torstai 2. marraskuuta 2017

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus

Jos muistuttaa minua vähänkin, rakastaa mädäntymistä. On mukava ajatella, että maailma pysyy liikkeessä hajoamisen ja lahoamisen ansiosta.

Seitsemäs Alan Bradleyn Flavia de Luce - sarjan salapoliisiromaani Nokisen tomumajan arvoitus on taattua Bradleyn tyyliä alusta loppuun asti. Sarjan päähenkilö on omasta mielestä karkotettu liian kauas pois kotoaan tyttöjen sisäoppilaitokseen saadakseen oppia, jossa vain Flavia ja muut hänen kaltaisensa nerokkaat tytöt saavat kouluopetusta. Kas, tavallinen kouluopetus ei oikein sovi, kun heillä on omia erikoisosaamisia, joita voisi vielä kehittää. Mutta sarjan lukeneet tietävät, että 12-vuotias Flavia on se, joka voi opettaa muita. Hän on aivan ylivertainen kaikessa, joka koskee kemiaa ja murhamysteerejä. Niin nytkin, lupaan sen.

Kangaspaketin sisällä oli mustunut ja kuivaksi käpristynyt ihmisruumis, ja ennen kuin se oli edes pysähtynyt, ymmärsin että se oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Itse asiassa varsin kauan.

No niinhän siinä pääsi jälleen käymään, että Flavia oli tuskin päässyt sisäoppilaitokseen, kun hän osui kuolleeseen ihmisruumiiseen. Näinhän on joka kirjassa tapahtunut. Suurin piirtein yksi ruumis per kirja, joten Flavialla on tähän mennessä kokemusta seitsemästä ruumiista noin vuoden ajalta, sillä hän on vanhentunut sarjan aikana vuodella. Näköjään kun on oikein kiinnostunut jostakin alasta, kuten Flavia, niin salaisuuksia ja mysteerejä saa sitten selvitellä tämän tästä. Kotipaikkakunnallahan Flavia toimii poliisien apuna rikosten ratkaisemisessa, mutta nyt uudessa maassa poliisit eivät ota oikein tosissaan Flavian tekemiä päätelmiä. Hankalaa. Hankalaa kun kehenkään ei voi luottaa ja kellekään ei voi oikein kertoa. Koulussa on omat säännöt ja kukaan ei oikein halua keskustella. Siinäpä pulmaa kerrakseen. Mutta Flavia ei aikaile ja laajentaa tuttavapiiriä ja ympäristötutkimuksia reipasta tahtia.

”Vielä äitisi aikoina – ne vasta olivat aikoja – meillä oli täysin varusteltu lääkekaappi ja lupa käyttää sitä. Nykyisin on vain laastaria, jodia ja kalanmaksaöljyä. Järkyttävää, mutta niin se vain on. Sota muutti maailmaa, eikä pahimpia vaikutuksia ole vielä nähtykään.”

Jotta lukijat eivät tietäisi kaikkea mahdollista tästä uudesta kirjasta ja uudesta murhatapauksesta, kerron vain sen verran, että ruumiilla oli nokinen tomumaja, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Ruumis liittyy läheisesti sisäoppilaitokseen (jota Harrietkin oli käynyt), mutta ei ole oppilas eikä henkilökuntaa. Murhaaja ja muutkin kirjan mysteerit selvisivät ilman muuta Flavian ansiosta, mutta saiko hän siitä arvostusta ja kunniaa… Suosittelen, että luet sen kirjasta.
Seuraava sarjan kirja ilmestyy maaliskuussa 2018, joten Flavian tutkimukset jatkuvat. Kuulin että tv-sarjakin on tulossa. On siinä vauhdikas ja nopeaälyinen salapoliisimimmi, Flavia de Luce. Vapiskaa murhaajat, Flavia löytää teidät aivan varmasti.

Minua harmittaa kovasti, etten pystynyt tapauksen ratkaisemisessa käyttämään spektrofotometriä enkä elektronimikroskooppia. Loppujen lopuksi kaikki ratkesi vanhan ja arkisen Marshin testin avulla.

Alan Bradley, Nokisen tomumajan arvoitus *****
Suom. Maija Heikinheimo
Bazar 2017
s. 426
As Chimney Sweepers Come to Dust 2015
Salapoliisiromaani

Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus

8 kommenttia:

  1. On se aikamoinen tyttökulta! Tavallaan oli mainiota pistäytyä Kanadan puolella Flavian matkassa, mutta huojentuneena palaan vanhalle mantereelle. Huomiselle olen ajastanut oman postaukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja Tuija, äiditön tyttökulta <3
      Olihan se ihan hyvä, että Flavia kävi näyttämässä taitonsa ja kekseliäisyytensä Kanadassakin. Kaikenlaista estettä kyllä kasaantui tutkimustöille, mutta se lienee ollut tarkoituskin. Flavia huomasi yhden taidon, jota hän ei osannut, mutta enpä spoilaa enempää :)

      Poista
  2. Odottelen tätä itsekin kirjastosta (jo sijalla 6!), ja odotukseni ovat tosi korkealla. On ollut tosi kiva sarja, ja mikä parasta, tuntuu että osat vain paranevat sarjan edetessä. Sinulla on muuten ihanan tunnelmallinen bannerikuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika :) Vaihtelu virkistää ja tähän aikaan tarvitaan kovempia otteita, että virkistyy. Minä en totu noihin kellon siirtämisiin suit sait sukkelaan, vaan tykkäisin mennä peiton alle kuin Muumiperhe talviajaksi.
      Onneksi tuo huumori säilyy näissä kirjoissa. Huumori ja dekkari ovat makoisa yhdistelmä.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä. Ihan uusi tuttavuus Bradley Alan on minulle. Mutta varmasti tutustumisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on ja kannattaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta Piiraan maku makea. Saat oikean kuvan siitä millainen tyttö tämä Flavia on. Minusta tuli tosifani heti.

      Poista
  4. Minä petyin sen verran edelliseen Flaviaan, että päätin jättää hänen seikkailunsa tosifaneille :) Uusi bannerisi on kivan syksyinen ja tunnelmallinen! Viikonloppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta, syksyn ankeuttajat ovat saapuneet, joten tarvitaan piristystä tähän vuoden ikävimpään kuukauteen. Näin kyllä viime yönä unta, jossa orvokit kukkivat, joten eiköhän tästä päästä kevääseen sutjakasti.
      Tämän voisit sitten lukea, sillä miljöö, ihmiset ja muukin on erilaista kuin missään muussa kirjassa.

      Poista