Oli maantie ja silmänkantamattomiin tasaisia peltoja. Oli valtava taivas ja kumpupilviä ja taivaan ja maan välissä ahdas kaistale, jolle ihmisen oli unelmineen mahduttava.
Joona Keskitalon dekkari Lakeus, joka vaikeni oli jo viides osa Takamailla-sarjassa, ja jatkoa on vielä onneksi luvassa. Sarjan kirjat ovat jokainen itsenäisiä, eikä niitä yhdistä muu kuin se, että niissä käsitellään eri pikkupaikkakuntien rikoksia ja rikollisia. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat vuoden 1998 Kauhajoelle, jossa oli päätelty asuvan sarjamurhaajan. Pidätetty, joka oli rikas liikemies ja kauppaneuvos, palkkasi naapurissa sikatilallisena työskentelevän nuoren Niina Luoman puolustusasianajajakseen.
- Niin, kaikkeenhan sitä tottuu paitti puukkohon seläs ja siihenki, jos makkaa vattallansa.
Koska oltiin Pohjanmaalla, jututkin olivat ympäripyöreitä ja niihin liittyi kaikenlaista sählinkiä. Alussa oli ollut lapsuuskaverukset, jotka olivat tehneet yhdessä rikoksia saadakseen rahaa, mutta jäivät sitten kiinni. Toinen meni sitten vankilaan ja jäi sille tielleen, sillä uusista rikoksista seurasi aina uusia vankilareissuja. Nyt hän oli sitten ns. laulanut ja ilmiantanut kaverinsa.
- Viekää syytetty koppiin. Eikä sitten enää mitään erityisoikeuksia, Ojala sanoi ja vilkaisi Robertin ranteita, jotka lepäsivät pöydällä koruineen ja kelloineen. - Täällä ei kenenkään tarvitse näyttää riikinkukolta.
Asianajaja Niina Luoma oli jo kerran uupunut työssään kohdatessaan pelottavan murhaajan. Nyt hän sai pelätä lisää, mutta hän osasi työnsä erinomaisesti. Syylliset oli mahdollista saada vapaiksi eri lakikoukeroiden vuoksi, jos vain syylliset ymmärtäisivät olla kommentoimatta ja kertomatta omia versioitaan tapahtumista. Mustaa huumoria olkaa hyvä.
Joona Keskitalon dekkarissa Lakeus, joka vaikeni oli sikaloita ja lakeuden omatekoisia rikollisia.
Joona Keskitalo, Lakeus, joka vaikeni *****
Bazar 2026
s. 397
Dekkari
Takamailla-sarjan 5. osa
Kauhajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti