tiistai 23. huhtikuuta 2013

Antti Tuuri: Bospor Express




Minulla ei tainnut käydä kovin hyvä tuuri, kun ensimmäinen Antti Tuurin kirjoittama kirja, jonka luin, oli Bospor Express, sillä kirja oli hidastempoinen matkakirja Suomesta Istanbuliin ja takaisin laivoilla ja junilla. Ainoa jännitystä luova elementti oli ehtikö Tuuri Belgradista Bospor Expressin kyytiin ja paluumatkalla toisinpäin. Serbiassa toki peloteltiin mafian ryöstöistä, mutta kirjailija selvisi siitäkin omalla rauhallisella tyylillään. Tuuri kertoi kirjassaan, että hän on aikansa matkustanut lentokoneilla ja nyt hänellä on aikaa kulkea siten, että voi ihailla maisemia ja samalla lukea ja kirjoittaa.

Kirja oli Antti Tuurin oma matkakertomus matkasta kirjailijafestivaaleille. Ensimmäinen etappi oli Ruotsissa pidettävä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon keskustelutilaisuus, johon Tuuri oli kutsuttu keskustelemaan. Hän oli suostunut sillä ehdolla, että vaimollekin maksettiin hotellihuone Tukholmassa. Loppujen lopuksi keskustelutilanteessa ei ollut yhtään ruotsalaista kirjailijaa, vain Tuuri ja pari islantilaista kirjailijaa.

Ruotsista matka jatkui Kööpenhaminan kautta Wieniin, rouva palasi takaisin kotiin. Matkalla kirjailija muisteli jo kuolleita kirjailijakollegoitaan ja lopulta ajatuksiin liittyi uskonto. Välillä Tuuri yöpyi hotelleissa ja välillä junissa. Junissa ei yleensä ollut ravintolavaunua, joten konduktöörit huolehtivat kahvin ja teen tarjoilusta, ja heillä oli myös ruokatarvikkeita myytävänä. Loppujen lopuksi viehätyin rauhallisesta matkanteosta ja harvojen matkustajien kuvailusta ja yhteisestä matkanteosta.

Tuuri ennätti hyvissä ajoin kirjallisuusfestivaaleille ja uskoakseni nautti monipäiväisistä juhlista ja Istanbulin kävelyretkistään, joista hän kertoi omaan verkkaiseen tyyliinsä. Lopulta oli kotimatkan vuoro ja jälleen jännittävä junanvaihto, ehtiikö Tuuri Budapestin junaan, sillä vaimo odotti miestään Budapestissä, lukijoille hieman jännitystä.

Tuuri on kirjoittanut yli kuusikymmentä romaania. Muut matkakuvauskirjat ovat Islannista, Saksasta ja Euroopasta ja eri vene- ja kalastusretkiltä. Bospor Express oli rauhallisuuden tyyssija, josta oli kaukana suurkaupungin hälinä, vaikka kirjailija vieraili kyseisissä kaupungeissa. Matkakuvaukset olivat kuvauksia yksinäisyydestä, yksinolosta nauttimisesta, kiireettömyydestä ja niin kutsutusta slow life-elämäntyylistä. ***

Bospor Express, Antti Tuuri
Otava 2013
s. 202

2 kommenttia:

  1. Tämä arvio jäi hymyilyttämään, minustakin Bospor Express edusti slow laiffia big time vaikka teksti olikin soljuvaa. Luin sen jälkeen Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa, se kuvaili Istanbulia ihan eri lailla. Hengästyttävästi ja energisesti, ehkä siksi että siinä matkustetaan lentokoneilla? ;)
    Eve T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuli koko kirjasta mieleen suuri yksinolo, yksin minä olen täällä yksinäisyydessä, vaikka maailma on hälinää, eloa ja tapahtumia täynnä.
      Istanbul on varmasti hengästyttävä miljoonakaupunki, jonka toivoisin kuvattavan juuri sellaisena, vaikka sinne matkustaisi etanakyydillä ;)

      Poista