Chili, inkivääri ja laventeli
Barcelonalainen Care Santos on Katalonian eturivin kirjailijoita ja hänen laajasta tuotannostaan on nyt suomennettu ensimmäinen kirja Suklaan maku. Kirjan pääosassa on kaakaokannu, mutta kirja ei suinkaan ole mikään keittokirja, vaan kaakaokannu matkaa kirjan kertomuksissa ajassa taaksepäin nykyajan Barcelonasta 1700-luvulle asti, siihen aikaan, kun tämä kyseinen kaakaokannu valmistettiin Ranskassa Sèvres´n posliinitehtaalla. Kannun pohjaan tuli omistajan nimi:
Je suis à madame Adélaïde de France
Nykyaikaan sijoittuvan kertomuksen päähenkilö Sara on naimisissa Maxin kanssa. Heille on tulossa illallisvieraaksi ystävä vuosien takaa, kuuluisa kansainvälinen suklaaherkkujen valmistaja Oriol. Nämä kolme ystävystä tapasivat toisensa suklaanvalmistuskurssilla parikymmentä vuotta aiemmin. Max rakastui ensisilmäyksellä Saraan, Sara ihastui saavuttamattomaan Orioliin ja Oriol yritti olla ystävälleen lojaali. Kertomus on siis kuuma kolmiodraama, jota suklaa kuorruttaa herkullisesti. Sara on vanhemmiltaan perinnöksi saaman konditorialiikkeen omistaja. Päättäväinen ja itsepäinen nykyaikainen nainen, joka on menestynyt hienosti. Hän osti kaakaokannun pienestä vanhojen tavaroiden liikkeestä nuorena tyttönä ja helli sitä aarteenaan. Illallinen oli todella erikoinen.
Kaakao, sokeri ja kaneli
Siirrymme seuraavaan tarinaan 1800-luvun Barcelonaan, missä samana päivänä syntyi herrasväen puolella tyttö rikkauksien ympäröimään taloon ja talon kellarikerroksessa tyttö palvelijalle, joka kuoli synnytykseen. Isästä ei ollut tietoakaan. Onneksi herrasväellä oli auttavainen sydän ja Aurora ei joutunut köyhäintaloon, vaan sai varttua Candidan rinnalla, tietysti alempiarvoisena ja tulevaan palvelustytön rooliin. Candidan avioituessa Aurora seurasi Candidaa, valmisti tälle monta kertaa päivässä kaakaota ja sai kuulla kaikki juorut, myös ihastukset, sillä Candida ihastui helposti. Ja niinhän siinä kävi, että Aurora sai palata takaisin synnyintaloon palvelijaksi. Lopulta talon rouva hankki Auroralle palveluspaikan, jossa hän sai tehdä kaakaota henkilölle josta piti kovasti. Tietysti kaakao tarjottiin kyseisestä kaakaokannusta, joka oli esillä myös ensimmäisessä kertomuksessa.
Pippuri, mausteneilikka ja "annatto"
Kolmannessa kertomuksessa seurataan ranskalaisen valtuuskunnan edesottamuksia 1700-luvun Barcelonassa. Barcelonassa oli nimittäin keksitty suklaantekokone, jota valtuuskunta tuli katsomaan. He toivat suklaantekokoneen keksijälle lahjaksi madame Adélaïden valmistuttaman kaakaokannun. Samaan aikaan samaista konetta oli tullut katsomaan englantilainen valtuuskunta. Myös barcelonalainen suklaanvalmistuskilta halusi koneen itselleen ja levitti kaikenlaisia ilkeämielisiä huhuja koneen omistajasta, joka oli nuori nainen, Marianna. Marianna oli taitava työssään, mutta aika oli miesten aikaa ja naisilla ei ollut mitään oikeuksia, ei kuulua suklaanvalmistuskiltaan tai mahdollisuuksia valmistaa suklaata. Mariannalla oli salaisuus, sen voimin hän oli pystynyt muutaman kuukauden tekemään työtä ja elättämään itsensä, mutta aika oli käymässä vähiin ja köyhäintalo odotti häntä. Siellä hän oli kasvanutkin orpona.
"Esineiden sisällä elää tarinoita ja ääniä, jotka kertovat niitä", Sara oli vuosia sitten sanonut. "Joskus kun kosketan tätä valkoposliinista kaakaokannua tuntuu kuin kuulisin ne."
Care Santos, Suklaan maku ****
kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen. Upea, herkullisen eroottinen kansikuva.
katalaanista suomentanut: Anu Partanen
S&S 2016
s. 404 + kirjan henkilöluettelo
Desig de xocolata 2014
Onko sinulla jokin esine, jota pidät aarteenasi ja joka on kulkenut mukanasi vuosia? Minulla on joitakin esineitä, joista nousee mieleeni niin mukavia muistoja, että ne ovat kalleimpia aarteitani. Ystäväni tekemä pieni lasienkeli on kulkenut mukana pitkään ja tänä kesänä sain häneltä itsetehdyn savisydämen. Ystävyys säilyy ja mukavat muistot näiden esineiden mukana. Siitä jatketaan mihin edellisellä kerralla jäätiin.
Takkutukan bloggaus kirjasta.
Tämä on todella kauniskantinen kirja, kuin koru. Minulla Suklaan maku odottaa lukupinossa... Jonkun verran olen espanjalaisia kirjailijoita lukenut, mutta Santos on uusi tuttavuus. Helmetissä näyttää olevan montakin hänen teostaan espanjaksi - pidän mielessä, talvella on otettava kieliharjoitusrupeama.
VastaaPoistaMinulla on yksi iso ja rakas öljyvärityö, jostain 70-luvulta saakka. Jos tulipalossa pitäisi jotain napata, sen taulun ottaisin.
Suklaan maku on kyllä herkullista luettavaa. Onneksi meillä on aina kotona todella maukasta van Houtenin kaakaota ja paketissa lukee, että sitä on valmistettu vuodesta 1828 asti. Nam. Lisäksi meidän lähellä on suklaakahvila. Pari konvehtia riittää capuccinon seuraksi.
PoistaHuomasin itsekin, että Santos on ollut ahkera kirjailija, mutta tämä oli vasta ensimmäinen suomennos.
En uskalla ajatella sellaista kuin tulipalo, sillä olen lapsesta asti pelännyt niitä.
Kirja, jonka pelkkä nimi herättää lukuhimon!
VastaaPoistaRyhdyin oikein miettimään, mikä olisi minulle kuvailemasi kaltainen esine, enkä oikein saa päähäni mitään. Tulipalosta kyllä haluaisin pelastaa ensimmäiseksi valokuvat. (Ne on kyllä sitä ajatellen sijoitettu aivan idioottimaisesti vaatekaapin ylimmälle hyllylle.)
En voinut vastustaa kirjaa juuri nimen vuoksi ja kansikuvakin houkutteli. Kun lukee kirjan, niin näkee kansikuvankin ihan eri näkökulmasta.
PoistaValokuvat olisi hyvä saada mukaan, mutta onneksi mieheni on tallentanut pilvipalveluihin valokuvia, että jotain saamme katsella.
Minun lapset olivat tehneet joulukoristeita ja kerran tein tyhmyyden ja laitoin kaikki olohuoneen pöydälle. Kun olimme poissa, oli 1v. koiramme syönyt ja tuhonnut kaikki. Ei edes kuvaa jäänyt muistoksi.
Tämä vaikuttaa jotenkin herkulliselta. Sellaiselta, että olisi kiva lukea. :)
VastaaPoistaKatja, tämä on juuri sellainen kiva kirja ja lisäksi herkullinen :) Kun säätila kylmenee, niin tekee mieli suklaata ja kaakaota.
PoistaTämä suklaa vei kielen mennessään ja Van Houtenin nimeen vannotaan meilläkin. Suklaan menekissä kulutuspiikin nostanut teos, liha kun on heikko(:
VastaaPoistaTavan mukaan tutustun muiden postauksiin vasta omani julkaisun jälkeen, joten huomasinkinjo vastanneeni kysymykseesi: rakas aarteeni on tanskalainen K.P.M.:n käsinmaalattu ruusukuvioinen kultareunainen kahviserviisi muheine kannuineen, sokerikkoineen ja kermakkoineen. Se kuiskii sivellessä suvun naistarinoiden saloja... Herkullista viikonloppua:)
Kiitos Takkutukka, viikonloppu on ollut liiankin herkullinen, sillä irtokarkit olivat tarjouksessa :)
PoistaOnpa sinulla arvokas ja kiva aarre. Van Houten maistuu varmasti uskomattoman hyvälle kahviserviisistä tarjoiltuna ;)