lauantai 4. marraskuuta 2017

Lone Theils: Runoilijan vaimo


Nora kuuli jostain kaukaisuudesta, kuinka kalapussi tömähti maahan. Sitten, kuin pitkän matkan päästä, kuinka pieni ruskea paperipussi täynnä kantarelleja seurasi sitä ja repesi rikki. Pienet kullankeltaiset suppilot kierähtivät maahan ja päätyivät yksi toisensa jälkeen ohikulkijoiden asiallisten kävelykenkien, vaelluskenkien ja sandaalien tallaamiksi.

Tanskalainen Lone Theils aloitti toimittaja Nora Sand-sarjansa kirjalla Kohtalokas merimatka. Nora on tanskalaisen nettilehden Lontoon ulkomaankirjeenvaihtaja. Hassu sana muuten tuo ulkomaankirjeenvaihtaja, mielestäni se ei liity mitenkään toimittaja-nimikkeeseen. No mutta se suomen kielen kukkasista. Kohtalokkaassa merimatkassa Nora ihastui entiseen koulukaveriinsa, joka oli tullut Lontooseen työmatkalle. Ihastus Andreakseen jatkuu myös Runoilijan vaimossa, mutta uutta säpinää on myös ilmassa. Tähän on myös syynsä, sillä Andreaksen ja Noran deittailuun on tullut iso särö. Ne exät, ne exät.

Tämä Noran rakkauselämästä ja lisää tietysti löytyy Runoilijan vaimo-dekkarista. Nämä dekkarit ovat raikkaita tuulahduksia Tanskan ja Englannin maisemista, ei liian synkkiä, eivätkä väkivaltaisia, mutta päivänpolttavia teemoja löytyy ihan mukavasti taustalla. Lone Theils on itsekin entinen Lontoon ulkomaankirjeenvaihtaja, joten hänellä on taustahommat hallussa ja taito kirjoittaa koukuttavia dekkareita.

Ja sitten Manash kertoi tarinan. Kuinka he olivat paenneet Iranista. Kuinka ihmissalakuljettajat Istanbulissa olivat hänen kiivaista vastalauseistaan huolimatta vaatineet sijoittaa heidät eri kuorma-autoihin välttyäkseen jäämästä kiinni. Suunnitelma oli alun alkaen päästä yhdessä Lontooseen, josta hänen brittiläinen kustantajansa oli luvannut auttaa hankkimaan asunnon.

Nora Sandilla oli siis tuhannen taalan paikka saada kuuluisalta nobelistilta haastattelu, mutta sitä ennen hänen pitäisi löytää nobelistin kadoksissa oleva vaimo. Mies oli Tanskassa maahanmuuttoviraston ”vankina”, eikä päässyt itse etsimään vaimoaan. Vaimo oli luultavasti päätynyt Lontooseen, kuten suunnitelmissa oli. Alkoi minuuttiaikataulu etsinnöissä, ja Nora pääsi reipasta tahtia runoilijan vaimon jäljille. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin paljastua, miten  maahanmuuttajanaisia kohdeltiin Lontoossa. Nora kirjoitti artikkeleita, mutta ne eivät päässeet koskaan perille. Tietokoneessa oli häikkää ja ihme ja kumma, Nora ei ajatellut asiassa olevan isoa ongelmaa. Onneksi hänen veljensä David on tietokoneguru. Mutta kuka kumma sekoittaa Noran elämää ja työtä?

Jos etsit viihdyttävää dekkarisarjaa, jonka parissa aika kuluu mukavasti, ja jonka parissa ei tarvitse pelätä jatkuvaa väkivaltaa eikä raakoja kohtauksia, niin suosittelen Lone Theilsin dekkarisarjaa Nora Sandista.  Pidän päähenkilön henkilöhahmosta ja tällä kertaa pidin vieläkin enemmän hänen henkilökohtaisesta elämästä ja ihastuksista. Nora on innostuva,  sosiaalinen, tunteellinen, empaattinen ja utelias sekä nopeaälyinen, paitsi teknisissä jutuissa.

Plussaa tällä kerralla tulee siitä, että juttuun liittyy maahanmuuttajien kohtelu kahdessa eri maassa, yksityiset pakolaiskeskukset ja niihin liittyvät epäkohdat sekä ylikansalliset suuryhtiöt, jotka tekevät mitä vain lisätäkseen pääomaansa. Pieni miinus tulee siitä, että kasvissyöjä valmisti kasvismunakasta, joka ei ole mahdollista, sillä kananmunat ovat eläinperäisiä tuotteita. Vegaani ei syö munia. Mutta hyppelen tällaisten töppäysten yli sujuvasti, mutta pitkin hampain. Tästä huolimatta Nora Sand-dekkarit ovat mukavaa ajankulua ja odotan seuraavaa dekkaria innolla.

Lone Theils, Runoilijan vaimo ***
Suom. Kari Koski
Aula & Co 2017
s. 337
Den blå digters kone 2016
dekkari

Theils Lone: Kohtalokas merimatka   
Theils Lone: Runoilijan vaimo

6 kommenttia:

  1. Tämä kirja odottaa lukuvuoroaan lukemattomien pinossa. Kirjoituksesi perusteella tekee kyllä mieli lukea kirja mahdollisimman nopeasti.
    Hyvä huomio muuten tuo munakas. Itseäni nauratti tässä eräänä päivänä eräs henkilö, joka kokeilee viljatonta dieettiä, mutta pannukakkua kyllä söi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun näin, että Nora Sand odottaa kirjastossa, olin heti, että yes. Noran seikkailut ovat niin vauhdikkaita, että niitä lukee ihan mielellään.

      Pannukakku on hyvää, nam. Nyt voi muuten tehdä viljatonta pannukakkua banaaneista, ohje löytyy netistä. Voit vihjasta kaverille ;)
      Gluteeniton dieetti on kokeilematta, vaikka ehkä olisi syytä kokeilla, kun iho aukeaa talvisin. Gluteenittomia tuotteita alkaa olla lähikaupassa yhtä paljon kuin tavallisiakin. Syntymäpäiville leivoin kaikki gluteenittomat ja laktoosittomat herkut, kun vieraiden joukossa oli kaksi keliaakikkoa ja itsekin käytetään laktoosittomia tuotteita.

      Poista
  2. Kiitos vinkkauksesta, tämä sarja näyttää tutustumisen arvoiselta! Pohjoismaisessa jännitysvireessä on paljon minuun vetoavaa. Ja tämä sopii mainiosti marrasjännitysviikon vinkkilistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoismaiset dekkarit ovat hyviä. Kirjoista löytyy paljon samaistumispintaa ja maat ovat tuttuja, koska ne ovat lähellä, ja moni on matkustanut pojoismaissa. Samoin Englannissa.
      Uskon, että näille kirjoille löytyy lukijoita :)
      Juu marrasjännitysviikko mielessä luin tämänkin kirjan :)

      Poista
  3. Moni kasvissyöjä syö maitotuotteita tai kananmunia. En huomannut, että olisi vegaaniksi mainittu tuo henkilö? Tämä hieman OT, mutta kuitenkin. Pidin itse ehkä enemmän ensimmäisestä osasta ja odotukset olivat korkeall tämänkin suhteen, joskaan eivät ihan täyttyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei mainittu vegaaniksi. Kasvissyöjä on mielestäni sekasyöjä, jos käyttää maitotaloustuotteita ja kananmunia. Kun olin nuorempana kasvissyöjä, niin söin sitten vain kasviksia, hedelmiä, marjoja ja viljaa. Tuo vegaani-termi on tullut sen jälkeen.

      Minusta tämä toinen osa oli hieman parempi kuin ensimmäinen.

      Poista