät lapset sijoitetaan tiettyyn luokkaan ja heidän elämänsä on suurin piirtein suunniteltu sen mukaan mihin luokkaan kuuluvat.
      Kirjailija on selvästi halunnut ravistella luokkayhteiskunnan rajoja.

      Poista