Jyrki Heino: Kelmit

Edesvastuuttoman piian rangaistus oli parhaillaan pohdittavana. Piika tosin vannoi, että pata ei ollut voinut pudota edes häijyn kissan toimesta, mutta väitteen tulkittiin kuvastavan lähinnä uppiniskaisuutta ja vastuunpakoilua. Normaalien häpeä- ja raipparangaistusten ei siten katsottu riittävän, vaan naista vaadittiin suljettavaksi kaupungin kehruulaitokselle oppimaan huolellisuutta, kuuliaisuutta ja nöyryyttä.

Jyrki Heino pysyttelee K-alkuisissa dekkareiden nimissä. Ensimmäinen luutnantti Carl Wennehielm-sarjan dekkareista oli Kellari, toinen oli Kello ja uusin on nimeltään Kelmit. Täytyy ihaillen todeta, että tämän historiallisen dekkarisarjan kansikuvat ovat todella hienoja. Ja kirjojen maailmassa upotaan kauas historiaan, jolloin ei ollut digitaaliset apuvälineet käytössä. Tutkimusvälineinä tärkeimmät olivat tietojen tutkiminen vanhoista arkistoista ja päättelykyky sekä tietysti keskustelut asianosaisten ja heidät tuntevien kanssa.

Kelmit eli tarina häikäilemättömästä juonittelusta ja ilkeämielisistä teoista, joiden selvittelyyn luutnantti Carl Wennehielm ryhtyy Turussa vuonna 1800.

Kelmeissä Turkuun oli pesiytynyt henkilö, joka oli taitava manipuloimaan ihmisiä uskomaan kaikenlaista huuhaata. Pelottavinta oli, että tämä juonittelija ja kelmi ei pelännyt edes valtaapitäviä ja järjestyksenvalvojia, vaan ilkeämieliset juorut ja panettelut sotkivat ihmisten elämää. Aina tutkimuksista innostuva luutnantti Carl Wennehielm sai itsekin tuntea kyseisen henkilön ilkeämieliset panettelut ja lähipiiri sai pelätä pahojen voimien läsnäolon. Onneksi reipas tutkijamme ei itse uskonut näihin yliluonnollisiin juttuihin, joiden mukana oli aina myös viesti hänelle lopettaa tutkimukset tai muuten käy huonosti. Piti olla vain ovelampi kuin vastustajat. Sen taidon Wennehielm osasi, sillä hänellä oli pitkäaikainen kokemus rikosten tutkinnasta.

Tämä ihmisten elämän pilaaminen ilkeämielisillä juoruilla on edelleenkin hyvin tuttua työpaikoilla ja julkisessa elämässä. Mutta tuttua on myös se, että harrastetaan ns. hyvä veli-järjestelmää, jossa joillakin päättäjillä on sanottavansa ja päätäntävalta ihmisten elämään. Päähenkilömme sai kokea karvaasti sohiessaan tätä ns. hyvä veli-järjestelmää sen, että hänet jätettiin ulkopuolelle. Kukaan ei uskaltanut tulla hänelle töihin, eikä hän saanut tilaamiaan tuotteita Turusta. Tutkinnan alla olevilla henkilöillä oli liian suureksi paisunut vaikutus Turun elinkeinoelämään. Lisäksi hän oli koko ajan silmälläpidon alaisena ja hänestä leviteltiin ilkeämielisiä juttuja.

Carl Wennehielmistä oli tullut edellisen kirjan jälkeen isä. Isänäolo pehmensi hieman sankarimme luonnetta. Mutta ainahan hän on ollut upseeri ja herrasmies. Tämänkertainen historiallinen dekkari oli paljon kimurantimpi kuin aiemmat sarjan kirjat. Valitettavasti ruumiitakin ehti tulla, ennen kuin juttu selvisi ja Carl Wennehielm pääsi nauttimaan koti-illoista lapsensa ja ystäviensä seurassa.

"Polvistukaa... Olen Dumber... Suomen kuningas."

Jyrki Heino, Kelmit ***
S&S 2016
s. 272

Heino Jyrki: Kellari
Heino Jyrki: Kello