keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Hannele Törrönen: Väärin rakastettu - Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista



Kirja on tarkoitettu niille äideille ja isille, jotka elävät surussa, huolessa tai toistuvissa konflikteissa aikuisten lastensa kanssa.

Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen on kirjoittanut tietoteoksen Väärin kasvatettu aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa ongelmista, sillä ne ovat yleisempiä kuin tullaan edes ajatelleeksi. Vanhemmat ovat päättäneet kasvattaa eri tavalla omat lapsensa kuin omat vanhemmat ovat kasvattaneet heidät.Ei haluta toistaa vanhempien tekemiä virheitä, mutta sekään ei auta, konflikteja ja ongelmia tulee, vaikka niitä yrittää vältellä.

Läheiset ihmissuhteet tuottavat aina hankaluuksia. Kun lapsi kasvaa, hän hakee koko ajan tietä itsenäisyydelle. Murrosiässä yleensä räjähdellään ja haetaan omia vertaisryhmiä, missä etsitään itseä. Vanhemmat eivät hyväksy kaikkea mahdollista mikä liittyy itsenäistymiseen. Yleensä murrosikä aiheuttaa vanhemmille huolta ja murhetta, jos nuori ajautuu vanhempiensa mielestä väärään seuraan, tai aloittaa alkoholin ja viinan kokeilun, ongelmia voi syntyä mistä vain. Lapset ja nuoret muistavat vanhempiensa kasvatuksen, ja jos se on heidän mielestään mennyt väärin, ongelmat voivat siirtyä aikuisuuteen ja aiheuttaa konflikteja suhteessa vanhempiin.

Yleensä ihmissuhteissa, joissa on ongelmia, pitäisi molempien osapuolten pystyä katsomaan itseään peilistä ja kysymään itseltä, että mitä minä teen väärin suhteessa läheiseni kanssa. Yleensä aikuiset lapset tarvitsevat tilaa elää omaa elämäänsä. Vanhempi voi olla liian riippuvainen lapsistaan. Vanhempien pitää siis osata elää omaa elämäänsä, kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois.

Kun aikuisella lapsella on vakavia ongelmia, vanhemmat tarvitsevat aivan ehdottomasti asiallista tietoa ja paljon tukea jaksaakseen. Vanhempien syyllisyys on usein musertavaa ja sen hallinta on tärkeää, jotta vanhemmalla säilyy realistinen kuva lapsen tilanteesta.

Tietysti vanhemmilla on suru ja huoli aikuisesta lapsestaan, jos tällä on taloudellisia ongelmia tai päihde- ja/tai addiktio-ongelmia tai lapsella on mielenterveysongelmia. Törrösen mukaan vanhemman ei tulisi avustaa kuitenkaan päihde-elämää. Selvät rajat on tehtävä kyseisissä avustuksissa. Tosiasioita ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, eikä valehdella ja peitellä asioita.

Tosiasia on, että henkilön on itse havahduttava ongelmaansa, läheinen voi auttaa vain realiteeteista puhumalla, tukemalla hoitoon hakeutumista ja rajaamalla auttamisen niin, ettei vääristä lapsensa todellisuudentajua.

Hannele Törrösen Väärin rakastettu avaa silmiä vaietulle asialle, miten hankaliksi vanhempien ja aikuisten lasten välit voivat mennä. Lopulta voidaan kieltäytyä olemasta missään tekemisissä keskenään tai aikuiset lapset kieltävät vanhemmiltaan lastenlastensa seuran. Aikuisilla lapsilla voi olla monia ikäviä temppuja, miten he voivat kiusata vanhempiaan ilmoittaessaan heille esim., että et ole tervetullut kotiimme. Vanhemmat eivät välttämättä uskalla puhua mistään lastensa luona vieraillessa, ettei se herätä raivoa ja uusia konflikteja. Aikuinen lapsi taantuu helposti lapsen asemaan käyttäytyessään aikuisena ikävästi vanhempiaan kohtaan. Tämä roolileikki on usein alkanut jo lapsuudenkodissa, ja siitä on vaikea päästä ohi, jollei kumpikaan osapuoli tunnista tekevänsä väärin. Vanhemmat hyväksyessään aikuisen lapsensa kiukuttelun, ja aikuinen lapsi jatkaessaan kiukuttelua aina vanhempiensa seurassa.

Hannele Törrönen väittää Väärin rakastettu tietokirjassaan, että monen vanhemman ja aikuisen lapsen taistelun takana on paljon pettymystä ja pelkoa omasta kelpaamattomuudesta niin äitinä, isänä kuin lapsenakin. Välille syntyneitä aukkoja ja kipupisteitä on kuitenkin mahdollista paikata ja matka kohti ymmärrystä toinen toisiaan kohtaan on aina mahdollista. Hieno loppu. Yritetään ymmärtää toinen toisiamme.

Hannele Törrönen, Väärin rakastettu – Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista
Kirjapaja 2019
s. 184 + kirjallisuutta 3s.
Tietokirja

6 kommenttia:

  1. Erittäin hyvää asiaa. Jospa joskus tulisi sellainen aika että hyvään elämään, ihmissuhteisiin ja muuhun ihmisyyteen kasvettaisiin siin pienestä pitäen niin onnistuneesti että perhe ja ystävät olisivat kaikille rakkauden ja vankan mielenterveyden perusta. ❤️ Paljon pistän toivoa varhaiskasvatukselle, jonka uskoisin olevan Suomessa ihailtavaa. Mutta siitäkään ei ole ratkaisevaa apua jos kotona on ahdistavaa. Sukupolvet seuraavat toisiaan ja pahimmassa tapauksessa samat ongelmat toistuvat. Lisää keskustelua ja ravistelua psykologien taholta 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin perheet ovat tiukoilla, kun molempien vanhempien on oltava työelämässä. Perheelle jää vähän aikaa. Kun lapsilta kysyttiin eräässä tutkimuksessa, että mitä he haluaisivat tehdä vanhempien kanssa, niin selvisi, että ihan tavallisia asioita, yhdessä ruokailua, leikkiä ja telkkarin katselua. Lapset eivät halunneet vapaa-ajalle tiukkaa ohjelmaa. Vanhemmilla on väärä luulo, että pitäisi olla extraa joka viikonlopuksi ja lomaksi. Lapset haluavat rauhoittumista ja rentoa oleilua. Ehkä siitä kiireestä joka kestää koko viikon, pitäisi löysätä ja antaa tilaa hyvinvoinnille, unelle, hyvälle ruoalle, ilolle. Keinotekoinen ilon haku kaikesta kodin ulkopuolisesta huvituksesta ei välttämättä rentouta, vaan stressaa.

      Poista
    2. Hyvin puhuttu. Liika yrittäminen voi viedä täysin väärille urille vanhempien hyvistä aikomuksista huolimatta. Rento yhdessä olo voikin olla kaikkein mieluisinta lapsille ja aikuisille. 🧡

      Poista
    3. Kiitos Rita. Tässä kirjassa on paljon ajateltavaa. Kirjassa esitellään eri aiheita, mistä ongelmia syntyy. Kirjassa esitellään myös keinoja selvittää asioita. Tärkeä kirja.

      Poista
  2. Mai, olipa hyvä kirjoitus ja vakuuttava kirja. Niin totta, niin totta. Kaikki yrittävät parastaan ja silti menee joskus ihan metsään. Tämä kirja olisi kaikkien luettava! Kiitos♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena 🧡 Minä vakuutuin todella tästä kirjasta. Kaikki voi mennä kasvatusasioissa ihan metsään, vaikka kuinka yrittää parastaan. Vanhemmilla, varsinkin äideillä, on aina mielessä syyllisyys, että mitä teinkään väärin, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Syyttely ei auta, vaikka miten se jyllää mielessä. Rajat ja rakkaus ja positiivisuus auttavat pitkälle. Pitää myös helliä itseään, sillä vanhemmilla on myös lupa olla väsyneitä.

      Olen sitä mieltä, että aikuiset lapset tietävät jo mitä tekevät. He elävät omaa elämää ja vanhemmat omaa elämää. Hienoa, jos välit ovat lämpimät ja läheiset. Aika usein ne ovat rikkinäiset. Laiha sopu on kuitenkin aina parempi kuin lihava riita.

      Poista