Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi on kirjoittanut uskomattoman lukuelämyksen luonnonvoimista ja niiden tuhon voimista Luulajanjoen padon murtuessa Ruotsin Lapissa. Kirja oli uhkakuva, pahin skenaario ja katastrofi, johon pitäisi olla turvajärjestelyt valmiina, mutta Niemen Veden viemää – kirjassa kaikki ihmisten turvajärjestelmät ontuivat. Kirja oli erinomaista tekstiä, superjännittävä ja ehdottomasti tämän vuoden paras lukukokemukseni tähän mennessä. Aivan mielettömän mahtava luontokuvaus- ja katastrofikirja, kun maaemo suuttui ja näytti mahtinsa.

Kirjassa oli useampi henkilö, joiden tekemisiä Veden viemää teoksessa seurataan päivänä, jolloin Suorvan tekoaltaiden vesi purkautuu alkukantaisella voimalla patomuurien läpi vieden mennessään kaiken vastaantulevan, puut, talot, autot, ihmiset, maat, mikään ei saanut armoa. Ihmiset, jotka joutuivat kamppailuun vesimassojen kanssa, yleensä hävisivät taistelun. Näistä ihmisten ja vesimassojen kahdenkeskisistä taisteluista annettiin tilannetiedotuksia joka kappaleessa. Jokaisessa kappaleessa jäin jännittämään, mitä kyseiselle henkilölle tapahtuisi jatkossa.

Luonnonvoimien purkautuessa myös ihmisten luonteenpiirteet korostuivat, ja tilannetaju katosi, ihmisten eläessä kuin viimeisiä hetkiään joidenkin pahuus korostui ja toisaalta hyvyys ja auttamishalu korostuivat. Ihmiset olivat valmiita tekemään mitä vain, mikä korosti kirjan uhkakuvia ja syvimpien tunteiden syntymekanismeja. Kirja oli kuvaus elämästä, kuolemasta ja tuhosta.

Luin Veden viemää – kirjaa huhtikuussa, kun Suomessa lumet ja jäät sulavat ja aiheuttavat suuria tulvia talojen ja teiden jäädessä vesimassojen alle. Kuten kirjan vesimassat, myös Suomen tulvatilanteet aiheutuvat jatkuvasti sähköfirmojen juoksutusten epäonnistumisista, kun sähköstä halutaan mahdollisimman suuria voittoja. Kirjan kuvioihin olisin kaivannut kyseisen sähköfirman pomon yhdeksi päähenkilöksi, mutta kirjailija on jostakin syystä halunnut pitää syypäät pois kirjasta ja keskittyy vain henkilöiden hengissäpysymiskamppailuihin. Ihmisten hätä, aineelliset ja fyysiset vahingot sekä kuolemantapaukset eivät näihin jokavuotisiin tulviin vaikuta, vaan pääasia sähköfirmoille on vesisähköstä saatu maksimaalinen voitto.

Aivan kuin olisi joutunut linkoon. Jättiläismäiseen pyörivään rumpuun joka heitteli sinne tänne, ruskeaan ja harmaaseen vyöryyn joka teki kammottavan kipeää puristaessaan ihmistä kuin räsyä, niin että kädet ja jalat kääntyivät nivelpusseissaan ympäri. Siitä ei voinut selviytyä mitenkään, oli parasta vain antaa sen tapahtua, rentoutua ja sallia vyöryn tehdä ruhjotuille jäsenille mitä tahtoi.

Mikael Niemi, Veden viemää *****
LIKE, 2013

Fallvatten, 2012

s. 298

Kirjasta on blogannut myös Amma , Kirsi , Jori   ja Annika K