Puutarha sijaitsee Sastamalassa, mutta se voisi sijaita missä tahansa muuallakin.
Yllä oleva lainaus on Pirjo Silverin ja Aino Öhmanin teoksesta Puutarhaihmisiä. Kirja on sekoitus tietokirjaa puutarhan kasveista ja lisäksi siinä on kirjan kirjoittajien suvun elämäkertaa. Eläkkeellä oleva toimittaja Pirjo Silveri hoitaa lapsuudenkotinsa puutarhaa Sastamalan Vinkkilässä. Kirjasta tuli tutuksi henkilöitä, joilta kasveja oli saatu. Ennen vanhaan oli yleistä, että kasvin taimia tai siemeniä ja mukuloita saatiin naapureilta, sukulaisilta jne. Nykyisin ne haetaan etupäässä kauppapuutarhoilta tai marketeista.
Nyt 2020-luvulla Haapakalla häärää Mirjan ja Heikin tytär Pirjo, jonka kolmesta lapsesta Aino on myös innokas puutarhaharrastaja.
Kirjan toinen kirjoittaja on biologi Aino Öhman, joka on Pirjo Silverin tytär. Yhdessä he istuttavat joka syksy satoja tulppaaneja perennapenkkiin, joita jo isoäiti Mirja oli istuttanut. Myös joriinit eli dahliat olivat isoäidin lempikukkia. Nykyisin Pirjo ja Aino huolehtivat joriinien kasvatuksesta ja siitä, että ne kaivetaan syksyisin ylös kuivumaan ja talvehtimaan sekä keväisin esikasvatetaan ennen maahan istuttamista.
Suomalainen maaseutuväestö ei 1900-luvun alkupuolella voinut valita, viljelisikö vai eikö. Jos maata oli viljeltäväksi, näin piti myös toimia, jos mieli pitää perheensä kylläisenä...
Puutarhaihmisiä on kattava teos yksityisestä puutarhasta, jota äiti ja tytär, Pirjo Silveri ja Aino Öhman hoitavat Sastamalassa, Kokemäenjoen yläjuoksulla. Tänä päivänä monet haluavat pihoistaan mahdollisimman helppohoitoisen, ja se on heidän valintansa. Pirjo Silveri ja Aino Öhman vaalivat menneisyyden pihaa, jossa näkyy kymmenten vuosien ahkeruus ja pihan muokkautuminen nykypäivään. Kirjoittajat kunnioittavat ja vaalivat kasveja, joita menneet sukupolvet ovat istuttaneet, samalla, kun itse kasvattavat ja kokeilevat lisää eri lajikkeita.
Tutkimuksen mukaan puutarhanhoito ylläpitää terveyttä. Siihen on helppo ottaa kantaa ja olla samaa mieltä. Meillä kasvaa kesäkodin kasvimaalla saaristossa mansikoita, karviaisia, viinimarjoja, vadelmia, pensasmustikoita ja luumupuita, jotka olen kaikki istuttanut mieheni kanssa. Työ on keväisin vaativaa, mutta sadonkorjuuaikana on ihana saada syötävää. Lisäksi tontilla kasvaa jo 1940-luvulta lähtien istutettuja omenapuita, joista on riittänyt syötävää myös eläimille ja linnuille. Mieheni isä oli tomaattiviljelijä, joten aiemmin saaressa on ollut jopa ulkopuolista työvoimaa kasvukaudella töissä.
Kuivuus ja kuumat kesät alkavat verottaa kasvua ja lisätä myös kasvitauteja, joten tänä kesänä luumupuut ja iso osa omenapuista jätti ensimmäisen kerran tuottamasta satoa. Ehkä kylmä kevät ja hedelmöittäjien eli pörriäisten puute vaikuttivat myös asiaan.
Pirjo Silverin ja Aino Öhmanin teos Puutarhaihmisiä kuvasi Haapakan pihamaan kasveja, ja niiden vaalijoita.
Pirjo Silveri ja Aino Öhman, Puutarhaihmisiä
Warelia 2025
s. 284 + kuvia + Kasvilajihakemisto + Henkilöhakemisto + Viitteet + Lähteet
Tietoteos
Oi kuinka mielenkiintoiselta kuulostaa! Kirjan puutarha on varmasti hieno.
VastaaPoistaTeidän kesäkotinne kuulostaa myös ihanalta paikalta. Harmi että puutarhanhoito ja viljely vaikeutuvat ilmastonmuutoksen edetessä.
Mukavaa päivää!
Kiitos Sara kommentista ja mukavaa päivää sinullekin.
PoistaPuutarhalehtien ja -kirjojen parissa on kiva suunnitella uutta kesäkautta puutarhassa ja pihalla.
Ilmastonmuutos tuo mukanaan kaikenlaista, meillä etelässä kuivuutta ja toisaalta tyttöni voi Inarissa kasvattaa nykyisin runsaasti kasviksia kesäkaudella, koska sielläkin lämpö tulee aikasemmin ja kestää pitempään.