sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä (Klassikkohaaste 12)


 

Sonja itkeskeli pöydän alla kun faija oli kännipäissään äkämystynyt jostain ja löi mutsia tai kun mutsi oli kimpaantunut jostain ja löi Sonjaa, mutta Sofia olisi paukauttanut sekä faijaa että mutsia ja olisi urheasti ja rohkeasti ottanut selvää kaikista salaisuuksista ja arvoituksista ja juurikin siitäkin irtireväistyn kuvan haamusta, jonka äärelle me hiljennyimme ja hämmennyimme aina Karjalanmuisteluiltana.

 

Anja Kaurasen (Snellman) esikoisteos Sonja O kävi täällä ilmestyi vuonna 1981. Kirjailija kertoi eräässä haastattelussa tehneensä kirjaa seitsemän vuotta. Muistan nuorena, kun luin kirjan ensimmäisen kerran, että heti ensimmäiset sivut olivat tae siitä, että tätä kirjaa tullaan rakastamaan tai vihaamaan tai sekä-että. Ja näin on käynyt. Lisäksi Sonja O kävi täällä on ollut parhaiten myyty suomalainen esikoiskirja kautta aikojen.

 

Löitkö sinä faija mutsia silloinkin kun se oli paksuna Viipurissa? Löitkö nojatuolilla, löitkö raukkamaisesti takaapäin niin kuin silloin kerran kun minä olin pieni ja sydämeni melkein seisahtui lopullisesti. Minä nettoan nyt! Vastatkaa! Kaikkihan me ollaan toisillemme velalliset vai mitä? Mikä surujen säästämisen sukanvarsi minä olin? Mikä kaihon säästöpossu teille? Miksi te sen kaiken minuun sijoititte, kenen kaipuun korkeat korot nämä ovat? Minun penskanmieleni pienen evakkokirstun pohjalle ropisivat ne teidän nyyhkymynttinne kaikki. Joka ainoa Karjalan Lantti.

 

Ei ihme, että kirja sai J.H. Erkon palkinnon, sillä se iloittelee, se räyhää, se parodioi ja se diivailee. Se on lyönyt luun kurkkuun monelta taholta, joita en lähde luettelemaan, sillä niitä luetellaan sangen hulvattomasti kirjan sivuilla. On varmasti koskenut ja koskettanut, kun nuori nainen on pistänyt pimppansa valloilleen ja vielä leveilee sillä.

Taisi mennä 80-luvun niuhottajilla tabut vääriin kurkkuihin, kun tavasivat kirjan sivuilla Sonjan puuhista! Ja voi olla, että tämän päivän niuhottajiakin alkaa yskittämään Sonja O:n seurassa, sillä nuori Sonja O on mahtavan räävitön.

 

Ja sitten tuli pitkä litania miehiä, nuoria kundeja ja vanhoja jääriä, liuta nimettömiä jätkiä hullun sihvilällä, irtomiehiä miljoonakaloja, keitä vain kenen lantion kiikkerään liikkeeseen silmäni jäi kiikkiin Kosmoksessa tai Vanhan Kellarissa tai Bulevardiassa ja lopulta ihan missä vaan puolivillaisissa pikkuräkälöissä. Suudelmat eivät olleet vielä kuivuneet, fritsut eivät vielä himertyneet, pillun syke vielä laantunut kun minä jo valloitin seuraavaa.

 

Ei kenenkään mielenterveys kestä kurjan lapsuuden muistoja, ei kestä. Ei kestänyt Sonja O vanhempiensa riitoja ja alkoholinhuuruista elämää, ei lyöntejä, ei pelkoja, ei isän pelottavia sormia ja lyöntejä, ei äidin vihaa ja ilkeyttä. Oma viha kumpusi syvältä. Oma luottamuksen puute, oma turvattomuus. Kuka rakastaa minua oikeasti? Turvaton käytös kostautui lopulta.

 

Minä en pääse pakoon. Minä olen kuin pihkatahnassa tempoileva hyönteinen sata miljoonaa vuotta sitten. Meripihkan sisällä kaunis kärsimys.

 

Sonja O kävi täällä oli klassikko jo syntyessään.  Anja Kauranen kertoi 70-80-lukulaisten nuorten käytöksestä, kielestä, mielenterveysongelmista, yhteiskunnallisista ongelmista. Lisäksi kirjan sivuilta löytyi yhteiskunnan historiallisia teemoja, karjalaisten muutto Suomeen sekä 70-80-luvun poliittista ja kulttuurista liikehdintää. Sonja O kävi täällä revittää lukuhermoja moneen suuntaan, mutta se oli varmaa, että viihdyin tarinan seurassa alusta loppuun saakka.

 

Anja Kauranen, Sonja O kävi täällä

Wsoy 1981,  5. painos

s. 275

Oma kirjahylly

 

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 

5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter

6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 

7.  Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän  

8.  Timo K. Mukka: Tabu

9.  Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
11.
Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu 

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

 

Haasteen vetäjänä toimi Gregorius Jotakin syötäväksi kelvotonta-blogista. Kiitokset vetäjälle. 





24 kommenttia:

  1. Samaa mieltä siitä, että on paikkansa klassikoissa ansainnut. Arviosi palautti mieliin sen, kuinka silmät rävähtivät appoisiksi aikanaan teosta tuoreeltaan lukiessa ja kuinka paljon teos herätti tuolloin keskustelua, krittiikkiä sekä sai kehuja. Tukuisaa tykitystä, mainio teos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä kirja suorastaan hurja. Katselin vasta erään videon kirjailijasta. Se oli kuvattu varmaan samana vuonna, kun kirja julkaistiin. Kauranen oli nuori tyttönen, enkä olisi millään uskonut hänen tykittäneen tämmöistä tekstiä. Kaurasen meriitti on aina ollut mielenterveysteema. Se nousi tästä esikoiskirjasta jo vahvasti esille.

      Poista
  2. Luin Sonja O.:n jokunen vuosi sitten, mutta ei se ainakaan silloin ollut minun kirjani. Taisi olla liian tymäkkä annos ajankuvaa... mutta tärkeän kirjan Kauranen on kirjoittanut, vaikkei minulle niin kolahtanutkaan. Melkoinen esikoiskirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella vahva esikoinen. Olen kiinnostunut mielenterveysteemasta, ja tässä aihe nousi vahvasti esille.

      Poista
  3. Kamalaa tunnustaa, että tämä kulttiteos on lukematta. Olen lukenut Kauraselta vain Syysprinssin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä teosta Riitta sen mielenterveysteeman vuoksi.

      Poista
  4. Tämä on eräs niistä kirjoista, joista olen kuullut todella paljon mutta en ole itse lukenut. Joskus aiemmin kirja ei kiinnostanut enkä oikein tiedä kiinnostaako nytkään muuta kuin siksi, että haluaisin itse kokea kirjan muodostaakseni oman mielipiteen siitä. Ja että tietäisin, mistä puhutaan kun tästä kirjasta puhutaan. Eli onhan siinä ihan riittävästi syytä tämä lukea. Kauraselta/Snellmanilta olen kyllä muutaman muun romaanin lukenut: ne eivät varsinaisesti ole minua kosketelleet ts. ovat olleet ihan ok mutta eivät sen enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kirjailijan fani. Olen tykännyt kaikista hänen kirjoistaan mitä olen lukenut.
      Suosittelen lämpimästi.

      Poista
  5. Hienosti kotimaisiin ovat painottuneet sinun lukemisesi näissä klassikkohaasteissa. Mukava, että neljässäkymmenessä vuodessa voi päästä klassikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin itsekin, miten olen lukenut noin paljon suomalaisia klassikoita, kun luen enemmän ulkomaisia kirjoja. Ulkomaisia tulee sitten luettua klassikoiden välillä.

      Poista
  6. Luin Sonja O.:n silloin kun se ilmestyi ja olen lukenut sen kerran myöhemminkin. Molemmilla kerroilla vaikutus oli melkoinen. Ehdoton klassikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin että Lassi Sinkkosen Solveigin laulussa ja Sonja O kävi täällä teoksessa yhteistä oli räväkkä puhekieli.

      Poista
  7. Minä en tykännyt tästä yhtään, kun aikoinaan luin tämän. Toisaalta ymmärrän, miksi se on aikanaan herättänyt niin paljon intohimoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan yhteiskunnalliset teemat ja kulttuurihenkilöt ja -tapahtumat ovat varmasti sellaisia, joita on arvuuteltu puolin ja toisin ilmestymisaikana.

      Poista
  8. Sonja O. on klassikko, jonka äärelle pitäisi palata vielä uudelleen. Olen lukenut vuosia sitten mutta olisi kiinnostavaa pohtia, minkälaisia ajatuksia teos nykyään herättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä teoksessa teemoja on runsaasti. Luulenpa, että luin itsekin kirjan eri ajatuksin kuin nuorempana. Nyt esille nousi mielenterveysteema, joka näkyy jokaisesta kirjailijan teoksesta.

      Poista
  9. Sonja O. kävi täällä on ehdottomasti klassikko. Hienoa, että luit kirjan klassikkohaasteeseen. Itse olen kirjan lukenut nuorena naisenalkuna. Tämän voisi kyllä lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että olet lukenut kirjan. Suosittelen uusintalukemista. Voi nousta uusia asioita, mitä huomioida. Minulle kävi juurikin niin. Tosi hyvä klassikko.

      Poista
  10. Nyt osuit kirjaan, joka jostain syystä on lukematta. Tämä on metka haaste: saa kolkuttamaan lukuomaatuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja on vaan niin paljon, että niitä ei ehdi millään lukemaan kaikkia.

      Poista
  11. Kaurasen/Snellmanin tuotanto on jäänyt melkein täysin lukematta (olen muistaakseni yhden) vaikka sinänsä tästä teoksesta on paljon kuullut ja ehkä se pitäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin mielenkiintoista kuulla miehinen näkemys tästä kirjasta.

      Poista
  12. Luin tämän lukiossa ja siitä on siis aikaa... Pitäisi ehdottomasti ottaa uusintaan, sillä en muistanut, että se on noin raju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mielestäni todella raju. Kirjailijan tyyli on siistiytynyt ja rauhoittunut todella paljon vuosien mittaan, mikä toisaalta on sääli, sillä tämä esikoinen on kyllä todella hyvä teos.

      Poista